Lähiöelämä lihottaa.
Kun asuimme kaupungin keskustassa, meillä ei ollut autoa. Kaikki palvelut olivat kävelyetäisyyden päässä. Kuntosaleja oli monia, kaikki ketjut edustettuina. Sen lisäksi kävellen pääsi uimaan, pelaamaan sulkapalloa, keilaamaan, kiipeilemään, ihan mitä vaan.
Me tyhmät sitten muutettiin 10 kilometrin päähän keskustasta. Tai no pakko oli, koska keskustasta perheasunnon saamiseksi olisi pitänyt saada lottovoitto.
Täällä on kauppa ja apteekki ja nekin sen verran pitkän matkan päässä, että kuljetaan autolla joka paikkaan. Kävellen pääsisi, mutta kuka nyt oikeasti viitsii lähteä 25 minuutin kävelylenkille hakemaan jotain nopeasti kaupasta, kun autolla ajaa 5 minuuttia?
Olen lihonnut 20 kiloa neljässä vuodessa. En ole muuttanut ruokailutottumuksiani, ainoastaan arkiliikunta on jäänyt pois.
Kommentit (19)
Minä olen asunut lähiössä 25 vuotta ja saanut viisi lasta ja nykyään autoilen joka paikkaan enkä ole lihonut tippaakaan. Turha syyttää lähiötä.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:25"]
Minä olen asunut lähiössä 25 vuotta ja saanut viisi lasta ja nykyään autoilen joka paikkaan enkä ole lihonut tippaakaan. Turha syyttää lähiötä.
[/quote]
No ehkä sun tilanne on vähän erilainen, kun olet koko ajan asunut lähiössä. Minä liikuin säännöllisesti, kun asuttiin keskustassa. Kävin myös kuntosaleilla ja olin aktiivinen. Täällä lähiössä ei ole kuntosaleja, lähimpään ajaa puoli tuntia. Eli keskustaan. Vaikka etäisyyttä on vain 10km, matka on hidas. En saa motivoitua itseäni mihinkään ulkona lenkkeilyyn.
ap
öö 10 km keskustasta on haaga/ herttoniemi / lauttasaari / malmi... siellä TODELLAKIN on palveluita, jos itse olet laiskistunut ettet jaksa kävellä enempää kuin 2min niin ehkei se ole vika palveluiden sijainnissa
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:30"]
öö 10 km keskustasta on haaga/ herttoniemi / lauttasaari / malmi... siellä TODELLAKIN on palveluita, jos itse olet laiskistunut ettet jaksa kävellä enempää kuin 2min niin ehkei se ole vika palveluiden sijainnissa
[/quote]
No kas, kun muuallakin Suomessa on lähiöitä kuin Helsingissä.
ap
Miten 10 km matkaan voi kestää autolla puoli tuntia?
Totta se on. Tilastotkin asian osoittavat.
Öööö... ja sinne kuntosalille ei sitten enää pääse? Edes sillä autolla?
No onpas kärttyisää porukkaa taas liikkeellä.
Aloituksellani tarkoitin sitä, että entinen aktiivinen elämäntapa on vaihtunut autoiluun ja neljän seinän sisälle. Lähellä ei ole mitään. Ennen pystyin piipahtamaan esimerkiksi puoleksi tunniksi kuntosalille, koska matkaa oli 150 metriä ja sen kävelemiseen meni minuutti, pystyin lähtemään kotoa treenivaatteet päällä. Nyt, jos haluaisin mennä kuntosalille, pitäisi mennä autolla. Kotiovelta lähimmän kuntosalin ovenkahvan avaamiseen kuluu vähintään puoli tuntia aikaa, kulki sen millä tahansa kulkuvälineellä. Autolla pääsee kyllä nopeammin kuin puolessa tunnissa, mutta parkkeeraamiseen ja parkkihallista kuntosalille kävelemiseen menee aikaa. Kun on jo työpäivän jälkeen valmiiksi väsynyt, en jaksa lähteä niin pitkälle kuntosalille. Ennen koko kuntosalihommaan meni tunti, nyt pelkkiin matkoihin menee tunti. Ja kun niihin menee tunti, ei jaksa lähteä puolen tunnin treeniä varten sinne asti. No, hypoteettinen kysymys joka tapauksessa, en ole minkään kuntosaliketjun jäsen enää. Ei tullut käytyä enää täältä periferiasta.
