Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä kutsuun vastaamisessa on niin vaikeaa?
12.09.2013 |
Nyt on ruvennut oikeasti ärsyttämään eräs juttu. Järjestän usein tilaisuuksia/ juhlia sekä työni puolesta että yksityiselämässä. Nyt olen itse järjestämässä häitä, ja olen lähettänyt kutsut ajoissa, niin että kutsutut varmasti ovat ehtineet niihin reagoida ja miettiä pääsevätkö paikalle vai eivät. Olen pyytänyt ilmoittamaan kaikkia tulostaan hyvissä ajoin (päivämäärän kanssa) siitä syystä että järjestämme häämme toisella paikkakunnalla ja tarvitsemme suht tarkat tiedot tämän vuoksi tulijoista (majoitukset, pitopalvelut johon maksamme ilmoitetun henkilömäärän mukaan yms.). Mutta ei... viikko ennen häitä, 60 kutsutusta on ilmoittanut tulostaan/ ei tulostaan n. 40 henkilöä! Eli parikymmentä henkilöä ei ole ilmoittanut yhtään mitään. Olen muutamalle laittanut viestiä ja vastaukset on tyyliin "no kun ei me olla vielä varmoja"... No,pitää ilmeisesti sitten varautua siihen että nämä ihmiset eivät sitten tule häihin (ja huom, nämä henkilöt ovat ystäviä, sukulaisia yms, eivät mitään puolituntemattomia ja mistään sairastapauksista tms. ei ole kyse). Eli kysynkin: onko oikeasti ihmiset niin välinpitämättömiä etteivät vaan yksinkertaisesti välitä, vaikka toiset ovat järjestelemässä elämänsä suurinta juhlaa? Ei viitsisi aikuisia ihmisiä kuitenkaan hätisellä ja kysellä heidän peräänsä enää tässä vaiheessa. Onko muille käynyt näin ja miten olette asiassa toimineet? Tämä homma on siis tullut vastaan työelämässäkin ja omissa muissa bileissä, mutta nyt on tietenkin aika eri homma kyseessä.... useinhan käy niin että "yllätysvieras" vetää vielä herneet nokkaan jos häntä ei pysty tämän vuoksi huomioimaan samoilla "eduilla".
Kommentit (3)
Häihin kaikki kyllä ilmoitti ja jos joku ei ilmoittanut pyydettynä aikana, saatiin selville soittamalla.
Jos kutsun saa "hyvissä ajoin" ja aikaa ilmoittaa on enemmän kuin viikko, niin mulla helposti unohtuu se - en ilmoita heti, koska en ole varma, en pääse juuri katsomaan kalenteria tms. Ja sitten en muista mikä oli se mihin mennessä piti ilmoittaa, asia unohtuu ja jossain vaiheessa havahdun: ai niin, milloin piti ilmoittaa, menikö se päivä jo. Usein siis saatan ilmoittaa päivän tai pari myöhässä. Tai luulen /muistan ilmoittaneeni, koska olen ajatellut asiaa, mutten olekaan ilmoittanut. Ikävä kyllä se vaan menee näin. Onneksi kaverit on olleet ymmärtäväisiä. Itse kun järkkään juhlia, odotan saavani muutamia ilmoittautumisia, joiden perusteella tiedän onko tulossa paljan vai vähän porukkaa, mutten koskaan odota kaikkien ilmoittavan ja suunnittelen homman sen mukaan. Häät toki on eri juttu, mutta niitä ei ole tulossa pitkään aikaan lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pyrin vastaamaan kaikkiin kutsuihin joissa vastausta pyydetään, mutta välillä se jää. Tässä syitä:
-ensin en tiedä sopiiko (epäsäännölliset työajat sekä miehellä että minulla)
-jos kutsuttu meno ei ole ihan tärkeysjärjestyksen ykköspäässä (esim. jonkun hyvänpäiväntutun kutsu grillaamaan) venytän vastaamista kun en tiedä huvittaako mennä. Jos tiedän että juhlat ovat isot, esim. häät pyrin kyllä vastaamaan heti kun tiedän
-jos en ole pystynyt vastaamaan nopeasti eikä tapahtuma tunnu itselle tärkeältä se voi ihan oikeasti unohtua vaikka tarkoitus olisi vastata
Mutta tosiaan itsellä ja miehellä on esim. sellainen työ että kun tarhasta kysellään kesälomista ja pyydetään palauttamaan ne laput toukokuun loppuun mennessä emme vielä tiedä koska olemme lomalla. Kesällä tehdään maastotöitä, ja se milloin ja kuinka kauan riippuu paljon esim. säistä, jos huonosti käy voi homma venyä helposti 2 viikkoa toivottua myöhemmäksi. Niinpä sitten ilmoitamme aina lapsen hoitoon käytännössä koko kesäksi ja maksamme siitä, vaikka todellisuudessa lapsi on hoidosta pois vähintään kuukauden. Ärsyttävää (ja varmaan ärsyttää tarhan henkilökuntaakin vaikka syy toimintaamme onkin selvillä) mutta minkäs teet.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki eivät tiedä työvuorojaan pitkältä ajalta etukäteen. Tai sitten vaan sinun seurasi ei kiinnosta muuta kuin silloin, jos ei mitään mielekkäämpää ole tarjolla.