Onko siinä jotain pahaa jos

ei ole pahemmin kiinnostunut muiden lapsista ja raskauksista? Kyllä mä siis lapsista yleisesti pidän mutten ole mikään älyttömän lapsirakas. Surettaa, että kun minusta tuli vähän aikaa sitten äiti niin jotkut ihmiset olettaa etten ole kiinnostunut mistään muusta kuin lapsista enää.

Tiedätte varmaan että kun kerrankin saa vähän vapaa-aikaa on ihana puhua muustakin ja muiden asioista varsinkin. Isovanhempien kanssa saa jatkuvasti päivitellä vauvan kuulumiset joten kavereiden kanssa keskustelisi kernaasti muusta. :)

Ainut vaan, että parille läheiselle ystävälleni on nyt sitten tullut pakko mielle saada lapsi sen jälkeen kuin minä sain. No ei siinä mitään, mutta sen jälkeen kummastakin tullut tosi rasittavia oikeasti.

Toinen tuli raskaaksi, muusta me ei sitten enää nykyään puhutakkaan kun raskaudestaan ja hänen asioistaan. En mä kyllä tykkää itse olla huomionkeskipisteenä, mutta minusta on kiva että ihmisen kanssa voi keskustella monista asioista, jotenkin en vain jaksa ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen jaksaa jauhaa samaa.

Myös toinen ystävä koittaa nyt pakkomielteisesti raskautua ja ei sitten enää hänenkään kanssa muusta puhuta. Kuukaudesta toiseen pitää kuunnella mahdolliset raskausoireet ja laskea hänen kanssa ovulaatiot ja sitä rataa.

Ehkä he sitten haluavat jotain tukea minulta vai? Tottakai välillä on kiva puhua ja niin edespäin. Mutta välillä harmittaa kun minun kuulumiset tai ylinpäätään muut keskustelu aiheet ei tule kuuloonkaan. Kun mä olin raskaana kummatkaan ei sen pahemmin siitä mun kanssa jutelleet eikä se haittaakkaan. Mutta tarviiko mun oikeesti kokoajan jaksaa hyppiä heidän kanssa pilvissä jos ei vain kiinnosta?

Ei mulla taida olla kun yhden ystävän lapsi, joka on mulle erityisen rakas kun häntä olen pienestä asti hoitanut paljon ja ollut tekemisissä. Mutta jotenkin nämä kaksi taas alkaa vaan kiristää hermoja enkä jaksa enää olla yhteyksissä. Harmittaa kun mä olen tälläinen hankala mutta minkäs teet.