Tiedän, että pystyisin kuntoilemaan kotonakin ja käymään lenkillä, edes kävelyllä, mutta se on niin tappavan tylsää! Kulkea samoja katuja naapureiden pihoja katsellen. Blaah. Päivästä toiseen. Maisema ei muutu, lenkkimaastojakaan ei voi vaihdella. Salilla on ryhmäliikuntatunteja, voi lenkkeillessä katsoa telkkaria, on aina hyvä sää, lämmin ja valoisaa.
Asennekysymys joo, mutta on täällä nyt vaan paljon ankeampaa tämä aktiivinen elämä kuin keskustassa. Arkiliikuntaa tuli huomaamatta, kun koko ajan oli liikkeessä.
ap
Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Olen asunut omakotitalossa, lähiössä ja kaupungin keskustassa. Minustakin juuri lähiössä oli helpompi päätyä erittäin autoilevaan ja passiiviseen elämäntapaan, joka helposti lihottaa. Omakotitalossa oli aina töitä, milloin puutarhassa, tai lumenluontia, pientä remppaa. Ja kaupungin keskustassa tosiaan taas aina käveli joka paikkaan. Lähiössä kerrostalossa ei ole kodista työtä, mutta kaikki on automatkan päässä joten tulee helposti autoiltua.
Totta kai lähiöstäkin on mahdollista lähteä kuntosalilla tai pyöräillä sinne 3 km päässä olevaan Prismaan jne, mutta vaatii ihan eri tavalla tarmoa ja ryhtymistä kuin keskustassa, ja helposti rankan työpäivän jälkeen sitä menee vaan autolla.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:58"]
Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Olen asunut omakotitalossa, lähiössä ja kaupungin keskustassa. Minustakin juuri lähiössä oli helpompi päätyä erittäin autoilevaan ja passiiviseen elämäntapaan, joka helposti lihottaa. Omakotitalossa oli aina töitä, milloin puutarhassa, tai lumenluontia, pientä remppaa. Ja kaupungin keskustassa tosiaan taas aina käveli joka paikkaan. Lähiössä kerrostalossa ei ole kodista työtä, mutta kaikki on automatkan päässä joten tulee helposti autoiltua.
Totta kai lähiöstäkin on mahdollista lähteä kuntosalilla tai pyöräillä sinne 3 km päässä olevaan Prismaan jne, mutta vaatii ihan eri tavalla tarmoa ja ryhtymistä kuin keskustassa, ja helposti rankan työpäivän jälkeen sitä menee vaan autolla.
[/quote]
Amen! Kiitos! Joku ymmärsi :)
ap
"Olen lihonnut 20 kiloa neljässä vuodessa. En ole muuttanut ruokailutottumuksiani, ainoastaan arkiliikunta on jäänyt pois."
No kannattaa varmaan viimeistään nyt muuttaa niitä ruokailutottumuksia, kun et kerta syömääsi kuluta.
Ikä tekee myös tuota samaa, joten seuraavaksi voit syyttää vanhenemista.
"Olen lihonnut 20 kiloa neljässä vuodessa. En ole muuttanut ruokailutottumuksiani, ainoastaan arkiliikunta on jäänyt pois."
Ja tämä tuli yllätyksenä....
Meillä sama juttu. Ennen asuttiin viiden kilsan päästä keskustasta. Ei ollut autoa. Käveltiin ja pyöräiltiin joka paikkaan + lenkitettiin koiraa ahkerasti. Kaupasta ostettiin vaan se, mikä tarvittiin, koska sitä nyt ei vaan halua kantaa yhtään ylimääräistä. Meillä kaksivuotiaskin jaksoi kävellä tuon viisi kilometriä, kun ei reppana tiennyt paremmasta. :D
Sitten muutettiin kymmenen kilometrin päähän uudelle asuinalueelle, jossa ei vielä ollut palveluita. Kymmenen kilometriä on sellainen matka, että aikuisellahan se menee pyörälläkin ihan kivasti, mutta lapset olivat usein ihan kypsiä istumaan peräkärryssä, varsinkin iltaisin kun tultiin harrastuksista. Mies siirtyi käyttämään autoa työmatkoihinsa pikkuhiljaa, ja minä käytin bussia aina kun olin lasten kanssa liikenteessä. Ja siis vaikka mieheltä jäi pois vain 50 km pyöräilyä viikossa ja minulta arviolta 5 tuntia kävelyä viikossa, niin kyllä se vaan näkyi! Minulta jäi myös pois ainoa liikuntaharrastus, koska pelkkään harjoituksiin kulkemiseen ja parkkipaikan etsimiseen meni saman verran aikaa kuin itse liikuntaan.
