Lue keskustelun säännöt.
Onko 10 vuotta liian iso ikäero sisaruksille?
Kommentit (14)
Meillä uusioperheessä velipuoleni oli 10-vuotias ja minä olin 13-vuotias, kun vanhempamme saivat yhteisen lapsen. Varmasti vanhemmille oli helpompaa, kun me isommat lapset osasimme suhtautua jo tähän pieneen tulokkaaseen hyvin ja huolehtivaisesti. Oma suhde pikkuveljeen vähän siitä, että muutin kotoa ja paikkakunnalta hänen ollesaan vielä tarhaiässä. Pikkuveli on myös ihan omalta luonteeltaan hyvin introvertti, herkkä ja pohdiskeleva, muillakin sukulaisilla on vähän vaikeuksia saada häneen yhteyttä. Veljeksillä on kuitenkin edelleen erittäin läheiset välit toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian iso? Millä tavalla liian iso?
Outo kysymys, koska tulee mielikuva että 10 vuoden ikäero olisi se syy, joka määrää kannattaako toista lasta harkita vai ei. En näe että siitä ikäerosta voisi olla mitään sellaista ongelmaa, jolla olisi merkitystä. Jos taas se toinen lapsi hankitaan pelkästään leikkikaveriksi esikoiselle, niin ehkä silloin 10 vuotta on liian iso ikäero juu, mutta ehkä sillä perusteella ei sitä kuopusta myöskään kannata hankkia oli ikäero mikä tahansa...
No minkäs sille voi? Meillä esikoisen ja kuopuksen ikäero 10v, tosin siinä välissä on 4 lasta. Eipä tuo ole elämää haitannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sitä lapsilukua nyt sisarusten ikäeron mukaan päätetä vaan kyllä perheen äiti ja isä keskenään päättävät onko perheessä "tilaa, aikaa ja rakkautta" vielä yhdelle lapselle.
No ei todellakaan. Onhan paljon sellaisiakin perheitä, joissa vanhimmalla ja nuorimmalla on jopa parinkymmenen vuoden ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian iso ikäero mihin? Minulla itselläni on 14 vuotta nuorempi sisko, välissä veli, johon 2 vuoden ikäero. Omalla kohdallani on niin, että veli tuntuu sisarukselta, koska meillä on yhteisiä lapsuusmuistoja, on eletty arkea samassa perheessä.
Pikkusisko on ihan rakas, mutta suhde perustuu enempi "tapaan" - sisarusten kanssa ollaan tekemisissä - eikä olla mitenkään erityisen läheisiä. Mehän kasvettiinkin ihan erilaisessa perheessä, vanhemmat oli hänelle aivan erilaisia vanhempia kuin minulle ja veljelle, ihan luonnollista, että ikä muuttaa vanhemmuuden tapaa. Samoin perheen taloudellinen tilanne oli aivan eri minun ja siskoni lapsuudessa.
Minä muutin pois lapsuudenkodista, kun sisko oli 3 vuotias eli sisko ei edes muista aikaa jolloin minä olisin asunut kotona.
Ehkä lähinnä mulla ja siskolla on sellainen suhde kuin jollain tädillä vois olla sisarustensa lapsiin tms., mutta en tätä mitenkään puutteena koe. Mutta 10 vuotta rupeaa olemaan siinä rajoilla, jos lapsille varsinaista sisarussuhdetta ajattelee. Enkä tarkoita sitä, etteikö aikuisina voi tulla hyvin toimeen tms. vaan sitä, että jos isompi ikäero, niin ei ne lapset elä mitään yhteistä lapsuutta samassa perheessä. Tuo kai se yleensä on se, mikä erottaa sisarukset muista ystävistä, ne jaetut lapsuusmuistot.
Itse olin 10 kun pikkuveli syntyi ja olin mitä iloisin isosisko.Olemme läheisiä.Ystävälläni on jopa joku 20 vuotta eroa sisaruksien kanssa.Läheisiä ovat.Iloitsimme yhdessä pikkuisina,kun hänestä tuli täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä koko kysymystä minäkään. Meillä on nyt muutaman viikon ikäinen vauva ja aiemmat lapset on 12 ja 14-vuotiaita. Ei tullut edes mieleen miettiä onko ikäero liian iso, eihän sillä mitään merkitystä ole. Lähinnä se täytyy miettiä että haluaako vielä pikkulapsiperhearkeen ja siihen että "vapaus" hieman lykkääntyy, siis sellainen aika jona voisi miehen kanssa kahdestaan matkustella aikuisten matkoja jne.
Liian iso mihin? Siihenkö, että leikkivät yhdessä? Kyllä. Siihen, että ovat läheisiä? Riippuu ihan lapsista. Mutta oikeesti, ikäeronko perusteella niitä lapsia tehdään?
Mulla ikäeroa nuorimpaan siskoon 17 vuotta- ja olen tämän kanssa paljon enemmän tekemisissä kuin esim 2 vuotta minua vanhempaan siskoon.
Miehelläni on vain yksi veli ja heillä ikäeroa 10 vuotta, ja ovat todella läheisiä.
en näe mitään huonoa suuressa ikäerossa.