Lue keskustelun säännöt.
No, on tässä työttömänä olemisessa 1 hyväkin puoli
11.09.2013 |
Jäin siis viimevkolla työttömäksi, shokissa kai olen vieläkin, eilen sain ilm paniikkikohtauksen lasten tehdesäs läksyjään kun henfitys meni niin pinnalliseksi ja pyörrytti ja oksetti, se meni ohi kun menin tuohon terassille istumaan ja tuijotin ruohomätästä samalla toistaen mantraa "iisisti, iisisti nyt vaan, iisisti".
Se hyvä puoliko? no, tämä hetki mikä kohta alkaa, lapset menneet jo kouluun ja minä aamutouhuni tehtyäni keitän ison kupillisen hyvää teetä, teen pari voileipää siihen viereen ja ehkäpä croisantin mansikkasoseella herkuksi ja niitä nauttien katselen Tunteita&Tuoksuja-hömppää.
Huokaus.
Kommentit (18)
Mä olen ollut 11kk työttömänä. Alkuun oli juu kivaa. Ei kiire mihinkään jne.
Nyt ei enää naurata. Tympii tämä työttömyys. Inhoan tilannetta, kun ei voi olla töissä ja antaa omaa panostaan. Ja saada se palkka tehdystä työstä.
Saan minä nyt työttömyysrahaa, mutta se ei ole lainkaan sama asia. Ja se ei korvaa sitä työn puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on nyt vapaapäivä ja nautin. Vein lapset äsken kouluun ja nyt minulla on muutama tunti vain itseni käyttöön. Ihanaa rentouttavaa hiljaisuutta.
Ja on tietty ihanaa ottaa lapset vastaan koulusta:)
ap
mä oon ollu nyt 3 kuukautta. 7 kiloa vararavintoa. ei vielä sulanut.
Mä olen ollut työttömänä 2 vuotta. Nyt vasta ahdistaa kun ansiosidonnainen loppuu. Muuuten tämä on ollut elämäni parasta aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele ap, että sulla on oikeasti aikaa lapsillesi nyt! Ja aikaa tehdä kotityötä, mielenkiintoisia ruokalajeja, harrastaa ym. Ja miksi et alkaisi opiskella jotakin?
Ja tietenkin haet koko ajan aktiivisesti töitä.
Mä olin 14 kk työttömänä, satunnaisia pätkiä ja osa-aikatöitä oli välissä. Opiskelin siinä sivussa avoimessa yhden appron (joka osaltaan edesauttoi, että sain nyt tämän ensi maanantaina alkavan työpaikan!) Ahdistus tulevaisuudesta oli välillä kova, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna uskon, että tämä oli lapsille ja perheelle hyvää aikaa ja minullekin tietynlaista akkujen latausta. Kotityöt ym. saattoi tehdä päivällä ja olen jo melkein unohtanut sen tunteen, kun tulee väsyneenä töistä, lapset kiukuttelee, ruoka pitää tehdä, pyykkikone täyttää, läksyissä auttaa.... No, nyt se on taas edessä ja uskokaa tai älkää, tunteet on ristiriitaiset aloittaa uusi (mielenkiintoinen ja hyvin palkattu ym.) työ. Tuntuu haikealta luopua tästä "vapaudesta" vaikka työttömyysaikana en muuta toivonut, kuin että saisin työpaikan.
Tsemppiä ap! Et ole yksin. Tästä voi tulla sulle oikein hyvää aikaa, jos niin päätät!
Se onkin taitolaji, että onnistuu pysyttelemään ansiosidonnaisella mahdollisimman vähällä työllä. Minulla se onnistui niin kauan kun lapset olivat pieniä, aina välillä muutama kuukausi työtä ja sitten se taas jatkui. Huonompi homma oli se, että tein osa-aikatyötä, joskin asiallisella palkalla, mutta päiväraha ei ollut kovin kaksinen.
Mutta silloin sain lukea, tehdä käsitöitä, poimia marjoja, puuhastella omiani ilman suurempaa huolta lastenhoidostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen vielä jatkaa, että pidin päiväkotilaisen osa-aikaisesti hoidossa työttömyyden aikana. Ja oli ihan eri asia hakea virkeä ja ilonen lapsi kotiin klo 14 ja viettää hänen kanssa pitkä kiireetön ilta, kuin hakea klo 17 väsynyt ja ikävänsä ja nälkää kiukutteleva lapsonen, tehdä ruoka, iltatoimet ja käydä nukkumaan. Samoin "omaa aikaa" ei tarvinut illalla, koska päivällä olin lueskellut lehdet, käynyt jumpassa jne. Ja parisuhdekin kukoisti, kun päivän levänneellä riitti vielä sänkyhommiinkin puhtia...
On vaan sellainen "painepeikko" niskassa koko ajan että milloin se posti tuo työkkärin lähettämän kuoren missä osoitetaan eri työpaikkoja joihin on haettava ja haastatteluun mentävä oli se sitten mitä tahansa työtä vaikka siellä 95km päässä kotoa (ei ole autoa eikä ajokorttia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:50"]
On vaan sellainen "painepeikko" niskassa koko ajan että milloin se posti tuo työkkärin lähettämän kuoren missä osoitetaan eri työpaikkoja joihin on haettava ja haastatteluun mentävä oli se sitten mitä tahansa työtä vaikka siellä 95km päässä kotoa (ei ole autoa eikä ajokorttia).
