Asiakaspalvelutyössä olevat, tykkäättekö jos asiakas juttelee teille?

Kohtuullisessa määrin joo, mutta mitään puolen tunnin jorinoita en vain millään ehtisi kuunnella. Ja näitäkin sattuu vastaan viikottain.

Kiva juteilla jotain pientä mutta asiakkaalta odottaisin myös pelisilmää. Jos on kiirettä tai muita asiakkaita, niin pitäisin jutut lyhyinä. Pieni juttelu piristää päivää mutta vartinkin sepustelut vaivaannuttavat. Varsinkin, jos olisi hommia mitä tehdä. Siitä tilanteesta on nimittäin todella vaikeaa lähteä kohteliaasti pois, jos toinen vain höpöttää. 

Esimerkiksi kassalla on asioinnin yhteydessä ihan kiva vaihtaa muutama sana vaikkapa säästä. Koko päivän sisällä olleena sitä ei välttämättä tiedä mitään ulkomaailman tapahtumista. Tai sitten, jos ostat vaikka viinipulloa tai mekkoa tiettyyn tilaisuuteen, niin siitä voi vähän höpötellä. 

Ihan kiva pari sanaa vaihtaa, mutta pidän kiusallisen sitä, jos pidemmäksi aikaa jäädään jaarittelemaan, koska tiedän että se häiritsee muiden asiakkaiden rauhaa. Noi lastenlasten kuvien näyttäjät  ja elämäntarinan kertaajat ovat sikäli varsinainen maanvaiva, kun vaikea saada ystävällisesti menemään perille, että täällä ei saisi pälättää.

Taitolaji on jutella "sopivasti". Eli a)sopivasta aiheesta,b)sopivan mittaisesti ja c)sopivalla hetkellä. Muutoin kyllä turisen niitä näitä mielellänikin, mutta jos vaikka koitan laskea jonkun tuotteen määrää, tai katsoa koneelta jotain numerosarjaa, niin silloin tarvitsen keskittymisrauhaa. Jos on jonoa, ei mielellään silloin tarinointia.

Tosi paljon töitä muutenkin, niin en ehdi todellakaan jäädä jauhamaan kenenkään asiakkaan kanssa. Siis tottakai peruskohteliaisuus ja parin lauseen vaihto tosi kivaa, mutta kun jotkut jää jumittamaan ja jumittamaan ja siinä menee puoli tuntia tehokasta työaikaa aivan hukkaan. Ärsyttää siis jumittajat ja ilahduttaa parin lauseen vaihtajat.

Tietenkin tykkään että asiakas puhuu mulle kun olen töissä, mutta oletan sen olevan työhöni liittyvää.

Esim. viime viikolla eräs setä tuli kyselemään maaleja, joita ei liikkeessämme myydä. Neuvoin hänelle kauppoja joissa maalia olisi kaupan ja kerroin missä päin ne sijaitsevat. Mielestäni tämän jälkeen asiakaspalvelutilanne oli loppuun suoritettu, mutta setä päätti vielä avautua muutostaan Ruotsista Suomeen, asuntonsa huonosta kunnosta ja asiansa osaamattomasta isännöitsijästä. Oli kyllä ihan mielenkiintoista saada tietää että Ruotsissa ilmeisesti vuokra asunnon ikkunat käy pesemässä vuokranantaja tai hänen edustajansa. Ainakin tämän herran mukaan.

Päivittäin saan kuulla asiakkaiden henkilökohtaisesta elämästä ja välillä tulee aika rankkojakin avautumisia. En tiedä mikä saa ihmiset avautumaan kaupan myyjälle avioeroistaan, sairauksistaan, omista puolisoistaan/lapsistaan yms asioista. En kuitenkaan pysty auttamaan masentunutta tai kroonisesti sairasta asiakasta mitenkään. Olen kaupassa töissä juuri siksi, että myyn asiakkaille tavaroita joita he tarvitsevat ja jotka ehkä helpottavat tai piristävät heidän elämäänsä en siksi että osaisin neuvoa sopivan kipulääkkeen tai auttaisin hankalassa avioerossa. Välillä tulee olo, että olen likakaivo, johon voi oksentaa kaiken negatiivisen. Joskus olisi kiva kun asiakas tulisi vaikka kysymään, että minkälaisia verhoja suosittelisit kun muutettiin juuri yhteen poikaystävän kanssa ja meillä on ihana yhteinen koti, joka haluttaisiin laittaa tosi hienoksi. Ei, että pitäis saada verhot ettei kyylänaapurit nää meille sisään ja että peittäisivät rumat näköalat.

Olen töissä isännöitsijätoimistossa ja palvelen lähinnä puhelimitse. Jos on aikaa, on ihan kiva rupatella, mutta jos vieressä odottaa pino isännöitsijäntodistuspyyntöjä, lähetettäviä laskuja, tiedotteita, kokouskutsuja jne niin yritän kyllä saada elämänkertatarinat loppumaan lyhyeen. Jos jään kuuntelemaan, niin pian istun työajan jälkeen postittamassa jotain kiireellistä, jonka pitää lähteä sille päivälle.

