Miten neljävuotiaalle selitetään mitä tarkoittaa "erityislapsi"?

Jos lapsi oireilee vaikkapa vaikeaa perhetilannetta, hän ei välttämättä ole kuitenkaan vammainen...

Itse olen kertonut lapselle, että on kehitysvammaisia, jotka eivät opi asioita yhtä helposti kuin muut ja eivät välttämättä koskaan opi kaikkia juttuja, joita muut oppivat. He eivät esim. 4-vuotiaana osaa kaikkia niitä asioita, joita terveet 4-vuotiaat jo hyvin osaavat.

Olen sanonut myös sen, että joskus häiritsevän käyttäytymisen (riehuminen, kiusaaminen, tottelemattomuus) taustalla voi olla se, että lapsen kotona ei kaikki asiat ole kunnossa ja lapsi oireilee pahaa oloaan. Olen sanonut, että joissakin perheissä saattaa vanhemmilla olla omia vaikeuksia niin paljon, että lapsista ei ehditä huolehtimaan riittävästi tai heidän kanssaan ei vietetä riittävästi aikaa. Tällöin lapsi saattaa hakea huomiota esimerkiksi kiusaamalla.

Näiden lisäksi joillakin lapsilla voi olla vaikeuksia esimerkiksi keskittymisen kanssa. Ja vaikka ei olisi mitenkään sairas, niin jotkus asiat on toisille helppoja ja toisille vaikeita. Jokaisella on ne jutut, jotka sujuu helposti heti ja sitten ne, jotka vaativat enemmän harjoittelua.

Lapset ovat yllättävän fiksuja ja puhuisin asioista ihan suoraan. Tietysti 4-vuotiaalle ei tarvitse kaikkea selittää ja selittäisin näitä asioita lähinnä silloin, jos lapsi itse jotain asiaa ihmettelee.

Älä käytä sanaa vammainen jos et tiedä tismalleen onko kyseessä vammainen. Käytä mieluummin erilainen sanaa. Joku tuolla ylhäällä hyvin selitti lapsille erilaisuudest. Ja tottahan se on. Me kaikki ollaan erilaisia ja kaikilla omat haasteemme. Eri tavoin vammaisilla myös. Vammaisuuteen ja sen sanan käyttämiseen liittyy tietty stigma ja helposti voi lapsen alkaa nähdä vain vammaisena jos korostetaan vammaa. Sano mieluummin että peran on vaikea oppia jotain hommaa kuin että vammaiset ei opi hommaa. Isompana sit mietintöjä tarkemmin..

Näitä ajatuksia sain itse muutaman vammaisen aikuisen kanssa puhuessani ja heidän kertoessa lapsuudestaan. Yksi lapsistani myös vaikeavammainen. Mutta ennen muuta ihana lapsi jonka vamma ja erityisyys on vai ominaisuus eikä määrittele koko lasta.

Kuulostaa häiriköltä mun korvaan tuo kuvauksesi. Liekö antisosiaalinen persoonallisuus. :D

No ei minusta tarvitsekaan mainostaa lapselle että lapsi on erityinen ja siksi lyö ja puree. Tuommoinen käytös on ihan yhtä tuomittavaa oli lapsi sitten erityinen tai ei. 

Mutta kai sinä voit selittää lapselle että kaikki on erilaisia, jonkun on esim vaikeampi oppia ajamaan pyörällä tai kiipeilemään ja joku toinen taas oppii ne helposti. Tai joku toinen tarvii pidempään vaippaa kuin joku toinen tai äitikään ei osaa piirtää yhtä hyvin kuin iskä tai mikä nyt olisi sun lapsen Elämää lähellä oleva verraus. Samalla tavalla joidenkin lasten on vaikea oppia käystapoja ja vaikea oppia yhteisiä sääntöjä, heidän pitää vaan harjoitella sitten enempi. 

Noista oppimisasioista ja ihmisten erilaisuudesta me siis jo puhuttiinkin. Mutta kun mun lapset ei oikein ymmärrä sitä, että tää ko. poika ei ole "tuhma" tai "ilkeä" tai  "paha" kuitenkaan. Hänellä siis on jokin vaikeammanlaatuinen juttu, koska ei esim. puhu lainkaan. On enimmäkseen ihan hyväntuulinen ja nauravainen, mutta sitten yhtäkkiä tulee ja satuttaa tai sotkee leikin tai toisen piirustuksen tms. Musta vaikuttaa siltä, että ei hän ainakaan ihan lähivuosina tule sisäistämään sellaisia normaaleja tuonikäisten tarhalasten sääntöjä, joten jonkinlaista ymmärtämistä vaaditaan kyllä samassa ryhmässä olevilta.

t. ap

Onko tuollaisen lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä? Joku herkempi voi jopa pelätä moista käytöstä, kun saa olla aina varuillaan tuollaisen henkilön seurassa mitä seuraavaksi tapahtuu.

