No niin... höpöhöpömiesdilemma

Minulla on ihana ja kaunis ja hyvinpukeutuva ja kohtelias ja kulturelli miesystävä, jonka kanssa on hauskaa ja jonka kanssa voi jutella kaikesta. Seksi ei oikein ole lähtenyt siivilleen, vaikka kaikki elementit ovat kohdillaan, mutta päivä päivältä arvostan ja rakastan miestä enemmän ja enemmän.

Tapasin jokunen viikko sitten miehen, jonka joskus tunsin. Jäimme aina selittämättömästi toisiimme kiinni ja kyllä mukana oli tunteitakin, mistään ei vain tullut mitään elämäntilanteiden takia. Nyt setvimme vähän vanhoja asioita, mutta päädyimme juomaan ihan liikaa ja liekki roihahti taas. En tiedä mitä se on, mies ei ole yhtään tyyppiäni, on kyllä fiksu mutta elää epäterveellisesti, sanoi ettei aio elää yli viisikymppiseksi, harrastaa kaikkea minusta junttia, ei ole fyysisesti tyyppiäni lainkaan. Silti voisin antaa kaiken tuon anteeksi ja mieleni tekee vain hänen luokseen. Kaiken lisäksi hän alkoi fantasioimaan yhteiselämästä ja seksistä, ja puhui auki kaiken sellaisen josta olen haaveillut, vähän kinkynkin.

Helvetti että elämä on mielenkiintoista keski-ikäisenä.