Kerro jokin yliluonnolliselta tuntunut kokemus elämästäsi

Sen tarkemmin asioita nimeämättä kärsin ongelmasta x asian y suhteen, ja helpoin ratkaisu tuohon olisi ollut z, joka kuitenkin itseni aiheuttamana olisi ollut moraalisesti väärin ja laitontakin. Todennäköisyys z toteumiseen itsestään n. 0,001% ellei vähemmänkin. Ja sitten z kuitenkin tapahtui, ihan ilman minun tai kenenkään muunkaan asianomaisen avitusta, mikä tuntui niin uskomattomalta että olen sen jälkeen varonut, mitä uskallan milloinkin toivoa.

Menin tekemään passihakemusta. Myöhästyin hieman, jonka ansiosta ajauduin eri

asiakaspalvelijalle kuin oli alunperin tarkoitus. Paljastui, että virkailija oli synytynyt samana päivänä ja vuonna kuin minä sekä myös samassa kaupungissa (ja kohdattiin siis toisessa kaupungissa)7. Jos olisi syntynyt samassa sairaalassa niin oltais voitu olla vaikka vaihdokkeja. Hänen mummonsa nimi on/oli myös sama kuin minun itselleni ottama kolmas nimi. Olisi ollut kiva tietää onko hänen mummonsa vielä hengissä, koska olisi ollut tosi outoa jos olisin ottanut itselleni saman nimen esim. juuri kun tuo mummo olisi kuollut.

Oltiin palaamassa kaverini kanssa discosta kotiin liftaten naapurikunnasta. Tietä pitkin talsiessa ja mahdollista kyytiä venaten satuin sanomaan kaverille, että kunpa olisi edes tupakkaa mitä poltella. Siinä samassa huomasin tienlaidassa harmaan Belmonth savukeaskin ja potkaisin sitä. Mieleen juolahti kuitenkin jostain syystä katsoa askin sisälle ja kuinka ollakaan siellä oli kaksi savuketta. Sytkäri oli taskussa ja polttelimme tupakit.

Olin juuri muuttanut pois kotoa ja tein sängylläni koulu tehtäviä. Aivan yhtäkkiää tuli kamala tunne, että kohta puhelin soi ja isäni kertoo koiramme kuolleen. Tämä tunne tuli siis aivan puskista, olin todella syventynyt tehtäviin. Kohta puhelin tosiaan soi ja isäni kertoi koiramme kuolleen. Kuolema tuli ihan yllättäin, vaikka sairas koira olikin.

Toinen hieman pelottavakin tapahtuma kävi lapsuudessani mökillä. Me sisarukset nukuimme aitassa sillä itse mökissä ei ollut tilaa. Illalla rupattelimme niitä näitä ja ihan yhtäkkiä oveen potkaistaan kovaa. Tottakai jokainen meistä järkyttyy ja ollaan ihan hiljaa. Kello oli jo reilusti yli puolen yön joten vanhempamme olivat nukkumassa ja mökkinaapurit pitkän matkan päässä. Veljeni kävi kurkkaamassa ovelta mutta ketään ei näkynyt. Koskaan emme saaneet tietää kuka/mikä oveen potkaisi mutta se jätti minuun, muutenkin tosi herkkään ihmiseen, pysyvät jäljet.

Tämä sattui jo vuosia sitten ja luulisi, että olisin  kauhistellut tätä mutta se tuntuu jotenkin itsestään selvältä, hyvältä tapahtumalta eikä lainkaan "yliluoinnolliselta". Lapsi halusi nukkua meidän parisängyssä ja mies meni sen kanssa nukkumaan, lukemaan iltasatuja. Minä menin lapsen huoneeseen lapsen sänkyyn nukkumaan ja  nukahdin melkein heti.

Havahduin siihen, kun joku ravisteli mua olkapäästä ja käski herätä. Olin ihan unenpöpperössä ja jatkoin nukkumista, ajattelin että se oli unta.