No sano että lapsi on vammainen ja siksi erilainen eikä osaa käyttäytyä normaalisti, jos kerran olet sitä mieltä, että lapsi ei ole tuhma. Mutta muista teroittaa omille lapsillesi, että vaikka se toinen ilkimys on vammainen, häntä ei saa vamman takia kiusata.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 18:05"]

Onko tuollaisen lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä? Joku herkempi voi jopa pelätä moista käytöstä, kun saa olla aina varuillaan tuollaisen henkilön seurassa mitä seuraavaksi tapahtuu.

[/quote]

No se ei ole minun arvioitavissani. Pääasiassa siellä on mennyt käsittääkseni ihan kivasti, heillä on pieni ryhmä siellä, alle 10 lasta.

t. ap

"Se saa kusata, koska se on ihan erityinen ja sinä vaan tommonen tavis"

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 18:06"]

No sano että lapsi on vammainen ja siksi erilainen eikä osaa käyttäytyä normaalisti, jos kerran olet sitä mieltä, että lapsi ei ole tuhma. Mutta muista teroittaa omille lapsillesi, että vaikka se toinen ilkimys on vammainen, häntä ei saa vamman takia kiusata.

[/quote]

Juuripa tuosta syystä pyrinkin olemaan varovainen sanavalinnan (vammainen?) kanssa, ja haluaisin kuulla, miten muissa perheissä on selitetty tällaiset asiat lapsentajuisesti. Vielä viime vuonna, kun lapseni aloitti ko. tarhassa ja tämä lapsi oli jo siellä, selitin jotain että vaikka ko. lapsi näyttääkin isolta, niin on vielä sisältä vähän pieni (vertasin omaan pikkusisarukseen, joka ei aina ymmärrä mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta joka ei tarkoita pahaa jne), mutta nyt lapsi kaipaa jotain konkreettisempaa selitystä sille, miksi yksi on aina vähän sellainen. Tottelematon. Villi. Milloin mitäkin.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 18:06"]

No sano että lapsi on vammainen ja siksi erilainen eikä osaa käyttäytyä normaalisti, jos kerran olet sitä mieltä, että lapsi ei ole tuhma. Mutta muista teroittaa omille lapsillesi, että vaikka se toinen ilkimys on vammainen, häntä ei saa vamman takia kiusata.

[/quote]

Juuripa tuosta syystä pyrinkin olemaan varovainen sanavalinnan (vammainen?) kanssa, ja haluaisin kuulla, miten muissa perheissä on selitetty tällaiset asiat lapsentajuisesti. Vielä viime vuonna, kun lapseni aloitti ko. tarhassa ja tämä lapsi oli jo siellä, selitin jotain että vaikka ko. lapsi näyttääkin isolta, niin on vielä sisältä vähän pieni (vertasin omaan pikkusisarukseen, joka ei aina ymmärrä mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta joka ei tarkoita pahaa jne), mutta nyt lapsi kaipaa jotain konkreettisempaa selitystä sille, miksi yksi on aina vähän sellainen. Tottelematon. Villi. Milloin mitäkin.

t. ap

[/quote]

Sano, että se on vammainen mutta että on kohteliasta olla puhumatta siitä. Sano, että jos lapsella itsellään olisi vaikka tyhmän näköinen pystynokka, kaikki kyllä huomaisivat sen mutta lapsi ei varmaan tykkäisi, jos kaverit aina puhuisivat siitä, miten räkäklimppi näkyy sieltä pystynokasta. Toisen vammasta ei siis ole fiksua puhua ääneen, vaikka kaikki sen huomaisivatkin.

Minun äitini on kehitysvamma-alalla töissä ja minä olen pienestä pitäen tottunut siihen, että on vammaisia ja terveitä lapsia, ja koulussa tuli sitten nähtyä, että on kympin oppilaita ja nelosen oppilaita, hyvin käyttäytyviä ja huonosti käyttäytyviä jne. Ei lapsi niitä asioita paljon pohdi, kunhan ottaa ympäristön vastaan sellaisena kuin sen näkee. Monta kertaa lapsi haluaa vain varmistaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos siis ryhmässä on joku huonosti käyttäytyvä ja lapsi kertoo siitä kotona, hän ei välttämättä pohdi, miksi tuo toinen käyttäytyy huonosti, vaan haluaa vakuuttua uudelleen, että niin ei saisi käyttäytyä.

Minusta tuo 3 selitys oli hyvä. Juuri näin pyytäisin selittämään asian muille oman erityislapseni osalta (hänen ongelmana tosin ei ile väkivaltaisuus). Toisakseen teroittaisin lapselle, että väkivaltaan ei saa vastata väkivallalla, mutta hänelläkin on oikeus leikkirauhaan eli kehoittaisin kertomaan ryhmän ohjaajille, jos erityisen käytös oikeasti häiritsee tai on väkivaltaista (erityisyys ei oikeuta käyttäytymään väkivaltaisesti, muista normeista voidaan vähän joustaa).

Vammainen on vammainen eikä sitä tarvii hyssytellä. Lapsille voi opettaa ettei sillä sanalla ole soveliasta haukkua ketään, mutta, ei se vammaisuus katoa jos hienostellaan sanoilla. Eikä monikaan vanhempi halua että heidän lastaan nyt jotenkin pidettäis pumpulissa sen takia että se on vammainen. Vammaisen perhe ja sukulaiset osaavat kyllä suhtautua asiaan, useimmin ulkopuoliset on niitä joille se on jotenkin ongelma.

