Kumpi on sinun maailmasi
tai kumpaa elämää sinun lähipiirisi arvoistaisi enemmän.
1. Peruskoulun jälkeen amikseen, 19v valmistuminen, heti töihin, kesäloman sijaisuuden jälkeen pitkäsijaisuus, 20v vakituinen työpaikka, 20v kihloihin amisaikaisen poikaystävän kanssa ja oma 3h+k asunto, 21v ensimmäinen lapsi, 23v toinen lapsi, 26v töihin 5v kotona olon jälkeen.
Koti on kauniisti sisustettu ja perhe kauniisti puettu, ajetaan kalliilla autoilla, kaikki ulkoinen on kaunista kuin lehtikuvissa. Ystäviä on muutama, pari ala-asteaikaista, yksi amiksesta, pari mammaystävää.
2. Peruskoulun jälkeen lukioon, lukion jälkeen heti yliopistoon 19v, 21v välivuosi toisella puolen maailmaa samalla jää lukioaikainen poikaystävä, 22v takaisin Suomeen huomaa että ala ei ole oikea mutta opiskelee huippuvauhtia valmiiksi 24v valmistuu ja lähtee puoleksi vuodeksi kiertämään taas maailmaa toiselle puolen maailmaa, palattuaan lähtee uudestaan opiskelemaan ihan uutta alaa, 26v harjoitteluun ulkomaille.
Asuu milloin missäkin solussa, välillä mummolassa, välillä lapsuuden kodissa, välillä jonkun kaverin nurkissa, omaisuus milloin missäkin varastossa, välillä voi myydä/lahjoittaa kaikki pois. Vaatteet on päällä koska ilman ei tarkene, jos kaapissa tai lattialla on eri paria sukat pukee ne. Ystäviä on ympäri maailmaa mies- ja naisystäviä, aina löytyy yösija menee mihin päin maailmaa tahansa.
Kommentit (11)
Jos on pakko valita niin 2. Ykkönen olisi henkilökohtainen helvettini.
Miksi et valinnut sitä tavallisinta maailmaa, jossa suurin osa elää eli peruskoulu, lukio, AMK tai yliopisto, 5 vuotta opintoja (6 kk ulkomailla), osa-aikatyötä niiden aikana, töihin, omistusasunto, avo/avioliitto, isompi asunto, kesämökki, matkustelua, lapset, paljon ystäviä lapsuudesta alkaen, työkavereita, harrastusporukoita jne.
No tuo ykkösvaihtoehto on lähinnä, mun lähipiirissä ei pahemin ole korkeasti koulutettuja ihmisiä, en tunne ketään joka olisi kauheasti ollut ulkomailla tai lahjoittanut omaisuuttaan ym. kummallista haahuilua, yleensä kaikki pyrkii siihen että opiskellaan ammatti, etsitään puoliso, perustetaan perhe, vaihdetaan ammattia tai puolisoa tarpeen vaatiessa, omistusasunto on yleensä kaikilla kiikarissa.
Mä ajattelen tuota nyt niin että mitä minä ja sukulaiseni ajattelisimme, jos lähisuvussa olisi tuollainen henkilö. Ja vastaukseni on varmasti ap:lle vähän tylsä:
On elämä kumpaa vaan, mutta jos hän on itse tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa, se on hyvä.
Eipä oikein kumpikaan.
Akateemisia ollaan, mutta tavallista perhe-elämää eletään nätisti sisustetussa kaupungin (!) vuokra-asunnossa. Kaksi lasta, koira ja farmariauto, yli 10 vuotta kestänyt parisuhde.
Luultavasti ekaa vaihtoehtoa koska tuo on melko yleinen kuvio omassa lähiipirissäni.
Minun maailmaani ei ole kumpikaan noista, vaan jotain siitä väliltä.
Lähipiiri luultavasti arvostaisi enemmän vaihtoehtoa 1, vaikka suurin arvo kyllä annetaan sille että on onnellinen ja löytää oman tapansa elää.
Enemmän tuo kakkosvaihtoehto, ehdottomasti. Mutta harva jaksaa elää tuollaista elämää loputtomiin. En jaksanut itsekään.
En tunne ketään, joka edustaisi kumpaakaan ihmistyyppiä.
Jos valita pitää, niin mieluummin tuo 2 :)
Lähipiirin arvostuksista viisveisaan, mutta teiniäitiyttä ei äitini ainakaan arvostanut.
Sitten kun sitä maailmaa ja muuta on nähnyt, niin ei muuta kuin perhe pystyyn ja siveää lähiöelämää viettämään amisten naapuriin ;)
up