Keksin miten työttömien ei "tarvitse" vastaanottaa työtä 200 km:n päästä.
Kirjoittakaa ihan täydellinen hakemus, siis sellainen että oikeasti haluaisittekin osoitettuun työpaikkaan töihin. Palkkatoive on luonnollisesti tes + työmatkakulut eli satoja euroja työehtosopimusten päälle, tai mitä nyt katsotkin palkaksesi mutta ne työmatkakulut lisänä.
Kun työtä hakee joku toinenkin (ko. paikkakunnalla asuva) paikkaa omalla pelkän tessin palkkatoiveella, kumman luulette työnantajan palkkavan, varsinkin tässä taantumassa?
Kommentit (68)
Palkkatoiveesta voidaan neuvotella ja jos työnantaja tarjoaa TESsin mukaisen palkan, mutta kieltäydyt => karenssi.
Onneksi kohta ei voida lusmuilla tuolla tavalla, kun työtön voidaan määrätä vastikkeellisiin töihin sinne 200km päähän. Kyllä tulee monille oman alan töitä ikävä, voin kertoa!
mulla matkaa nyt 70 km ja menee yli tunti aina. eli työpäivä on 10tuntia+
ei näy matkat palkassa.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:03"]
Onneksi kohta ei voida lusmuilla tuolla tavalla, kun työtön voidaan määrätä vastikkeellisiin töihin sinne 200km päähän. Kyllä tulee monille oman alan töitä ikävä, voin kertoa!
[/quote]
Minulla on jo nyt ikävä, mutta minkäs teet kun EI OLE TÖITÄ!!
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:35"]
Palkkatoiveesta voidaan neuvotella ja jos työnantaja tarjoaa TESsin mukaisen palkan, mutta kieltäydyt => karenssi.
[/quote]
Ei kai sitä voi sanoa kariutumiseksi, jos työnantaja kieltäytyy työntekijälle hänen toteamistaan ja esittämistään työnteosta aiheutuvista kuluista?
Jos sopimuspaperia tarjotaan, lisää käsin siihen maininnan kuluista ennen kuin allekirjoittaa. Jos on oma allekirjoitus jo paperissa, ei kukaan voi oikeudessakaan väittää, että olisi kieltäytynyt. Jos työnantaja ei allekirjoita, on se työnantajan valinta.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:35"]
Palkkatoiveesta voidaan neuvotella ja jos työnantaja tarjoaa TESsin mukaisen palkan, mutta kieltäydyt => karenssi.
[/quote]
Ei kai sitä voi sanoa kariutumiseksi, jos työnantaja kieltäytyy työntekijälle hänen toteamistaan ja esittämistään työnteosta aiheutuvista kuluista?
Jos sopimuspaperia tarjotaan, lisää käsin siihen maininnan kuluista ennen kuin allekirjoittaa. Jos on oma allekirjoitus jo paperissa, ei kukaan voi oikeudessakaan väittää, että olisi kieltäytynyt. Jos työnantaja ei allekirjoita, on se työnantajan valinta.
[/quote]
Työnantaja ei maksa työntekijälle erikseen työpaikan vastaanottamisesta kertyvistä kuluista. Tai ainakaan en tiedä yhtäkään työnantajaa, joka palkan lisäksi maksaa asunnon, auton, vaatteet, ruuan, terveydenhuoltomenot ja hygieniatarvikkeet - kaikkia niitähän työntekijä tarvitsee, että voi töissä käydä.
Työntekijän katsotaan kieltäytyneen työstä, jos hän ei allekirjoita sitä työsopimusta, jonka työnantaja tarjoaa ja joka on TESsin mukainen. Omat lisäykset voit tehdä, silloinkin karenssi tulee.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:31"]
Työntekijän katsotaan kieltäytyneen työstä, jos hän ei allekirjoita sitä työsopimusta, jonka työnantaja tarjoaa ja joka on TESsin mukainen. Omat lisäykset voit tehdä, silloinkin karenssi tulee.