Terv. kehitysvammaisten työtoiminnan ohjaaja

Kiitos kaikille vastauksista! Niin typerää kuin se varmaan onkin, mulle on ollut jotenkin tosi vaikea ylittää kynnys ja ruveta käyttämään sanaa "vammainen" tästä pojasta. Ollaan puhuttu vammaisista aikaisemmin, mutta silloin yleensä kyseessä on ollut liikuntavammainen henkilö, jolloin lapsen on ollut helpompi sisäistää juttu. Kieltämättä tuo "erityislapsi"-sana kuulostaa varmasti aika erikoiselta etenkin lapsen korvaan. Erityisempi kuin muut ja siksi eri säännöt/oikeudet? Joku vammahan siinä täytyy olla taustalla, jos 5-vuotias ei puhu ja vaan menee ja rymyää. Olette ihan oikeassa, kyllähän asioista täytyy puhua niiden oikeilla nimillä. Kiitos vielä kannanotoistanne!

t. ap

minä selitin oman vaikeavammaisen lapseni sisaruksille, että siskolla on vamma, joka aikaansaa sen, ettei hän pysty tekemään kaikkea samaa kuin muut lapset ja jonka takia hänen on vaikeampi oppia asioita yhtä nopeasti kuin muut. kaikki lapset ovat samanarvoisia, mutta jokaiselta lapselta vaaditaan sen verran mihin he kykenevät.

meillä lapsi ei ole väkivaltainen, mutta sisarukset olivat välillä pahoillaan siitä, että he joutuivat tekemään enemmän asioita kuin sisarensa.

Onko lapsesi integroidussa erityisryhmässä ns. tukilapsena? 

Meillä lapset olivat tukilapsina erityisryhmässä pieninä. Siellä asia selitettiin tyyliin, että kun ryhmän CD-mankka on rikki ja ei aina toimi kunnolla, niin joidenkin ihmisten aivot saattavat olla samalla lailla rikki. Eli eivät toimi aina, mutta toimivat kuitenkin ja ovat käyttökelpoiset ja antavat iloa pitkään :D Ja se toimi n.3vuotiailla. Vieläkin lapset muistavat tuon jutun ja saattavat kysyä jostain henkilöstä, että "onko hänenkin aivoissaan jokin pieni toimintahäriö?"

En käyttäisi sanaa vammainen, vaan sanoisin, että lapsella on vamma tai sairaus. Sairaus on ehkä väärä sana, mutta oireyhtymä voi olla vielä liian vaikea tuon ikäiselle, joten siksi tällainen kiertoilmaus.

Vammainen sanaa välttäisin siksi, että lapset voivat myöhemmin liittää tuohon sanaan pelkästään negatiivisia asioita, jos tottuvat siihen, että joku on väkivaltainen ja "ilkeä" (rikkoo leikkejä). Tietenkin olisi parasta, jos tietäisi mikä lapsella on, eli jos tapaatte lapsen vanhemmat vaikkapa vanhempainillassa, voitte ihan reippaasti kysyä asiasta. En ainakaan itse ole koskaan häpeillyt kertoa lapseni vammasta, enkä ole koskaan sitä häpeillyt.

Eivät ole tukilapsina. Emme asu Suomessa ja tämä meidän lastentarha on ylipäätään aika harvinainen, tai sanotaanko vaihtoehtoinen lajissaan. (Yleensä täällä alkaa koulu 3 vuotiaana, ns. tarhoja ei tuon ikäisille juurikaan ole) Luulen, että jos tuo poika ei olisi päässyt tähän tarhaan, hän luultavasti olisi jossain laitoksessa tai vastaavassa :/ Mun mielestä hän ei ole ollut mitenkään sen kummemmin haitaksi muille ainakaan tähän saakka, ja selvästi nauttii olostaan muiden lasten kanssa kaikesta huolimatta. Uskoisin, että useimmiten kun hän satuttaa/rikkoo tms, tekee hän sen tahtomattaan, esim innostuessaan liikaa jostakin. Ei kai oikein hallitse liikkeitään ja hosuu. Joskua kyllä tekee myös ihan tahallaan. Tänään vaan jostain syystä pitkästä aikaa meidän lapset alkoivat tätä käytöstä ihmetellä. Että miksei se usko, ettei x asiaa saa tehdä. Muuten kyllä tykkäävät tästä pojasta ja ovat ilmeisesti ihan kavereita. Musta on globaalisti ihan hyvä, että tarhassa on erilaisia lapsia, kunhan vaan tietty turvallisuus- ja mukavuustaso kaikilla säilyy :)

T. Ap

Tän siitä saa kun koittaa keksiä tuommoisia erihienoja ja jälkeenjääneitä loukkaamattomia nimityksiä. Kukaan ei ymmärrä niitä! Kutsu sitä vain siksi mikä se on eli jälkeenjääneeksi. Sillon ei tartte selitellä mitään.