Lue keskustelun säännöt.
Antakaahan tuomio!
17.10.2013 |
Olen lapseton ja miehetön. Haluan kuitenkin lapsen. Miehenkin otan mielelläni vastaan, jos jostain joskus löytäisin sopivan. Mutta lapsen saamiseksi täytyy nyt todellakin alkaa toimia.
Harkitsen adoption tai keinohedelmöityksen (ulkomailla) välillä. Täällähän tiedetään asiat, niin kertokaahan tuomio. Kumpi on lapsen kannalta mielestänne huonompi vaihtoehto? Tietää, että jossakin on nainen ja ehkä myös mies, jotka eivät halunneet/voineet pitää minua tai että alussa ei ollut muuta, kuin koeputkia ja maljoja (tai mitä lie siellä laboratoriossa nyt onkaan)? Tämä ei ole provo, olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä.
Sattuneista syistä on tällaisia asioita esim. ystäviensä kanssa melko vaikea keskustella. Usein saa jopa kuulla senkin mielipiteen, että ei yksinäisen naisen lasta pidä saadakaan. Jos olet sitä mieltä, niin voitko ystävällisesti pitää mielipiteesi omassa tiedossasi.
Kiitos vastauksista.
Kommentit (9)
En ymmärrä logiikkaasi. Tietenkään ei yhtään lasta mistään voi tilata. Ja juurikin sitä olen miettinyt, että miten paljon adoptiolapsi kärsii siitä, että tietää joutuneensa jonkun hylkäämäksi.
En ota vastaan mitään "sun täytyy kasvaa vielä vähän" tyyppisiä argumentteja anonyymisti netissä, mutta mielelläni luen asiallisesti perusteltuja vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:11"]
En ymmärrä logiikkaasi. Tietenkään ei yhtään lasta mistään voi tilata. Ja juurikin sitä olen miettinyt, että miten paljon adoptiolapsi kärsii siitä, että tietää joutuneensa jonkun hylkäämäksi.
En ota vastaan mitään "sun täytyy kasvaa vielä vähän" tyyppisiä argumentteja anonyymisti netissä, mutta mielelläni luen asiallisesti perusteltuja vastauksia.
[/quote]
Hähhää! Otit jo! Hajoo pienuutees!
Jos et välttämättä halua raskautta kokea, niin eikö adoptio olisi silloin parempi vaihtoehto. Voisit antaa kodin hylätylle lapselle, sellaisia on turhan paljon maailmalla lastenkodeissa ja suurinta osaa heistä odottaa ankea tulevaisuus.
Minustakin se olisi hyvä vaihtoehto, mutta mietityttää juuri se lapselle oleva hylkäämiskokemus. Mutta ehkä kannattaa ajatella niin, että adoptioon annettu lapsi on joka tapauksessa jo annettu pois, jos minä en adoptoi häntä, niin joku muu adoptoi, eli hylkäämiskokemusta ei voi kuitenkaan välttää.
Raskaus ei ole minulle mitenkään tärkeä kokea.
Ehdottomasti suosittelen adoptiota, jos vain adoptiovanhemmaksi kelpaat. Se on oikeasti hyvä teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio. Eikö ole tärkeämpää, että lapsi tulee ymmärretyksi ja saa takkautta kuin että se on joskus hylätty? Niitä lapsia on joka tapauksessa hylättynä, adoptoidaan niitä tai ei.
Osa lapsista ehtii kasvaa isommiksi noissa lastenkodeissa, ja se vasta hylkäämiskokemus onkin. Vanhemmat jättäneet eikä kenellekään kelvannut.
On varmasti kiinni myös lapsesta sekä tavasta, jolla adoptiosta kertoo, miten pahasti hylkäämisen ottaa. Silti voisin kuvitella, että adoptiovanhempi on se oma rakas tuki ja turva, joka auttaa kokemuksen kanssa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellinen ehkä muotoili huonosti, mutta itse pidän kyllä tärkeänä, että adoptiovanhempi ei ajattelisi "tekoaa" minään hyväntekeisyytenä. siinä sitoudutaan vanhempana olemiseen yhtä lailla kuin odottaessa biolasta. Jos haluaa tehdä hyvän teon, kannattaa hankkia vaikka Planin kautta kummilapsi.
Mutta tosiaan, kummassakin vaihtoehdossa on mutkansa. adoptiolapsen kohdalla on suuri merkitys sillä, miten lasta "valmentaa" ymmärtämään sen, että tosiaan joku toinen on tämän hylännyt. Toisaalta taas "koeputkilapsen" ollessa kykenevä ymmärtämään mikä on homman nimi, siitä varmasti puhutaan jo avoimesti opetuksessa ja arjessa eli siitä on ehkä muodostunut jo ihan normi tapa tulla raskaaksi. Itse olen hieman skeptinen tuonkaltaisen hedelmöityksen suhteen, jossa toiset sukusolut ovat tuntemattomat.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:00"]
Olen lapseton ja miehetön. Haluan kuitenkin lapsen. Miehenkin otan mielelläni vastaan, jos jostain joskus löytäisin sopivan. Mutta lapsen saamiseksi täytyy nyt todellakin alkaa toimia.
Harkitsen adoption tai keinohedelmöityksen (ulkomailla) välillä. Täällähän tiedetään asiat, niin kertokaahan tuomio. Kumpi on lapsen kannalta mielestänne huonompi vaihtoehto? Tietää, että jossakin on nainen ja ehkä myös mies, jotka eivät halunneet/voineet pitää minua tai että alussa ei ollut muuta, kuin koeputkia ja maljoja (tai mitä lie siellä laboratoriossa nyt onkaan)? Tämä ei ole provo, olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä.
Sattuneista syistä on tällaisia asioita esim. ystäviensä kanssa melko vaikea keskustella. Usein saa jopa kuulla senkin mielipiteen, että ei yksinäisen naisen lasta pidä saadakaan. Jos olet sitä mieltä, niin voitko ystävällisesti pitää mielipiteesi omassa tiedossasi.
Kiitos vastauksista.
[/quote]
Sä oot ihan kauhee! Ihan ku sitä adoptiolasta ei olisi olemassa ennen, ku sä "tilaat" sen! Tajuutsä et tälläkin hetkellä aika moni miettii että tuolla jossain on joku joka ei mua halunnu.
Ehdottomasti olen adoption kannalla, jos se sulle on vaihtoehto. Ennen lapsen hankintaa sun kannattaa kuitenkin kasvaa vielä vähän.