[/quote]
Kuka katsoo, kuka ei. Jos työmatkasta syntyy kustannuksia, voidaan pitää kohtuullisena, että hän työsopimusta tehdessään esittää niitä työnantajan kustannuksiksi. Jos hänen allekirjoituksesta huolimatta määrätään karenssi, eiköhän oikeudessa katsota työntekijän ehto kohtuulliseksi ja vastapuolet vahvemmaksi osapuoleksi. Kaikissa viranomaisratkaisuissa on valitustie, eikä yhden viranomaisen tai edes hänen esimiehensä ole lopullinen ennakkoratkaisu, vaan ne tehdään viimekädessä oikeudessa. Tuollaisessa esityksessä on hyvin vahva pohja, allekirjoittamaton sopimus on yhden osapuolen esitys, jota voi täydentää. Suomessa ei ole lakisääteistä sopimuksen allekirjoitus pakkoa ja sopimusehtojen on lähtökohtaisesti oltava molemmille tyydyttäviä. Jos työnantaja kieltäytyy selkeästä työntekijän kustannukset korvaavasta ehdosta, eiköhän oikeus katso sen sopimusoikeuden pohjalta. Siihen kuuluu mm. kohtuullisuus ja painostus ei sovi kohtuullisten ehtojen torjumiseen.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 00:24"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:31"]
Työntekijän katsotaan kieltäytyneen työstä, jos hän ei allekirjoita sitä työsopimusta, jonka työnantaja tarjoaa ja joka on TESsin mukainen. Omat lisäykset voit tehdä, silloinkin karenssi tulee.
[/quote]
Kuka katsoo, kuka ei. Jos työmatkasta syntyy kustannuksia, voidaan pitää kohtuullisena, että hän työsopimusta tehdessään esittää niitä työnantajan kustannuksiksi. Jos hänen allekirjoituksesta huolimatta määrätään karenssi, eiköhän oikeudessa katsota työntekijän ehto kohtuulliseksi ja vastapuolet vahvemmaksi osapuoleksi. Kaikissa viranomaisratkaisuissa on valitustie, eikä yhden viranomaisen tai edes hänen esimiehensä ole lopullinen ennakkoratkaisu, vaan ne tehdään viimekädessä oikeudessa. Tuollaisessa esityksessä on hyvin vahva pohja, allekirjoittamaton sopimus on yhden osapuolen esitys, jota voi täydentää. Suomessa ei ole lakisääteistä sopimuksen allekirjoitus pakkoa ja sopimusehtojen on lähtökohtaisesti oltava molemmille tyydyttäviä. Jos työnantaja kieltäytyy selkeästä työntekijän kustannukset korvaavasta ehdosta, eiköhän oikeus katso sen sopimusoikeuden pohjalta. Siihen kuuluu mm. kohtuullisuus ja painostus ei sovi kohtuullisten ehtojen torjumiseen.
[/quote]
Työmatkakulut voi tietyn omavastuun jälkeen vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluina. (Se omavastuukin otetaan kaikilla automaattisena tulonhankkimisvähennyksenä huomioon, olisikohan 600 euroa vuodessa). Eli oletus on, että työnteosta syntyy myös kuluja.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 00:37"]
Työmatkakulut voi tietyn omavastuun jälkeen vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluina. (Se omavastuukin otetaan kaikilla automaattisena tulonhankkimisvähennyksenä huomioon, olisikohan 600 euroa vuodessa). Eli oletus on, että työnteosta syntyy myös kuluja.
[/quote]
Kyllä. Verovähennysoikeuskin osoittaa tuon olevan varsin kohtuullinen ehto. Verottajakin hyväksyy, että kulut eivät kuulu työntekijälle, vaan ovat tulonhankkimista varten.
Sopimukseen voi esittää mitä vaan, mutta kun työntekijä tarjoaa ehtoa, joka vain ja suoraan kattaisi töistä hänelle aiheutuvat kulut, voi sitä pitää hyvin perusteltuna ja kohtuullisena. Toki on työnantajan valinta, onko valmis kattamaan sellaiset kulut ja jos saa lähempää tekijän, voihan hän valita sellaisen.