Vähän ajan kuluttua ravisteltiin todella lujaa, ihan fyysisesti ja siihen heräsin ja päähäni tuli "käsky" että pitää mennä makuuhuoneeseen.

Menin suoraapäätä, se oli niin suora käsky ja siellä oli seinälamppu pudonnut sänkyyn, tyynylle. Koko huone oli täynnä mustaa savua ja katkua.

Muistan, että vein ihan ekaksi sen tyynyn suihkuhuoneeseen ja päästin vettä päälle, se savusi ja paloi vielä sielläkin. Sitten avasin kaikki ikkunat ja ovet.

Uskon, ettei ollut kyse enää kuin minuuteista, ettei olisi syttynyt koko sänky palamaan.

Niin ja selvennykseksi vielä, en ole ikinä ollut uskovainen eikä musta tämänkään jälkeen ole tullut sellaista.

Kerran istuin kannon tai kiven päällä (en muista kumpi oli)

Niin aivan varottamatta ajatustoiminto pysähtyi täydellisesti.

Samalla hetkellä kun ajatustoiminto päättyi, päättyi kaikki muukin.

Silti tietoisuus säilyi.

Vaikeeta ilmaista rajallisilla sanoilla tilaa joka oli rajaton ja ääretön ja pelkkää käsittämätöntä, valtavaa autuutta.

Ilmeisesti se oli tila ennen kuin mitään luotua on luotu.

Yhtäkkiää ajatuksiin tullut jokin julkkis, ja että hän on raskaana. Vaikka tilanne ei olisi edes kovinkaan odotettavaa (ikä, elämäntilanne..) Kas kummaa olen sit lukenut sen seuraavana päivänä iltapäivälehdestä tai tekstiteeveestä. Näin on käynyt n.4 vuoden aikana n.20 kertaa. Viimesinpänä Gven Stefani on tällänen "näky".

Olin nukkumassa ja tunsin kämmenen kosketuksen olkavarressa, se tuntui jotenkin lohduttavalta ja heräsin siihen. Seuraavana päivänä sain tietää kaverini kuolleen.

Olin mieheni kanssa vierailulla hänen isoäitinsä luona tosi vanhassa isossa maalaistalossa. Nukuimme peräkammarissa salin vieressä. Säpsähdin yöllä herkille, sängyn vieressä seisoi pitkä mies tummissa vaatteissa, hän katsoi alaspäin minua. Räpäytin silmiäni ja hahmo oli kadonnut. Tunne siitä että vieressä oli ollut joku oli niin voimakas, että piti käydä salissa katsomassa ettei siellä ollut ketään. Tyhjähän se sali tietysti oli, kaikki ovet kiinni ja koko talon ainoa mies todellakin oli kuorsaava puolisoni.

Yhtenä iltana, nukkumaan käydessäni, aloin saada ihmeellisiä takaumia. Näin elämäni vilahtelevan kuvina, ääninä ja tuoksuina. Muistin tai "näin" aivan epärelevantteja tapahtumia, sellaisia mitkä eivät ole jääneet mieleeni mitenkään erikoisina - kuten että sairaanhoitajaksi opiskellessani istuin ea-kurssilla takki päällä kun opeteltiin sähkötapaturmassa olleen ihmisen ensihoitoa. Minun oli kylmä, kosk oli flunssa tulossa, istuin ja kuuntelin tehtävänantoa. Ja ne takaumat meni aina vaan taakse päin, lopulta näin itseni aivan pienenä avaamassa leikkikaappini ovea, en siis nähnyt itseäni ns ulkopuolelta, vaan näin käteni joka avasi lelukaapin, ovi narisi ja näin siellä lelut joita ed TODELLAKAAN muistanut omistavani. Ja että katsoin omia pieniä varpaitani punaisissa sukkahousuissa vihreää mattoa vasten. Ja se mikä meni sitten jo oikeasti yliluonnolliseksi, oli se että ne näyt jatkui aivan kuin aikaisempaan elämään. Kuljin talossa jossa en ole ikinä ollut, mutta huoneet olivat tutut. Se oli koti. Avasin vanhat lasi-ikkunaiset pariovet ja katsoin jalkoihini joissa oli mustat kengät ja valkoiset polvisukat. Ja sitten näin keltaisen talon, yhden nurkan talosta uudelleen ja uudelleen, miten lähestyin talon nurkkaa ison riippakoivun alta.