[/quote]Höpsistä, ei työtä tarvitse noin kaukaa ottaa. Kokoaikatyössä matka saa olla yhteen suuntaan maks. 1,5 h, osa-aikatyössä 1 tunti.
Se km-raja on 80km eli työttömän on oltava valmis ottamaan työpaikka vaikka 80km päästä kotoaan eli työmatkaksi tulisi päivässä silloin 160km.
Kauankohan se kestäisi jos ei ole ajokorttia/autoa käytössä..
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:50"]
On vaan sellainen "painepeikko" niskassa koko ajan että milloin se posti tuo työkkärin lähettämän kuoren missä osoitetaan eri työpaikkoja joihin on haettava ja haastatteluun mentävä oli se sitten mitä tahansa työtä vaikka siellä 95km päässä kotoa (ei ole autoa eikä ajokorttia).
[/quote]Höpsistä, ei työtä tarvitse noin kaukaa ottaa. Kokoaikatyössä matka saa olla yhteen suuntaan maks. 1,5 h, osa-aikatyössä 1 tunti.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 12:02"]
Se km-raja on 80km eli työttömän on oltava valmis ottamaan työpaikka vaikka 80km päästä kotoaan eli työmatkaksi tulisi päivässä silloin 160km.
Kauankohan se kestäisi jos ei ole ajokorttia/autoa käytössä..
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:50"]
On vaan sellainen "painepeikko" niskassa koko ajan että milloin se posti tuo työkkärin lähettämän kuoren missä osoitetaan eri työpaikkoja joihin on haettava ja haastatteluun mentävä oli se sitten mitä tahansa työtä vaikka siellä 95km päässä kotoa (ei ole autoa eikä ajokorttia).
[/quote]Höpsistä, ei työtä tarvitse noin kaukaa ottaa. Kokoaikatyössä matka saa olla yhteen suuntaan maks. 1,5 h, osa-aikatyössä 1 tunti.
[/quote]
[/quote]Eikä ole. Tuo tuntimäärä käy myös rajaksi. Itse vältin karenssin tällä juuri keväällä.
mä olen kotona etätöissä ja tuntuu ihan samalta, paitsi että iso palkka juoksee koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas tiedän tapauksia, joissa karenssi on tullut, vaikka olisi perusteluna autottomuus, kortittomuus ja joukkoliikenteen puuttuminen suurelta osalta matkaa. Syrjäseuduilla työpaikkaa lähemmäksi muuttsminenkaan ei välttämättä tuo työtä vielä pyöräilymatkan päähän. Joten ei kannata ikinä luottaa siihen, että työttömyyskorvauksilla pystyisi itsensä elättämään.
Itse olen ollut viikon työttömänä, ja tämä alkaa jo tympiä. Univelat tuli nukuttua jo pois, ja pari kyläilyä tehtyä, eikö mihinkään matkusteluihin tmv. tekemiseen tule enää olemaan varaa. Jos ei muuta, niin haluaisin opiskella avoimessa, mutten tiedä, että montako kuukautta pitää elää säästöillä, joten en uskalla maksaa kurssimaksujakaan. Ja koko ajan on sellainen olo, että sydän hakkaa rinnasta ulos ja kädet tärisevät.
Toisaalta ei ainakaan vielä kukaan pääse syyttämään sossupummiksi, jos korvausten käsittelyaika on sen kolme kuukautta:D
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:50"]
On vaan sellainen "painepeikko" niskassa koko ajan että milloin se posti tuo työkkärin lähettämän kuoren missä osoitetaan eri työpaikkoja joihin on haettava ja haastatteluun mentävä oli se sitten mitä tahansa työtä vaikka siellä 95km päässä kotoa (ei ole autoa eikä ajokorttia).
[/quote]
Ei ole pelkoa, että posti toisi mitään osoituksia työpaikoista - minulle ei ole tullut yhtäkään koskaan! Kokemusta työttömänä olemisesta minulla on ihan "riittävästi".
Alasta riippuen noita työhönosoituksia sitten ilmeisesti voi tulla?
Mitä työhönosoituksia? Ai, että työkkäri olisi juuri sinua varten etsinyt työpaikan johon sun on pakko mennä?! Eipä ole tuommoista koskaan vielä tapahtunut. Olen kyllä työkkärin käskemänä hakenut työpaikkoja mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Eipä taida nykyään olla pelkona, että joutuisi vasten tahtoaan töihin.
Tykkäsin kovasti kun työttömänä oli paljon vapaa-aikaa, aikaa itselle, aikaa kodinhoitoon. Aikaa nähdä kavereita, aikaa tehdä asioita joista oikeasti saa iloa. Mutta tokihan se rahattomuus myös tuo paineita, varsinkin jos on monta suuta elätettävänä :(
Mutta nauti nyt hetki siitä omasta ajasta. Jos stressi puskee päälle, kokeile säännöllistä meditointia ja vaikka joogaa, esim. 15-20min joka päivä -se helpottaa (tuo mitä kirjoitit tehneesi takapihalla on juurikin yhdenlaista meditointia).
Pidemmän päälle työttömyys on niin kivaa, että herrat tätä tekisivät jos tietäisivät.