Lopulta päädytään, voiko sitten karenssi peruuntua siihen, että työnantaja valitsee lähempää töihin tulevan tai sellaiseen, joka ei katso korvattavia kuluja syntyvän? Veikkaan hyvin valistuneella arvauksella, että jos tuo olisi oikeuden ratkaistavana, oikeus katsoisi työntekijän olevan oikeutettu pyytämään työhön saapumiseen hieman kasvaneiden kulujensa korvattavaksi työsopimuksessa. Jos viranomainen joka asettaa karenssin ei ole huolehtinut työntekijän oikeudesta, kuten verotuksessakin huolehditaan, hänen ratkaisunsa tulisi kumotuksi.
Vaikka viranomaisen näkemys on mikä tahansa, työnteon lähtökohtainen tarkoitus on ansaitseminen. Jos työntekijä ei voi huomioida kuluja, ollaan viranomaisen jäykällä ajattelulla sivuuttamalla se, minkä takia hän on työvoimaviranomaisena ja minkä takia työntekijä hakee töitä. Perustuslain mukaan esivallalle kuuluu mm. työvoiman suojelu ja tuo on sitä merkittävimmillään. Lain kuuluu ohjata kaikkea viranomaistoimintaa, myös sitä viranomaista, joka ratkaisee karenssin. Ei yksikään yrityskään voi toimia, jos eivät saa kustannuksia laskutettua.
Entä jos ei ole autoa ja lähimmälle pysäkille liki 4km josta autot liikennöivät. miten pääsisin töihin tässä tapauksessa? Tai ei ole ajokorttia.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 02:50"]
Entä jos ei ole autoa ja lähimmälle pysäkille liki 4km josta autot liikennöivät. miten pääsisin töihin tässä tapauksessa? Tai ei ole ajokorttia.
[/quote]
Muutatte lähemmäs työpaikkaa? Hankit auton? Tämä on arkipäivää jenkeissä, miksi ei Suomessa?
Ihmettelen minäkin, että miksi autoton/ajokortiton muuttaa paikkaan, josta ei pääse kulkemaan. Onko oletus siis se, että kun nyt asun täällä, niin ei mun tarvitse töihin lähteä, kun en pääse..??
Ja jos vastaus on, että kulkee muutoin esim fillarilla, niin sillähän pääsee sitten sinne pysäkille ja siitä työmatkalle.
Suomessa asuu kyllä tässä mielessä kumma kansa. Muuttaminen työn perässä on muualla arkea, mutta ei meillä. Jossakin lehtijutussa Juhana Vartiainen totesi, että Suomessa on edelleen tavallista, että paikkakunnan lopettaneen meijerin työntekijä jää paikkakunnalle työttömäksi meijerityöntekijäksi valittamaan ja odottamaan entistä työtä, jota ei koskaan tule. Siis sen sijaan, että aktiivisesti etsisi muita tapoja ansioidensa hankkimiseksi ja tarvittaessa muuttaisi.
Minusta hyvin sanottu.
Jos työvoimatoimisto pystyy osoittamaan, että alan töitä löytyy Suomesta ja yritys on halukas palkkaamaan kyseisen henkilön, mutta työtön kieltäytyy työstä, niin turha sitä valtion on maksaa työttömyystukia ja korvauksiakaan. Henkilöhän on päättänyt, että hän ei töitä tee.
Tavallaan tässäkin on kyse win-win tapauksesta: työtön saa jäädä kotiin eikä valtiolla olisi velvollisuutta maksaa siitä.
Tulohankkimisvähennys on erikseen ja matkakulut erikseen. Itsellä on työnteosta aiheutuvat kulut Hiukka vajaa 10.000 euroa vuodessa. Veronpalautuksien tarkkaa määrää en vielä tiedä, kun näen kirjeen vasta viikonloppuna. Laskujeni mukaan palautusta tulee kolmisen tonnia.
