Onko ketään, jolle olis tehty enemmän kuin yksi abortti?

tällä hetkellä olen 14v ja minulle on tehty yksi abortti! Elämäni hienoin kokemus!

Mulle on, teini-ikäisenä, kun kondomi oli mennyt (todennäköisimmin) rikki ja kymmenen vuotta myöhemmin, kun unohdin pari pilleriä. Mies ei todellakaan ollut sellainen, jonka mä olisin halunnut lapseni isäksi. En ole yhtään ylpeä, mutta niin oli pakko tehdä. 

On tehty kaksi aborttia, molemmat kromosomivian (18 trisomia) vuoksi. Sen jälkeen saimme yhden terveen lapsen, mutten taida uskaltaa yrittää enempiä. Tein abortit, koska lapset olisivat suurella todennäköisyydellä kuolleet kohtuun muutenkin, eivätkä olisi elävänä syntyessäänkään eläneet kuin korkeintaan pari vuotta vaikeavammaisina.

mulla kolmesti kahden vuoden sisään. Käytettiin poikakaverin kanssa keskeytettyä yhdyntää, kun mulle ei käy pillerit eikä se tykänny kumista. Arvata voi, että noiden jälkeen tuli ero lopulta... Olin 18-20 vuotias.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 19:16"]

tällä hetkellä olen 14v ja minulle on tehty yksi abortti! Elämäni hienoin kokemus!

[/quote]

Älä sit vaan käytä ehkäisyä vastaisuudessakaan, saat näitä hienoja kokemuksia lisää... 

En pystyisi enää tekemään, ellie olisi todellakin lapsella vakava vamma.

Uteliaisuudesta: miksiköhän,kolmosta on miinuspeukutettu? Itekin olisin tuossa tilanteessa tehnyt samoin.

Kolmesti. 2005, 2010 ja 2011. Yksi raiskauksen vuoksi, yksi sai alkunsa vaikka otin katumuspillerin (ja ihan ajoissa), kolmas sai alkunsa pillereistä huolimatta.

Mulle tehtiin 16-vuotiaana, en ollut kehdannut mennä gynelle hakemaan pillereitä, ja mies ei halunnut käyttää kumia. Saman miehen kanssa olin sitten vielä 8 vuotta, yksi toivottu lapsi kun olin 20. Miehen alkoholismin takia halusin erota, ja pitkän eroprosessin aikana tulin raskaaksi, ja koska olimme käytännössä vihdoin eronneet en todellakaan halunnut pitää lasta, mies halusi pitää sen, puhui että hän hoitaisi sen ym. Mutta onneksi en antanut periksi. Vuoden olin sinkkuna, ja tapasin nykyisen aviomieheni, ja hänen kanssaan ei olla koskaan käytetty mitään ehkäisyä, pillerit ei mulle käy, eikä tämäkään mies, enkä itsekään, tykkää kumia käyttää. 8 vuotta meni että saatiin lapsi, sen jälkeen mies kävi vasektomiassa, eikä enää ole huolta ehkäisystä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 19:29"]

Mulle on, teini-ikäisenä, kun kondomi oli mennyt (todennäköisimmin) rikki ja kymmenen vuotta myöhemmin, kun unohdin pari pilleriä. Mies ei todellakaan ollut sellainen, jonka mä olisin halunnut lapseni isäksi. En ole yhtään ylpeä, mutta niin oli pakko tehdä. 

[/quote]

Muru?

Mulle on tehty. Ensimmäinen oli ihan nuoruuden hölmöilyn syytä, olin raskaaksi tullessani 15-vuotias, keskeytys tehtiin kun olin täyttänyt just 16. Sen jälkeen parjatuin "sosiaalisin" syin jopa kolme raskaudenkeskeytystä, kaikki niin alkuvaiheessa raskautta kuin mahdollista. (Ainakaan silloin toimenpide ei ollut mahdollinen heti, kun testi näytti plussaa. Piti odottaa pari vkoa tai jotain, että voitiin olla varmoja abortin onnistumisesta.) Näiden kolmen keskeytyksen aikoihin olin 20-28 -vuotias.

Näissä jälkimmäisissä oudointa on, että kaikissa käytettiin ns. luotettavaa ehkäisymenetelmää. Jopa tuplana. Kondomi, joka ei hajonnut tai lipsunut  - plus oman epäilyksen takia haettu katumuspilleri. Kuparikierukka. Tavallinen yhdistelmäehkäisypilleri, minuutilleen joka päivä otettuna. Elämä oli toki aika palasina niinä vuosina, hoidossa depressiosta, itsetuhoisuutta, syömishäiriö jne., mutta ei esim. päihteitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa sekavan tilan ja huolimattomuutta. Olin tosi tarkkana, koska ensimmäinen teiniraskautuminen oli säikäyttänyt mut totaalisesti. Kynnys seksiin oli siis tosi korkealla, en paneskellut hetken mielijohteesta.

Kun viimein sain elämäni järjestykseen, mieleni kuntoon ja hyvän parisuhteen, halusimme lapsen. Oli tiedossa, ettei raskautuminen 36-vuotiaana välttämättä olisi helppoa, varsinkin kun tervehtymisen jälkeenkin entisillä syömishäiriöisillä on paljon hedelmättömyyttä.

Ja kuinka kävi: tulin raskaaksi yhdestä ainoasta yhdynnästä, ensimmäisellä mahdollisella kerralla. Raskaus ja synnytys menivät hyvin, lapsi ja koko perhe voi hyvin. Useampia ei ole yrityksessä tai edes haaveissa, en halua ottaa sitä riskiä, että sairasteluvuosien jälkeen kropasta löytyy vielä joku heikko kohta, joka ei uutta raskautta ja synnytystä kestäisi.

Olen myös henkisesti kunnossa, enkä kadu abortteja, vaikka ne olivat raskaita kokemuksia. Kadun vain sitä, etten nuorempana uskaltautunut hakemaan apua ongelmiini aikaisemmin.

Tää