Mitä mieltä tästä Rosenlundista ja köyhyydestä?

Mielenkiintoinen tarina. Pari asiaa jäi häiritsemään; toisen lapsen teko jos äidillä on mielenterveysongelmia, isällä ei töitä ja velkoja riittää. Onko joku oikeus saada lapsia lisää jos talous ei kestä? Lisäksi mua ärsyttää jos artikkelissa kerrotaan kuinka lapsen leffalippu lähes kaataa talouden mutta isä vetää kuvassa röökiä.....Ne ovat kaikki valintoja jotka taatusti ärsyttää mutta en ymmärrä mikä oikeus on polttaa jos siihen ei ole oikeasti varaa. Se yksi askikin viikossa on sen leffalipun hintainen.

Niin että köyhän pitäisi luopua kaikista nautinnoista? Kuvottava mielipide.

Olisi se silti asiallista maksaa niistä nautinnoista. 

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 17:15"]

Mielenkiintoinen tarina. Pari asiaa jäi häiritsemään; toisen lapsen teko jos äidillä on mielenterveysongelmia, isällä ei töitä ja velkoja riittää. Onko joku oikeus saada lapsia lisää jos talous ei kestä? Lisäksi mua ärsyttää jos artikkelissa kerrotaan kuinka lapsen leffalippu lähes kaataa talouden mutta isä vetää kuvassa röökiä.....Ne ovat kaikki valintoja jotka taatusti ärsyttää mutta en ymmärrä mikä oikeus on polttaa jos siihen ei ole oikeasti varaa. Se yksi askikin viikossa on sen leffalipun hintainen.

[/quote]

Ai mikä aski? Näyttäis vetävän sätkiä

Joo, minusta hän puhui tärkeästä asiasta eli siitä, miten vuodesta toiseen jatkuva pihistely ja säästely varmasti masentaa ja vetää matalaksi. Kun ei näköpiirissä ole mitään parempaa, eikä työnteko edes kannata, koska tuet heti vastaavasti pienenevät.

2, olen samaa mieltä siitä, että synnytysmasennuksen ja mieleltään järkkyvän äidin ei olisi pitänyt lähteä uutta vauvaa pukaamaan. Kyllä valtaosa ihmisistä miettii resurssejaan (henkisiä, taloudellisia, fyysisiä) selvitä lapsesta, eikä sellainen varovaisuus ja harkinta ole pelkästään köyhien kyykyttämiseksi tarkoitettu asia, kuten Mathias tuntui ajattelevan!

Mutta siitä olen eri mieltä, pitäisikö köyhän niistää aivan kaiken ylimääräisen elämästään. Siinä jutussakin Mathias juuri nimenomaan puhui siitä, että joskus ON VOITAVA ostaa kalliimpaa jogurttia, antaa lapsen mennä kaverien kanssa leffaan, tai vaikkapa polttaa itse kääritty sätkä.

Vähän helvetin paskamaista mennä sanomaan jostain, että hän ei välitä lapsistaan tai osaa hallita talouttaan, jos polttaa silloin tällöin. Tai ei ole "oikeasti köyhä" - oikein odotan, kuka valopää tulee ekana ketjuun julistamaan, että "ei se Mathias voi olla oikeesti köyhä, kun sillä on sitä-ja-tätä ja minäkin tulen toimeen lasten kanssa paljon pienemmillä tuloilla enkä yhtään valita....

Tonnin saunallinen kolmio ei ole minusta köyhän hommaa, Myyrmäki on sentään kaukana Helsingin keskustasta. Ei minulla ole sellaiseen varaa koskaan, ja minulla on korkeakoulututkinto ja työttömyyttä vain pari vuotta yhteensä elämäni aikana. Kiinteät kulut pitäisi saada alas.

Mies itsekin puhui köyhyyden periytymisestä ja kuitenkin nyt näyttää lapsilleen yli varojen elämisen ja ongelmien tulevaisuuteen sysäämisen.

Sellainen vaikutelma tuli, että mies kokee itsensä uhriksi. Tiedän monia jotka ovat tehneet kaikki aivan kuten kuuluukin, ja ovat nyt silti samassa tilanteessa, akateemisina työttöminä. Heillä on vaan se tutkinto, joillakin jopa vuosien työkokemuskin.

En ymmärrä marinaa siitä, että akateemisissa piireissä tuntui oudolta. Siellä on muitakin joiden vanhemmat eivät ole kenenkään tuttuja, tai ovat tuttuja vain pikkukaupungin tärkeiden ihmisten kanssa, siellä on ulkomaisia opiskelijoita....Ihan kuin olis tuijotettu liikaa omaa napaa? Pari ystävääni muuten koki kiusalliseksi sen, että heidän isänsä oli kaikkien tietämä professori.

Minusta juttu kuvasi erittäin hyvin sitä, miksi nousu sosiaaliryhmästä toiseen ei onnistu. Toisaalta itkee sitä, että ei ole rahaa ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksi köyhä ei saisi elää nautinnollista elämää ja unelmaansa eli kirjoittamista.

En ymmärrä, miksi meidän pitää maksaa kolmio sekä isälle että äidille, joiden molempien luona lapset asuvat viikko/viikko -systeemillä. Kumpikaan ei tienaa, molemmilla on omasta mielestään oikeus olla tekemättä mitään ja silti oikeus vaatia yhteiskuntaa kustantajaksi.

Ei minua kiinnosta, onko hän saanut lahjaksi mitä tavaraa tms. vaan minua kiinnostaa se, miksi kaikesta päätellen ihan terveenoloinen mies katsoo olevansa oikeutettu maksattamaan yhteiskunnalla kaiken ja silti illittää, että häntä kohdellaan väärin. Uskokoon pois, töitä me muutkin teemme, vaikka se ei aina ole kivaa.