Kysymyksiä ekstroverteista!

Eivät ajattele mitään. Kälättävät vaan taukoamatta tyhjänpäiväisyyksiä.

Jaa, hyvä kysymys, näin introvertin näkökulmasta. Voisiko suoraan kuvitella, että ovat meikäläisten vastakohtia, ja heitä ahdistaisi sitten vastaavasti ajatus hiljaisesta, epäsosiaalisesta elämästä? Että jos joutuu tekemisiin intovertin kanssa, niin yhtä lailla kuin meistä (minusta ainakin) imee mehut viettää yhtään pidempään aikaa jonkun kanssa, joka haluaa koko ajan ottaa kontaktia, niin vastaavasti olisi kuluttavaa olla ihmisen kanssa, joka vetäytyy? Ekstrot, vastatkaa! =D

Hih, arvasin siis oikein! =) nro 3

Hei,

oon ekstrovertti. Nautin kyllä ilman muuta myös omasta rauhasta ja tarvitsenkin sitä, mutta hakeudun myös ihmisten seuraan ja minun on helppo olla esillä. Ahdistusta aiheuttaa ihan tavalliset asiat niin kuin kai muillekin, maailman pahuus välillä ja tyhmät ihmiset vituttaa tietysti :)

Nro 3:lle, kyllä musta imeytyy energiaa jos joudun pitkään olemaan pakotettuna samassa seurassa introvertin ihmisen kanssa. Yleensä vaihdan seuruetta (esim. pöytää) niin pian kuin mahdollista. Siinä missä te ette kestä meidän hölötystä, me ei kestetä teidän vaikenemista :D

Sitten kun ihmiseen tutustuu paremmin, ei minuakaan hiljaisuus haittaa. Veljeni on vahvasti introvertti ihminen, ja minulla on myös introverttejä kavereita. Heitä ei ulospäinsuuntautumiseni haittaa, vaan se on usein sosiaalisissa tilanteissa heille helpotus, kun mä voin hoitaa puhumisen.

Tuntemattomien introverttien kanssa hiljaisuus ahdistaa ja tulee olo, että olen ihan pölö kun kysyn kaksi kysymystä ennen kuin ymmärrän vaieta hoksattuani, ettei tuo ihminen nyt kertakaikkiaan halua jutella kanssani.