Asumisesta omavastuu on 500 euroa vuodessa ja matkojen oma vastuu 600, mik täällä jo mainittiinkin. Kyllä minä pistin palkkatoiveeseeni vähän lisää, koska tulee sekä tämä kakkosasunto että matkat. Koko summan toivominen olisi kuitenkin ollut epärealistista. Ihan samaa ei työnantaja maksanut, mutta pikkaisen tuli vastaan ja maksoi vähän enemmän mitä budjetoi. Terkuin "viikonloppupendelöijä". Mutta mulla siis matka enemmän kuin 200 km, siksi kakkosasunto. Oman alan työn saaminen oli vaan niin suuri lottovoitto, kuluista huolimatta. Täällä päin on hyvin alallani töitä, kun taas kotiseudullani alani ihmisiä on pilvin pimein työttömänä. Siellä ei vähällä kokemuksella ilman oikean alan suhteita paljon mihinkään pääse, joskin itsellä oli tuuria sielläkin: Sain kymmenistä hakijoista määräaikaisen, jota olisi vielä vähän aikaa jatkettu, mutta päätin näin. Ei kaikki työttömät tai työttömyysuhan alaiset aina mieti miten välttää töitä, enkä ole ainoa. Palkka tässä on paljon parempi kuin ko. määräaikaisessa, mutta käteen jää vähemmän, verovähennyksetkin huomioiden. Siinä edellisessä kun työpaikka oli kotoa kävelymatkan päässä.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 01:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 00:37"]
Työmatkakulut voi tietyn omavastuun jälkeen vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluina. (Se omavastuukin otetaan kaikilla automaattisena tulonhankkimisvähennyksenä huomioon, olisikohan 600 euroa vuodessa). Eli oletus on, että työnteosta syntyy myös kuluja.
[/quote]
Kyllä. Verovähennysoikeuskin osoittaa tuon olevan varsin kohtuullinen ehto. Verottajakin hyväksyy, että kulut eivät kuulu työntekijälle, vaan ovat tulonhankkimista varten.
Sopimukseen voi esittää mitä vaan, mutta kun työntekijä tarjoaa ehtoa, joka vain ja suoraan kattaisi töistä hänelle aiheutuvat kulut, voi sitä pitää hyvin perusteltuna ja kohtuullisena. Toki on työnantajan valinta, onko valmis kattamaan sellaiset kulut ja jos saa lähempää tekijän, voihan hän valita sellaisen.
Lopulta päädytään, voiko sitten karenssi peruuntua siihen, että työnantaja valitsee lähempää töihin tulevan tai sellaiseen, joka ei katso korvattavia kuluja syntyvän? Veikkaan hyvin valistuneella arvauksella, että jos tuo olisi oikeuden ratkaistavana, oikeus katsoisi työntekijän olevan oikeutettu pyytämään työhön saapumiseen hieman kasvaneiden kulujensa korvattavaksi työsopimuksessa. Jos viranomainen joka asettaa karenssin ei ole huolehtinut työntekijän oikeudesta, kuten verotuksessakin huolehditaan, hänen ratkaisunsa tulisi kumotuksi.
Vaikka viranomaisen näkemys on mikä tahansa, työnteon lähtökohtainen tarkoitus on ansaitseminen. Jos työntekijä ei voi huomioida kuluja, ollaan viranomaisen jäykällä ajattelulla sivuuttamalla se, minkä takia hän on työvoimaviranomaisena ja minkä takia työntekijä hakee töitä. Perustuslain mukaan esivallalle kuuluu mm. työvoiman suojelu ja tuo on sitä merkittävimmillään. Lain kuuluu ohjata kaikkea viranomaistoimintaa, myös sitä viranomaista, joka ratkaisee karenssin. Ei yksikään yrityskään voi toimia, jos eivät saa kustannuksia laskutettua.
