Mies ei suostu lääkäriin, mikä neuvoksi
Miehellä särkee kantapäät, polvet ja selkä niin, että hädin tuskin pystyy välillä liikkumaan. Aamuisin joutuu välillä konttaamaan sängystä ylös. Polvet niin kipeät, että ulvoo kivusta kevyestäkin kosketuksesta. Tätä jatkunut jo muutaman kuukauden.
Mutta lääkäriinhän sitä ei saa. Sinnikkäästi lähtee töihin joka aamu. Iltaisin vääntää väkisin rakennusprojekteja. Ja sitten raahautuu eteenpäin kuin raihnainen vanhus.
Mitä teen? Miten saan miehen lääkäriin? En kestä katsoa tuota enää. Onko mun vaan itse varattava sille lääkäriaika, mentävä itse mukaan ja pakottaa se vastaanotolle?
Myös tulevaisuus pelottaa. Jos tilanne nyt on tämä, mitä 10 vuoden päästä, ellei asiaa hoideta?
Kommentit (23)
Niinpä miksei miehet mee lääkäriin ihan suosiolla, tarviiko olla oikeesti hengenhädäs ennen kuin sinne turvaudutaan! ärsyttävää... t. tilanne päällä myös täällä
Pakotat sen. Vaikka pihtaamalla....Hulluhan se on jos ei lääkäriin mene. Jos se on selässä voi halvaantua, jos se on hoitamaton keliakia (mulla oireili just tuon tapaisina kipuina) niin lopputulos voi olla pahimmillaan paksunsuolen syöpäkin.
tai tekee vaan liikaa kaikkea työtä. Olisiko ensin aika ottaa vähän rauhallisemmin?
Eiköhän aikuisen ihmisen kuulu itse ottaa vastuu itsestään ja näin ollen myös lääkärikäynneistä. Kurjahan sitä on toki sivusta seurata. Sinä voit yrittää puhua hänelle "järkeä päähän", mutta saatat leimaantua vain nalkuttavaksi vaimokkeeksi!
Keskustelu on avain, ei "pakottaminen vaikka pihtaamalla".
Eihän aikuista ihmistä voi kohdella samoin kuin lasta. Omat kulmani kohoavat jo siinä kohden, kun aletaan puhua lääkäriajan varaamisesta toiselle. Ethän sinä hänen holhoojansa ole.
Kerro, että olet huolissasi, että asia kannattaa selvittää, että kyse voi olla jostain vakavastakin, että asian lykkääminen ei poista sitä, että aika voi pahentaa tilannetta, että haluat hänen olevan kunnossa, että haluat hänen pystyvän osallistumaan yhteiseen elämäänne täysivoimaisena. Että pelkäät. Että rakastat.
Raivoamatta, kimittämättä.
Mies on päivällä töissä ja illalla raksalla.
Ei se mitään lääkäriä tarvitse, vaan 1) hierojan 2) loman ja 3) järjellisemmän työtahdin.
Mieshän ei mene lääkäriin, se johtuu kivikautisesta vaistosta. Heikkoutta ei voi myöntää. Ei voi myöntää, ettei nuija enää nouse, piikkipallo heilu ilmassa eikä jousi jännity. Jos viidakossa vaanivat viholliset mahdollisesti näkisivät, että gorilla linkuttaa, ne voisivat hyökätä luolaan ja tuhota miehen ja miehen perheen. Ei, mies suoristaa selkänsä eikä tunnista heikkouttaan vaan menee hankkimaan perheelleen saalista. Poppamiehen puheille ei mennä!
Sen sijaan jos mies sairastuu nuhaan, kuolema on varmasti tulossa ja reporankaasento leirinuotilla kutsuu. Vaimoooo! Mä oon niiiin kipee!
Asiasta on keskusteltu. Ei, mies ei mene lääkäriin. Ei ole mitään vikaa. Uudestaan ja uudestaan käydään nämä keskustelut. En ole huutanut tai kimittänyt vaan ilmaissut huoleni, yrittänyt perustella lääkäriin menoa sillä, että tulevaisuudessa tilanne vaan pahentuu (tämäkään kun ei ole yhtäkkiä tyhjästä syntynyt).
Eli lääkärissä käynnistä on keskusteltu jo pari vuotta. Nyt tilanne on todella paha. Mies ei aina pysty edes astumaan kunnolla koko jalalla. Ja ei, ei suostu lepäämään.
Pihtaaminenkaan ei auta - miehellä on selkä ja polvet niin kipeät, ettei seksiä ole voinut ajatellakaan kuukauteen.
Niin totta, yhdeksikkö! Kokemuksia on.
Joku asiantuntija tuumasi jollain hyvinvointiluennolla, että naiset valittavat kaikkea ja juoksevat lääkärissä, mutta miehet kuolevat. Eihän sitä nyt pienen infarktin takia tarvitse vauhtia hidastaa. Tai sitten päinvastoin - siitäkin kokemusta - siirrytään kiikkutuoliin istumaan ja odottamaan kuolemaa, vaikka ohjeet on annettu: maltillista liikuntaa, ei paikalleen jämähtämistä.
Ei siis ole vielä tarpeeksi kipeä...
Paha on aikuista ihmistä saada tekemään mitään vastoin tahtoa. Miehen oma valinta taitaa olla.