Kokemus oli pelottava. Pelkäsin että kuolen, ihmisethän on sanoneet näkevän elämänsä vilisevän silmissään ennen kuolemaansa. Pulssini hakkasi todella kiivaana. Lopulta nousin itkien sängyssä itkemään ja sain sen loppumaan. 

Isäni on aina puhunut miten muistaa olleensa ennen kalastaja ahvenanmaalla, ja osaa siksi vanhaa ruotsia vaikkei ole eläissään ruotsia opiskellut. Asutaan ihän härmässä, eikä täällä kuule kieltä kuten rannikolla. Mutta en siis koskaan ennen ole ottanut isän puheita todesta, hän kun välillä heittää aivan höpöä legendaakin :) Mutta kieltämättä olen alkanut miettiä, miten iso osa maailman väestöstä uskoo sielun vaellukseen ja entisiin elämiin. Ehkä siinä on jotain perää?!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 20:07"]

Kerran istuin kannon tai kiven päällä (en muista kumpi oli)

Niin aivan varottamatta ajatustoiminto pysähtyi täydellisesti.

Samalla hetkellä kun ajatustoiminto päättyi, päättyi kaikki muukin.

Silti tietoisuus säilyi.

Vaikeeta ilmaista rajallisilla sanoilla tilaa joka oli rajaton ja ääretön ja pelkkää käsittämätöntä, valtavaa autuutta.

Ilmeisesti se oli tila ennen kuin mitään luotua on luotu.

[/quote]

Kuulostaa mielenkiintoiselta! Tapahtuiko jotain tuolloin myös fyysisesti, mikä olisi "mahdollistanut" tuon, vai oliko kyseessä enemmän jonkunlainen valaistuminen tms.? Kestikö tilanne pitkään, ja mitä sen jälkeen?

Tytön paras kaveri oli hakenut yliopistoon opiskelemaan, todennäköisyys päästä haluamaansa paikkaan oli jossain nollan alapuolella, koska yo-kirjoitukset olivat menneet huonosti ja muutenkin oli kaikenlaista ikävää sattunut. Istuin lukemassa kirjaa kun katsoin ulos ikkunasta ja sain hyvin vahvan tunteen siitä, että Piia oli valittu opiskelemaan. Tunne oli niin vahva, että soitin tytölleni asiasta mutta vannotin olemaan hiljaa, koska vaikka olin ihan varma, en halunnut, että minua pidetään höperönä.

Kaksi päivää myöhemmin tuli tieto, että Piia oli opiskelupaikkansa saanut.

Olin yliopistolla tentissä. Vilkuilin kelloa, enkä saanut mitään aikaiseksi vastatakseni tenttikysymyksiin. Kirjoitin aivan puutaheinää ja olisin pyyhkinyt vastaukseni pois, mutta pyyhekumi katosi. Palautin sekavan paperin. Seuraavana aamuna aamiaista valmistaessani hain siinä jossain välissä sanomalehden postilaatikosta, jossa oli etusivun uutisena Juicen kuolema. Jatkoin aamiaisen valmistamista ja mies oli netistä lukenut Juicen kuolemasta. Hän kysyi, missä päivän lehti on ja sitä sitten etsittiin. Lehti löytyi mun vaatekaapista hyllyltä. En muista sitä sinne laittaneeni.

Suunnilleen 10v ikäisenä selailin isovanhemmilla jotain kirjaa, jossa oli kuvia vanhoista taloista. Yhden kuvan kohdalla olin varma, että se on tuleva kotini. Epärealistista, koska talo oli yli 200 km päässä kodistani eikä sen lähellä edes ollut mitään sopivaa opiskelukaupunkia, sukulaisia tms.

Tänään asun siinä talossa.

