Onko teillä kenelläkään enää sellaista vanhan ajan mummolaa?

Mulla oli lapsena, isäpuolen puolelta... eipä ole omillani minkäänmoista mummolaa, surullista kyllä.

Millainen on vanhan ajan mummola?

Itse kävin 70-luvulla mummolassa kerrostalossa. Yhdessä leivottiin ja laitettiin ruokaa, mummo hemmotti ruoalla (vanhemmat eivät pitäneet), luki satuja kertoi tarinoita omasta lapsuudestaan 1900-luvun alusta aja ajasta ennen itsenäistymistä.

Omat lapseni vien mummolaan omakotitaloon, jossa on kiikkustuoli ja räsymattoja. Mummon kanssa tekevät samaa kuin minäkin mummoni kanss lapsuudessa tein. Mummon ja vaarin jutut vain kertovat heidän lapsuudestaan 40-50-luvuilla.

Amisheilla varmaan on. Ei ole autoa, eikä sähköä, on sukupuoliroolit ja itse kasvatettu ruoka.

Määrittele vanhan ajan mummola.

Itse elin laspuuteni ns. vanhan ajan mummolassa (tai miksi sellaisen ymmärrän). Haluaisin sen myös omille lapsilleni, mutta heillä on vain kaukana sijaitseva rähjäisessä kerrostalolähiössä asuvat isovanhemmat, jotka uurastavat vielä työelämässä.

Ei, molemmat mummolat kerrostalossa ja mummot katselee telkkarista kaikki sarjat, hätyyttelee lapset tietokoneelle kun häiritsevät olohuoneessa tv:n katselua. Ei käydä usein, mutta sekin kai liikaa. Onneksi 300km väliä niin saavat rauhassaan elellä ja esitellä lastenlasten kuvia.

Mulla oli lapsena isän puolelta ns. maatilamummola (rintamamiestalo), jossa ei kyllä ollut enää omia eläimiä tuolloin. Olihan se ihanaa juosta pitkin peltoja ja metsiä ja metsästää sisiliskoja. :) Tämä on oma käsitykseni "vanhan ajan mummolasta".

Omat isovanhempani (alle 80-vuotiaita) asuvat vielä maalla, ja on oikein vanhan ajan mummola. Kotiinviemisiksi saa aina perunat, juurekset, marjat ja omenat omalta pihalta, ja mummo tekee joululahjoiksi villasukkia <3 onneksi oma lapseni on päässyt vielä osalliseksi tuosta kunnon vanhan ajan mummolameiningistä.

Lapsuuden mummolassa oli paljon hevosia ja kissoja. Kesällä tehtiin heinähommia ja muitakin maatilan töitä. Ei sisävessaa eikä sisäsuihkua. Perinteisiä suomalaisia kotiruokia. Lämmin tunnelma, aina otettiin avosylin vastaan. Ja edelleenkin otetaan :)

On mulla ollut ja  on vieläkin. Nyt vaan ei  isovanhempia enää  ole.

Mutta suvun paikka on.

Meillä on toiselta puolen. Toisen puolen ei tavata edes kuin satunnaisesti ja pikaisesti.

Ja paikka mahtava. Talli iso, kaksikerroksinen vellikello päädyssä..

Punainen päärakennus,  aitat jne.

Meidän lapsilla on. Mummola on Savossa ja lähimpään naapuriin on matkaa kilometrejä. Karjaa siellä ei enää ole, mutta metsää, peltoja ja mummo pitää isoa kasvimaata. Myös perunat tottakai tulevat omasta maasta.

Lapset ovat mummolassa nytkin. Ukki käyttää heitä metsähommissa, tuulastamassa, verkoilla jne. Mummo leipoo tosi paljon, ruisleivistä mokkapaloihin ja pullaletteihin.

On ihanaa, että vanhukset haluavat lapsia sinne viikonlopuiksi ja lomilla. =)

Meillä on.

Ei vesijohtoa vaan kaivo ja ulkovessa. Puulämmitys. Kasvimaa. Navetassa pari lehmää, sika, kanoja (ja se puoli onkin vimpanpäälle siisti ja kunnossa).

Mummola on käytännössä työleiri, jossa pelkkä perunoiden keittäminen edellyttää puiden pilkkomisen, veden kantamisen (myös ulos), perunoiden kaivamisen maasta tai käynnin kellarissa jne. Lapset ei todellakaan nauti siitä tiedosta, että ei ole vessaa ja potta täytyy itse käydä tyhjentämässä.

Minulla oli, kunnon maatila lehmineen ja peltoineen.

Pellot pantiin sitten vuokralle ja elukat pois ja melko pian aika jätti isovanhemmistani.

On se tila vielä olemassa ja suvussa, kerran kesässä yritän käydä.

Aina siellä asuu joku tädeistäni tai sedistäni.

Ei ole, lapsena mulla oli maailman ihanin mummola...omilla lapsillani on vähän kylmä sellainen...

Määrittele vanhan ajan mummola...?

Mulla kai on, ainakin itse ne lasken sellasiksi. Isäni vanhemmilla vietettiin aina vähintään yksi viikko heidän mökillään jossa paistettiin lettuja ja poimittiin mustikoita ja saunottiin rantasaunassa, kalastettiin uistellen ja verkolla ja mato-onginnalla... Perusmummolaelämää.

Äidin vanhemmilla taas vierailtiin useammin koska asuulähempänä, vain kolmen tunnin ajomatkan päässä. Heillä on myös sukutila jolla vietetään yhä aikaa, vaikka siellä ei kukaan vakituisesti asu ja pellot on vuokrattu muille - metsässä silti riittää tilaa. Ja äidinäidin kanssa synty tosi lämmin ja läheinen suhde ja on edelleen. Äidinäidin kanssa vietin paljon aikaa jutellen ja ollen, edelleen rakastan kuunnella juttujaan nuoruusvuosista sotien ajalta.

Kun olin lapsi niin tämä mummo myös kuto lapaset ja villasukat aina sun muuta kivaa. Nykyisin on jo sen verran kunto rapistunut ettei enää neulominen luonnistu :/

Uskoisin myös, että ainakin omista vanhemmistani tulee tuleville lapsilleni melko perinteikäs mummola, ruokineen ja ajanvietteineen.

Molemmat mummolat lienee sellaisia mitä ap tarkoittaa. Sijaitsevat maalla, itsetehtyä ruokaa, vastaleivottua pullaa ja leipää, sukkia kudotaan kiikkustuolissa ja kaappikello raksuttaa.

Eläimiä ei meidän lasten mummoloissa ole, koska kaikki isovanhemmat on olleet eläkkeellä jo vuosia ennen meidän lasten syntymää. Mutta karjaa hoitaa seuraava sukupolvi: meillä me ja toisella tilalla lasten eno. Jonkun mielestä varmaan meidän koti on kuin mummola. Meidän lapset ovat vielä pieniä, joten mummolakauteen on vielä 20 vuotta aikaa.