Kosketuksen ja läheisyyden merkitys
Nautin silityksistä,hieronnasta, rapsutuksista ja hiplailuista valtavan paljon ja olen myös itse reipas silittäjä ja tykkään antaa toiselle pyytteetöntä huomiota koskettamalla. Lapsena olen saanut paljon läheisyyttä ja silityksiä osakseni ja vielä aikuisenakin haluaisin saada samaa mukavuuden tunnetta. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nukahtaa toisen syliin kuola poskella, kun toinen silittelee.
Noh, ongelma. Mieheni ei koe koskettamista kovinkaan ihmeellisenä asiana. Hän ei tunnu nauttivan siitä niinkään paljoa, eikä hän myöskään hiero minua juuri koskaan ilman pyyntöä, paitsi silloin kun on vailla seksiä, eikä aina silloinkaan. Olen tavannut toisenkin ihmisen aikoinaan joka ei myöskään selvästi pitänyt koskettamista juuri minään, eikä hänkään ollut valmis sitä läheisyyttä antamaan.
Minä en ymmärrä! En tiedä parempaa asiaa kuin mukava kosketus.
Voiko esim. lapsuudessa saadut runsaat silitykset liittyä siihen, että tunnen vieläkin kosketuksen niin hyvänä että olen lähes riippuvainen siitä ja onneton kun en niitä mieheltäni saa ja miksi esimerkiksi hänestä kosketus ei tunnu juuri miltään? Onko kosketuksen kokeminen erilaisena jotenkin opittua vai onko siinä sukupuolisia eroja? Kuinka paljon teillä silitellään ja oletteko huomanneet vaikka lapsissakin eroja esimerkiksi että tytöt tykkäisi enemmän olla sylissä lähellä paijattavana, kuin pojat? Millainen merkitys kosketuksella on teille ja teidän perheelle? Voinko vielä kouluttaa miehestäni kelvon silittäjän?
Kommentit (7)
Minä olen sitten aloittajan ja 2:n väliltä. Tarvitsen omaa tilaa, henkilökohtaisen reviirini, mutta välillä minulle olisi tärkeätä saada kokea läheisyyttä ja kosketusta, ihan vain halailua ja kiinni pitämistä. Omalle miehelle kosketus on kuitenkin aina jotenkin seksuaalista. Hän ei vain kykene halaamaan puristamatta samalla takapuolesta, ei voi silitellä eikä vastaanottaa silittelyjä siirymättä pikku hiljaa intiimimmille alueille. Siksipä en enää edes halua miehen kosketusta, koska pelkkä koskettaminen on alkanut tuntua vonkaamiselta. En saa siitä sitä läheisyyden tunnetta, mitä kaipaisin.
Minäkään en tykkää siitä, jos vieraat tulevat liian lähelle enkä tykkää halata puolituttuja, mutta oma mies on eri juttu. Onneksi meillä tarpeet kohtaavat niiltä osin. Muuten tuntuisi aika köyhältä.
Tuli mieleen, eikö mies koskaan silittele sinua vain siksi, että tietää sinun tykkäävän siitä?
Mikään ei ole ihanampaa kuin maata miehen kanssa sylikkäin, toisiinsa kietoutuneina, ja silittää tai olla silittämättä. Jalat lomittain, naama miehen kaulassa, kädet ympärillä. Miesystäväni kanssa voimme vain maata näin tunteja. Toki ensin seksiä, jotta se onnistuu.
Myös ex-miehen kanssa aina nukahdimme sylikkäin. Olen aina ajatellut, että kun toista rakastaa, niin sitä haluaa olla liki. Eikö näin olekaan?
Emme me muuten lääpi jatkuvasti toisiamme. Ja minullakin on iso reviiri. Ja mies pystyy rikkomaan tuon reviirin, siksi olen yhdistänyt sen rakkauteen. mitä mieltä te muut olette?
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 16:22"]
Mikään ei ole ihanampaa kuin maata miehen kanssa sylikkäin, toisiinsa kietoutuneina, ja silittää tai olla silittämättä. Jalat lomittain, naama miehen kaulassa, kädet ympärillä. Miesystäväni kanssa voimme vain maata näin tunteja. Toki ensin seksiä, jotta se onnistuu.
Myös ex-miehen kanssa aina nukahdimme sylikkäin. Olen aina ajatellut, että kun toista rakastaa, niin sitä haluaa olla liki. Eikö näin olekaan?
Emme me muuten lääpi jatkuvasti toisiamme. Ja minullakin on iso reviiri. Ja mies pystyy rikkomaan tuon reviirin, siksi olen yhdistänyt sen rakkauteen. mitä mieltä te muut olette?
[/quote]
Olen tuo 2. vastaaja. Ja ei, minä en yhdistä automaattisesti koskettelun tarvetta rakkauteen. Minulla on hyvä ja rakastava, pitkä avioliitto, mutta en silti voi kuvitellakaan makaavani mieheni sylissä tuntikausia. Tulisi liian kuuma, joku paikka puutuu, toisen hengitys tuntuu epämukavalta iholla, painaa ja pistelee. Mä olen aika herkkä kai iholtani ja koen helposti ahdistavana kosketuksen.
4. Eipä oikeastaan silitä. Joskus yrittää kun oikein vonkaa, mutta se on hyvin töksähtelevää ja kestää vain hetken. Ne kerrat kun hän on vuoden aikana minua silittänyt huolellisesti ja pitemmän ajan on laskettavissa yhden käden sormilla.
Hmm.. itsekin koen että olen herkkä iholtani, mutta silti koen kosketuksen erittäin miellyttävänä. Kutittaa minuakin, mutta tykkään siitä ja rentoudun siihen.
ap
Minulla on ikävä kosketusta. Ei ole ketään, joka koskettaisi. Liika läheisyys on kylläkin ahdistavaa.
Ymmärrän miestäsi hyvin! Itse en ole koskaan välittänyt kosketuksesta. Se tuntuu useimmiten "liialliselta", häiritsevältä, kutittaa tai sattuu tai tuntuu epämukavalta. Miestäni ja lastani halaan, mutta en hiplaile enkä koskettele kovin paljon. Inhoan sitä kun vieraammat tulevat halaamaan, en yhtään tykkää että halauskulttuuri rantautui Suomeen. Minusta on ahdistavaa kun tullaan liian lähelle.
Koen että tarvitsen ison henkilökohtaisen reviirin ympärilleni. En pidä mukavana sitä että minua kosketetaan, toiset ihmiset tuntuvat jotenkin lämpimiltä ja pehmeiltä ja ehkä vähän likaisiltakin, vaikka olisivat omia sukulaisia tai ystäviäkin. Mieheni ja lapseni varmasti koskettelisivat mielellään enemmän, ja keskenään sylittelevätkin, mutta eivät onneksi vaadi minua osallistumaan siihen. Ei pidä pakottaa jos ei se tunnu hyvältä.