Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Lapsen isän muuttuva mieli
17.10.2013 |
Raskauduin vahingossa, kun pillerit pettivät. Minä ja lapsen isä emme silloin seurusteleet, tapailimme vain satunaisesti pitkän välimatkan vuoksi ja miehellä oli vielä jotain virityksiä entisen tyttöystävänsä kanssa. Kerroin miehelle raskaudestani heti, mutta vasta myöhemmin tunnustin miehelle että lapsi on hänen. Mies laittoi välit poikki ja sanoi ettei tahdo olla missään tekemisissä enää minun, eikä tulevan lapsen kanssa. Lapsi syntyi ja miehestä ei kuulunut mitään moneen kuukauteen, kunnes nyt hän otti yhteyttä ja kertoi haluavansa olevan osana lapseni elämää. En tiedä mitä tehdä. Olen jo tottunut ajatukseen että olen lapsen kanssa kahden ja että lapsi kasvaisi ilman isää. Tottakai toivon että lapsellani olisi isä, mutta onko sellainen isä hyvä joka muuttaa mieltään tuolla tavalla. Nyt miehellä tuntuu olevan hirveä kiire, selvittää isyys testillä, hän painostaa minua vaikka sanoin tarvitsevani vielä miettimisaikaa. Lapsi on minulle kaikki kaikessa ja minua pelottaa että jos nyt mies alkaa leikkimään isää, hetkeksi, kunnes kyllästyy. Mitä minun kannattaisi tehdä!? Mies asuu kaukana, (n.300km) joten tapaamisetkin olisi todella hankala järjestää.
Kommentit (4)
Ei toi nyt vielä kauheen pahalta tuuliviiriltä vaikuta, varmaan vaan alkoi ajattelemaan asiaa vasta järkytyksestä toivuttuaan. Keskustelisin asiasta miehen kanssa kunnolla ja etenisin asian kanssa rauhalliseen tahtiin. En tiedä miten huoltajuus- ym. asiat luonnistuvat ja erityisesti minkälaisella aikataululla varsinaisia päätöksiä tulee tehdä, mutta kuvittelisin ettei kaikkea ole pakko raskausaikana vielä lyödä lukkoon.
Onhan se lapsen kannalta hieno juttu jos isä on kuvioissa mukana tavalla tai toisella - ainakin jos ei ole mikään ihan hirvittävä tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on kolmen kuukauden ikäinen jo, ja isä haluaa isyyden tunnustuksen ja isyystestin, ennekuin tulee käymään. Haluaa varmistaa isyytensä, vaikka minulle hänen isyytensä on varma asia. Minua epäilyttää hänen käytöksessään juuri se, kun hänellä on niin hirveä kiire saada nimensä niihin lapsen papereihin.
Voi ei! Toi on ollut mun pahin painajainen nyt noin vuoden verran. Mun lapsen isä teki ihan samoin. Lähti tosiaan noin vuosi sitten, lapsi syntyi maaliskuussa. Olen kyllä ajatellut että jos hän joskus tulisi takaisin, en päästäisi enää häntä elämäämme. Tein tämän hänelle selväksi jo silloin kun ilmoitti päätöksestään. Hän tuntui ymmärtävän, mutta yhä edelleen näen painajaisia hänen paluusta. Hän olisi varmasti ollut hyvä isä, tai niin luulin, kunnes hän päättikin lähteä ja jättää lapsensa. Sellaisen ihmisen kanssa en halua olla enkä halua lapseni olevan missään tekemisissä. Ajattele nyt lastasi! Isällä on ymmärtääkseni oikeus vaatia isyystestiä, mutta tämä on hankala juttu jossa varmaan myös lakimiehiä tarvitaan. Tuskin hän sellaiseen ryhtyy kun ei ole kerran tähänkään mennessä kiinnostanut. En voi tässä vaiheessa muuta sanoa, kuin: ajattele lastasi, tuollainen tuuliviiri ei ole hyväksi! Entä jos hän päättää taas neljän vuoden päästä muuttaa mieltään? Tätä on nähty. Sitten lapsi menettää isän. Se on paljon pahempi, kun että jos ei olisi koskaan tuntenutkaa. Voimia päätökseesi! :)
Alue: Aihe vapaa
Anna sen tulla käymään ja tapaamaan, puhutte sitten enemmän.