Mies saattaa alitajuisesti pelätä, että kivuille on jokin todella vakava syy. Kieltää asian jostakin syystä. Hankalaa on kyllä pakottaa lääkäriin, mutta toivotaan että asia tulee esille vaikka työterveystarkastuksessa.
Meillä kävi vähän vastaava juttu. Miehen oli käyttävä työpaikkalääkärillä muusta syystä, mutta sain vihdoin ujutettua hänelle asiaksi mukaan muutakin huolta. Että esittäisi siinä sivussa pari kysymystä, kun nyt kerran lääkäriin on menossa. Sepäs tepsikin ja löytyi mm. II-tyypin diabetes, joka vaati lääkehoitoa. Ukko otti asian todesta, kun kuuli sen LÄÄKÄRIN eikä vaimon suusta.
Reumaa veikkaan. Isäni kipuili vuosikausia reumansa kanssa ja söi kyypakkauksen kortisonitabletteja... Lopulta hän sai sydänlihaksen tulehduksen ja joutui sairaalaan teholle. Menin tapaamaan häntä ja mainitsin hoitajalle reumaepäilystä. Isä tutkittiin ja hänellä on vaikea reuma. Nykyisin lääkitys ja elämä on huomattavasti helpompaa. Mies lääkäriin vaikka korvasta kiskomalla!
Varaa vain se aika. Ei se ole ylihuolehtimista, se on puolison auttamista. Tukekaa toisianne.
Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, vaikka tekeekin pitkää ja myös fyysisesti raskasta päivää. Ei terve ihminen silti joudu nousemaan konttaamalla sängystä.
Mitä mieltä mies itse on asiasta, pistääkö rasituskipujen piikkiin? Onko paremmassa kunnossa, kun on lomalla ja kevyemmällä rasituksella?
Minä kysyisin mieheltä, varaako hän itse ajan vai varaanko minä. Perusteena se, että en jaksa enää itse katsella kun toinen kituu. Asiasta ei kannata sen enempää nalkuttaa, vaan pistää mies selkä seinää vasten ja tosiaankin sitten varata se aika, jos mies ei itse ota vastuuta.
Mitä se lääkärissä käyminen auttaisi?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:22"]
Asiasta on keskusteltu. Ei, mies ei mene lääkäriin. Ei ole mitään vikaa. Uudestaan ja uudestaan käydään nämä keskustelut. En ole huutanut tai kimittänyt vaan ilmaissut huoleni, yrittänyt perustella lääkäriin menoa sillä, että tulevaisuudessa tilanne vaan pahentuu (tämäkään kun ei ole yhtäkkiä tyhjästä syntynyt).
Eli lääkärissä käynnistä on keskusteltu jo pari vuotta. Nyt tilanne on todella paha. Mies ei aina pysty edes astumaan kunnolla koko jalalla. Ja ei, ei suostu lepäämään.
Pihtaaminenkaan ei auta - miehellä on selkä ja polvet niin kipeät, ettei seksiä ole voinut ajatellakaan kuukauteen.
[/quote]
Voi kurjuus, AP!
Kertomuksesi perusteella vaikuttaa siltä, että keskustelun tie on käyty juuri niin kuin pitääkin, eikä se tuota tulosta. Olet varmasti myös korostanut sitä, että kyse ei ole vain hänestä yksilönä, vaan myös aviomiehenä ja lasten isänä, että yhdessä ei ole niin hyvä olla kuin te haluaisitte, kuin olisi mahdollista, jos hän olisi fyysisesti kunnossa.
Ilmeisesti tilanne ei hänen mielestään ole niin paha, että sille olisi pakko tehdä jotain. Sängystä pääsee vielä toistaiseksi ylös, vaikka sitten kontaten. Tuntuu hirvittävältä ajatella, että ratkaisu saattaa olla siinä, että jonain päivänä tämä ei enää onnistu, ja se saa miehen taipumaan.
En tiedä, mikä auttaisi. Ehkä tuossa tilanteessa sittenkin holhoaisin ja varaisin ajan hänen puolestaan. Kertoisin aikovani tehdä niin ja kysyisin, mitkä asiat eivät missään nimessä sovi, jotta saataisiin sopiva aika.
Tsemiä sulle!
t. Se kimittämistä välttämään neuvonut, joka on iloinen huomatessaan, että olet toiminut juuri siten, mutta pahoillaan, että se ei ole toiminut.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:50"]
Mitä se lääkärissä käyminen auttaisi?
[/quote]
Sillä selviäisi ainakin syy kipuihin. Jos kyse on sairaudesta, johon on lääkkeet ja jonka takia esim. tiettyjä liikkeitä on rajoitettava, on tietenkin hyvä selvittää asia. Sitten voidaan seurata hoito-ohjeita, ja jos hyvin käy, kivut poistuvat. Vaikka kyse olisi vakavasta sairaudesta, jota ei voida parantaa, sen etenemistä voidaan ehkä hidastaa.
Miksi luulet ihmisten yleensä käyvän lääkärissä?
Ai selviäisi vai? Tuskin. Ajanhukkaa.
20, sun kokemukset lääkäreistä on ilmeisesti aika erilaiset kuin mun. Ehkä tämä on sitä alueellista epätasa-arvoisuutta peruspalvelujen suhteen.
t. 19
On varmaan nivelrikko tai selkärankareuma.