Tottakai. Jos muita asiakkaita ei ole, niin on aina kiva rupatella niitä näitä. Asiakkaita varten sitä työssä ollaan.. olen myyjänä pienellä huoltoasemalla, jossa on myös ravintola ja suurin osa asiakkaista ainakin 'naamatuttuja'.

No aika paljon riippuu missä on työssä. Esim. kampaajalla on tosi aika kökköä, jos asiakas ei puhu mitään. Toki vapaus on olla hiljaa, mutta mukavampi tunnelma on, jos edes jotain sanoo. Kaupan kassalla taas tulee helposti ruuhkaa, jos siinä joka asiakas jää pitkäksi aikaa jorisemaan, niin mukavaa kuin se olisikin.

Itse olen puhelimitse asiakaspalvelija ja todellaKIN tykkään että asiakkaat puhuu, koska muuten ei siitä työstä tule mitään.. =0)

Tottakai tykkään jutella, en muuten olisi edes asiakaspalveluammattiin lähtenyt! Teen töitä senioreiden kanssa ja tärkein osa työssä on juttelu tai pikemmin kuuntelu. Viimeksi eilen eräs seniori kertoi minulle henkilökohtaisia muistojaan, itkikin hetken ja oli sen jälkeen kuin uusi ihminen kun sai puhua jollekin.

En ole enää asiakaspalvelutyössä, mutta silloin kun olin niin minusta oli mukava jutella asiakkaiden kanssa. Parasta työssä olivat mukavat asiakkaat. Siirryin sitten myyjäksi toiseen paikkaan jossa ei ehtinyt jutella asiakkaiden kanssa ja oli häiriköitä ja lopetin kokonaan. Tietenkään ei tykkää jutella kenenkään kaksimielisyyksiä laukovan äijänkörilään kanssa, mutta muuten kyllä.

Kun olin aspana en tykännyt kuunnella sairaskertomuksia, liian henkilökohtaisia vaivaannuttavia asioita asiakkaan elämästä tai kommentteja omasta ulkonäöstäni (positiivisia tai negatiivisia). Myös vanhat, kuluneet vitsit ottivat päähän ("En tarvitse kuittia, kun ei se käy verotukseen, ehe ehe.")

Muu, harmiton jutustelu mukavan asiakkaan kanssa oli OK. Kunhan se ei pidentänyt asiakaspalvelutilannetta kamalasti :)

No onhan se mukavaa, kun asiakkaat juttelevat... kun vaan osaisivat huomioida, että johonkin voi vetää rajan, niin kertomuksien sisällössä, kuin pituudessakin. On eräätkin tauot ja lounaat jäänyt väliin, kun innokas kertoilu jatkuu ja jatkuu... esim.30- 45 minuuttia hurahtaa joillakin uskomattoman rattoisasti esim lasten tai lastenlasten kuvia esitellessä tai sairauksistaan tai matkoistaan kertoillessa. On taitolaji asiakasta loukkaamatta yrittää nätisti vihjailla, että asiakkaan olisi jo aika siirtyä kotia kohti. Joskus on vaan pakko lopulta sanoa, että nyt on kerettävä syödä jotain tai että nyt aika lähteä kotiin, kun tulee kyyti hakemaan tms. Yrittäjän tietenkin yritettävä palvella asiakas mahdollisimman hyvin, mutta joskus kieltämättä väsyttää ja myös kummastuttaa miksi ihmiset kertoilevat elämänsä (tai lapsiensa) intiimimmätkin asiat perheen ulkopuoliselle. Kyse ei ole enää myyntitilanteesta, vaan terapiasta ilman maksua. Jos vuosikymmenen aikana villeimmistä kuulemistani  tarinoista julkaistaisiin kirja, niin kukaan lukija ei uskoisi, että tarinat olisivat tosia, että mitä kaikkea ihmiset oikeasti kertovat häpeilemättä elämästään. Asiakkaideni onneksi olen tarkka salassapitovelvollisuudestani, mutta vinkkinä, että joka puljussa ei kyllä kannata asioitaan alkaa kertoilemaan :)

No kyllä arvostan ja tykkään, jos asiakkaat juttelee mukavia. Ei ole niin väliä, puhutaanko säästä vai mistä. Toki joillain vakkariasiakkailla on samat höhelöt jutut (siis tyyliin alkoholisteilla, joilla ei ole mitään muuta elämää kuin jutustella kaupan kassalla) mutta kyllä silti asiakkaiden takia myyjän työtä juuri jaksaa. Varsinainen elämän suola on asiakkaat, joiden kanssa todella voi jutella jostain aiheestakin ja jotka osaavat keskustella. Vanhemmassa sukupolvessa kyllä kieltämättä on sellaisia, jotka osaavat keskustelun taidon. Juttelu on myös ele ja kiva sellainen, ja sillä voi huomaamattaan parantaa maailmaakin.

Terveisin työstään pitävä myyjä

Kaikissa ammateissa ei ehdi jorisemaan niitä näitä. Miten esim. ensihoitajat, poliisit ym. onko aikaa kuunnella asiakkaiden juttuja?