[/quote]
Toivottavasti olet opiskellut lakia, kun tuollaisia neuvoja täällä ihmisille jakelet. Kyllä, työnteon tarkoitus on ansaitseminen, mutta missä on määritelty, paljonko palkasta pitää jäädä käteen ns. pakollisten menojen jälkeen? Tuskin missään. Jos naapurikaupungin työpaikan palkalla elää, mutta siitä jää säästöön vähemmän kuin kotikaupungin entisestä työstä, ei kyse kuitenkaan ole mistään suuresta vääryydestä työntekijää kohtaan. Ainakaan niin suuresta vääryydestä, että se antaisi oikeuden jäädä työttömyyskorvauksella odottelemaan optimaalisempaa työpaikkaa.
Miten ne siellä jenkeissä ovat ratkaisseet perheongelmat? Eli jos perheen äiti on työtön Los Angelesissa ja löytää työtä New Yorkista, niin muuttaako Nykiin vain äiti vai koko perhe? Entä jollei isä löydä sieltä töitä? Ja lasten hoito/koulu? Nämähän ovat ongelmia Suomessa. Sinkku voi muuttaa helpommin.
Esim. sisareni on työttömänä Kainuussa. Hänen miehellään on siellä perheyritys isänsä ja veljensä kanssa. Heillä on kaksi lasta, joista toinen koulussa, toinen alle kouluikäinen. Välillä mies on reissutöissä toisella paikkakunnalla, siis yöpyykin siellä.
Siis: pitäisikö siskoni muuttaa yksin toiselle paikkakunnalle? Kuka huolehtisi lapsista sillä välin, kun mies on reissutöissä? Vai pitäisikö miehen jättää perheyritys ja muuttaa mukana ja yrittää löytää toiselta paikkakunnalta töitä ja ellei löydä, olla siellä työttömänä?
^Et sitten liioitellumpaa esimerkkiä löytänyt kuin välin Los Angeles-New York?
Kyllä voi lusmuilla ja teen niin. Mulle lapset on tärkeintä mailmassa ja heitä en hylkää. Kummatkin koulussa , ja miehen hyväpalkkainen työ täällä. Mua ei todellakaan uhkailla. Haastattelussa kun kertoo että lapset aina sairaana ja oma skolioosi remppaa ja ikää 50v. niin enköhän saa olla rauhassa. Eikö tämä yhteiskunta ajattele lasten henkistä hyvinvointia, kun ne lapset tarvitsee sen äidin. Jos joku mut ottaisi töihin jonnekkin kauas niin olisin niin hankala että saisin potkut. Karenssi siitä vain tulee.
Filippiiniläis- ja kiinalaisäitejä käy töissä ympäri maailman. Kotona lasten luona käydään 1-2 krt vuodessa. Afrikkalaismiehet käyvät töissä Espanjassa, lähettävät palkan kotiin perheelle jota eivät näe vuosiin. Kirkkonummella asuva äiti käy pienipslkkaisissa töissä vantaalla fillarilla ja julkisilla, työmatka 2h suuntaansa. Kukaan ei valita ja varmasti on raskasta.
Salolaisinsinööri ei suostu ottamaan alanmukaista 3300e/kk vakipaikkaa Espoosta, koska työmatkaan ei saa mennä yli varttia, auto kuluisi ja hän on "päättänyt että helsinkiin en mene". Työttömyyskorvaus kirkkonummelaisäidinkin verorahoilla kyllä kelpaa. Kenen puolella pitäisi olla sympatiat? Kaikkien tilanne on toki ei-toivottava/kamala.
Mä tein tuollaisen hakemuksen ja sain paikan. Tosin mulla työmatka on niin pitkä, että asumiskulut päälle. Eipä tästä taloudellisesti hyödy, mutta saan sentää työnteon kulut, asumiskulut ja oman ruokani sekä laskut maksettua. Toki vesi- ja sähkölasku toisessa päässä on muutaman kympin vuodessa pienempi nyt. Netti on tässä päässä ilmainen.