Äitini oli sairastanut pari kuukautta vakavaa sairautta. Yhtenä päivänä minulle tuli tunne, että nyt on lähdettävä sairaalaan hyvästelemään hänet, sillä hän ei eläisi enää kauaa. Onneksi lähdin ja sain olla hänen kanssaan sen illan. Seuraavana aamuna sain puhelinsoiton, että äitini oli nukkunut rauhallisesti pois. Yllättävää oli myös se, että pikku tyttöni kertoi nähneensä unta enkelistä, joka näytti ihan mummolta. 

16, Mulla pikkasen samanlainen kokemus. Yöllä heräsin ja näin enkelin oviaukon kohdalla. Seuraavana päivänä tieto siitä, että isomummi oli kuollut. Olin noin kymmenvuotias.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 20:19"]

Olin yliopistolla tentissä. Vilkuilin kelloa, enkä saanut mitään aikaiseksi vastatakseni tenttikysymyksiin. Kirjoitin aivan puutaheinää ja olisin pyyhkinyt vastaukseni pois, mutta pyyhekumi katosi. Palautin sekavan paperin. Seuraavana aamuna aamiaista valmistaessani hain siinä jossain välissä sanomalehden postilaatikosta, jossa oli etusivun uutisena Juicen kuolema. Jatkoin aamiaisen valmistamista ja mies oli netistä lukenut Juicen kuolemasta. Hän kysyi, missä päivän lehti on ja sitä sitten etsittiin. Lehti löytyi mun vaatekaapista hyllyltä. En muista sitä sinne laittaneeni.

[/quote]

;D ;D ;D,,,,,,

"Kuulostaa mielenkiintoiselta! Tapahtuiko jotain tuolloin myös fyysisesti, mikä olisi "mahdollistanut" tuon, vai oliko kyseessä enemmän jonkunlainen valaistuminen tms.? Kestikö tilanne pitkään, ja mitä sen jälkeen?"

Jaa-a mitä tuohon voisi sanoa.

Tuo tapahtui täysin yllättäen kun istuin kannon tai kiven päällä.

Sinä aamuna kun tuo tapahtui niin heräsin sanoinkuvattomaan autuuden tilassa, aivan kuin autuuden virta olisi läpäissyt koko olemuksen ja olevaisuuden.

Jossain vaiheessa päivemmällä istahdin joko kannon tai kiven päällä jonkin aikaa ja silloin tapahtui tuo edellä mainittu tapaus.

Aikaa kauanko tuo  juttu kesti, sitä en osaa sanoa koska äärettömään ja rajattomaan tilaan ei sisälly aikaa eikä ajan kokijaa.

Se oliko kysymyksessä valaistuminen, on mielestäni epäoleellinen asia.

Kun rajaton, ääretön tila loppui, autuuden virta jatkui.

Yhteen aikaan meillä kävi jokin "mieskummitus". Tähän liittyi paljonkin juttuja (mm. tumma hahmo, jonka sekä minä että tyttäreni nähtiin). Lisäksi toistui ääni kuin mies olisi selvittänyt kurkkuaan (sellainen "kröhöm"). Todellakin aidon kuuloinen ja tyttäreni kuuli sen täsmälleen samaan aikaan kuin minäkin. Ekalla kertaa taisin jopa mennä eteiseen katsomaan, onko oma mieheni tullut töistä kotiin. Näitä ääniä kuului 3-4 kertaa. Ja tapahtumille (joita oli siis muitakin) oli oma kautensa. Enää ei ole vastaavaa sattunut.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 20:21"]

Suunnilleen 10v ikäisenä selailin isovanhemmilla jotain kirjaa, jossa oli kuvia vanhoista taloista. Yhden kuvan kohdalla olin varma, että se on tuleva kotini. Epärealistista, koska talo oli yli 200 km päässä kodistani eikä sen lähellä edes ollut mitään sopivaa opiskelukaupunkia, sukulaisia tms.

Tänään asun siinä talossa.

[/quote]

Mulla on käynyt tämän talon kanssa hieman samantapaisesti.