Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sisko yritti tulla raskaaksi 6 vuotta. Nyt synnytyksen jälkeinen masennus.
16.10.2013 |
Ei halua lähteä mihinkään, ei halua, että siellä käydään. Siskon mies soitti huolestuneena, että sisko vain itkee, ei jaksa mitään. Vauva on tosi helppo, nukkuu kokonaisia öitä, syö hyvin, kasvaa hyvin, on hyväntuulinen. Sisko vaan ei henkisesti jaksa mitään, kulkee päivät pyjamassa ja syö itse huonosti.
Minulla ei ole kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Voisiko joku, joka sen on kokenut, antaa omakohtaisia neuvoja miten auttaa toista? Antaa olla, menee ohi? Vai väkisin mennä ja auttaa jotenkin? Olen kotiäiti, joten aikaa auttamiseen on. Sisko kuulostaa puhelimessa ihan pirteältä, mutta ei kuulemma nyt oikein jaksa vieraita, ei ole itse puhunut mistään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Vauva syntyi elokuun alussa.
Kommentit (11)
Jos teillä on muuten hyvät välit menisin sinne kuitenkin. Mies voisi ihan hyvin ottaa neuvolaan yhteyttä että hän saa apua ajoissa, tuo voi pahimmassa tapauksessa johtaa psykoosiin, apua on ja täytyy uskaltaa pyytää. Ei ole muuten mitenkään epätavallista että nainen jolla takana lapsettomuutta masentuu sitten kun vauva vihdoin saadaan, tämä taustakin tekee monesti se että heillä on korkeampi kynnys pyytää apua koska "nyt pitäisi olla onnellinen koko ajan". Rohkeasti vain tukemaan ja miehelle sanot että hän soittaa neuvolaan missä kävivät. t kätilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille. Ehkä sitten uskallan vain mennä sinne. Toivottavasti arvostaa sitä, että lähipiiri on huolissaan. Siskon mies kyllä auttaa paljon, on vauvan kanssa kaiken sen ajan, mitä ei ole töissä, yrittää antaa siskolle omaa aikaa ja antaa levätä. Mieskin on vain vähän ymmällään, kun itse on aivan innoissaan vauvasta ja haluaisi käydä yhdessä vaunukävelyllä ja kutsua kotiin koko maailman ihastelemaan vauvaa, mutta vaimosta on tullut haamu..
Voiko mies soittaa neuvolaan ilman, että sisko sitä haluaa? Pitääkö siis siskon itse haluta apua, että tästä pääsee eteenpäin?
ap
Miten itse synnytys meni? trauma jostain siihen liittyvästä tms.? Väkisin älä apuasi tarjoa, kuuntele ja nimenomaan kuule (ts.anna hänen tuntea tulleensa kuulluksi eli et kiellä tai vähättele hänen tunteitaan, kuuntelet ja hyväksyt vain vaikka et olisi samaa mieltä/sinulla on eri kokemukset). Et siis ala heti perään puhumaan sinun lapsestasi/ itsestäsi.
Tavallista- tuo onko lasta tehty 5min vai 10v. On täysin epäolennaista. Samoin tuo millainen lapsi on (tämän muuten määrittelee äiti itse, et sinä). Vähän tästä jää semmonen maku, että ajattelet niin että siskosi pitäisi olla mielestäsi onnellinen kun kerta viimein sai lapsen ja kun kerta "on helppo lapsi". toivottavasti et ajattele näin, sillä jo se osoittaa siskollesi sen ettei hän nyt ainakaan sinulle ala mitään kertoa/ et oikeasti halua/ kestä kuulla/ voi hyväksyä niitä syitä miksi hän voi huonosti.
Tsemppiä ja toivottavasti hänen olona muuttuu paremmaksi.
Iaä VOI ja hänen täytyy ottaa neuvolaan yhteyttä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jäi vähän paha maku suuhun tosta otsikosta. Se kauanko lasta tekee, ei mielestäni ole määritys sille voiko/saako sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsen saaminen on iso asia, jotkut ihmiset kokevat sen eri tavalla. Ei siihen voi etukäteen valmistautua.
Ole siskosi tukena, äläkä arvostele häntä.
T. Lastenhoitaja, joka siis käytännössä tietää mitä lastenhoito on MUTTA sairastui silti synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Siskosi tarvitsee apua, jos vain itkeskelee kotona. Isä voisi mennä yhdessä äidin kanssa neuvolaan ja kertoa tilanteesta, sillä lailla, etät on kuitenkin ensin neuvotellut vaimonsa kanssa siitä, että neuvolassa asia otetaan esille.
Mene vaan kylää, vie viemiset mukanasi äläkä vaadi kauheasti seurustelua yms. vaan ole seurana. Kun itsellä oli masennus (ei vaikea), niin muiden läsnäolo helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa tuossa otsikossa vain viitattiin siihen, että oli toivottu ja odotettu lapsi?
Ei sillä isän osallistumisella tai osallistumattomuudella ole mitään vaikutusta siihen voiko äiti sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Se on ihan äidistä itsestään johtuva asia, toisille vain käy niin vaikka olisivat kuinka kovasti lasta toivoneet. Mies voi kyllä hankkia apua neuvolan kautta, voi olla ettei se vaimo siitä heti kiittele, mutta hän tarvitsee apua ja se on tärkeämpää tässä tilanteessa!
Myös sinä ap voit yrittää keskustella asiasta siskosi kanssa, jos saisit hänet huomaamaan oman tilanteensa.
*toivottavasti arvostaa* ???
wtf? Nyt autatte, arvostaa sitä tai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain yllätys vauvan 15vuoden yrityksen jälkeen. Olin jo raskausaikana ylihuollissani ja synnytyksen jälkeen jouduin johonkin "tilaan". Selvisin siitä jotenkuten, mutta nyt harmittaa kaikki mikä jäi tavallaan kokematta ja mitä kaikkea en pystynyt tekemään. Vauvan hoidin hyvin, mutta tavallaan konemaisesti. Jälkeenpäin olisin toivonut jonkun huomaavan tilanteen ja jollain tavoin puuttuneen siihen. Olisin saanut apua aikaisemmin. Nyt meni alkuvuodet ihan konemaisesti, ennen kuin jotenkin tajusin itse hakea apua. En tiedä miten siihen voi puuttua. Minulla meni aika jotenkin sumussa. Yritin vain selviytyä, koska olin "luotu äidiksi". Eikä siinä äitiydessä mitään vikaa olekaan. Jälkeenpäin ihmetyttää mihin ystävät katosivat. Eivät tietenkään jaksaneet tylsistynyttä minua.
Alue: Aihe vapaa
Ei mene ohi itsestään vaan siskosi tarvitsee ammattiapua.
Lähipiirissä on samankaltainen tilanne. Vauva oli kovantyön tulos. Alkupahoinvointi kesti yli 3kk, sitten alkoi kivuttomat supistukset. Pelko keskenmenosta oli läsnä koko ajan. Mies ei osannut tukea ja auttaa. Vauva syntyi terveenä ja ajallaan. Mies ei auttanut yhtään ja lopulta äiti uupui niin, että joutui sairaalaan. Sai ammattiapua ja lääkityksen ja nyt mennään kohti parempaa.