Myös kulutustottumukset ovat muuttuneet; kun ruokaa ei tarvitse kantaa kotiin omalla lihasvoimalla, tulee helposti ostettua esimerkiksi mehuja, joita ennen ei juotu ollenkaan.
Meillä lähiliikunnan poisjättäminen on merkinnyt mulle +8 kiloa ja miehelle vähän enemmän.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:52"]
No onpas kärttyisää porukkaa taas liikkeellä.
Aloituksellani tarkoitin sitä, että entinen aktiivinen elämäntapa on vaihtunut autoiluun ja neljän seinän sisälle. Lähellä ei ole mitään. Ennen pystyin piipahtamaan esimerkiksi puoleksi tunniksi kuntosalille, koska matkaa oli 150 metriä ja sen kävelemiseen meni minuutti, pystyin lähtemään kotoa treenivaatteet päällä. Nyt, jos haluaisin mennä kuntosalille, pitäisi mennä autolla. Kotiovelta lähimmän kuntosalin ovenkahvan avaamiseen kuluu vähintään puoli tuntia aikaa, kulki sen millä tahansa kulkuvälineellä. Autolla pääsee kyllä nopeammin kuin puolessa tunnissa, mutta parkkeeraamiseen ja parkkihallista kuntosalille kävelemiseen menee aikaa. Kun on jo työpäivän jälkeen valmiiksi väsynyt, en jaksa lähteä niin pitkälle kuntosalille. Ennen koko kuntosalihommaan meni tunti, nyt pelkkiin matkoihin menee tunti. Ja kun niihin menee tunti, ei jaksa lähteä puolen tunnin treeniä varten sinne asti. No, hypoteettinen kysymys joka tapauksessa, en ole minkään kuntosaliketjun jäsen enää. Ei tullut käytyä enää täältä periferiasta.
Tiedän, että pystyisin kuntoilemaan kotonakin ja käymään lenkillä, edes kävelyllä, mutta se on niin tappavan tylsää! Kulkea samoja katuja naapureiden pihoja katsellen. Blaah. Päivästä toiseen. Maisema ei muutu, lenkkimaastojakaan ei voi vaihdella. Salilla on ryhmäliikuntatunteja, voi lenkkeillessä katsoa telkkaria, on aina hyvä sää, lämmin ja valoisaa.
Asennekysymys joo, mutta on täällä nyt vaan paljon ankeampaa tämä aktiivinen elämä kuin keskustassa. Arkiliikuntaa tuli huomaamatta, kun koko ajan oli liikkeessä.
ap
[/quote]
mä ymmärrän :) asun siellä kuuluisassa "ulkomailla" ja Suomessa käydessä liikun kävellen paljon enemmän kuin siellä "ulkomailla" ja laihdun joka loma, vaikka tulee herkuteltua "suomi-herkuilla"
tän palstan ikävä piirre on, että kun anonyyminä saa vastata, saa täällä elämäänsä kyllästyineiden tai muuten vaan väärällä jalalla nousseiden v-mäisiä vastauksia
toivottavasti löydät liikunnan ilon uudelleen :) pistä luurit korville ja hyvä musa soimaan. Mukavaa syksyä!
Onhan sille syynsä, et miksi keskustassa asuminen on kalliimpaa ku lähiössä.
t. kaupunkilainen, joka itsekin haluaisi asua keskustassa :)
Juu, ihan sama kuin ap:lla valitettavasti! Työmatkoihin menee suuntaansa suunnilleen 40-55 minuuttia julkisilla, ennen kävelin työmatkat ainakin toiseen suuntaan, siinä meni se 45 minuuttia. Olen kokeillut täällä uuden asunnon suunnalla olevaa salia, ei vain ollut minun paikkani, ja muutenkin kaikki liikuntavaihtoehdot olisivat erillisen matkan päässä. Ennen on ollut salia korttelin parin päässä kotoa/työpaikalta, joten tosiaan on hieman eri asia käyttää yhtäkkiä matkoihin edestakaisin tunti, kun ennen käveli muutamassa minuutissa. Lisäksi kun julkisilla pitää kuitenkin kulkea, tulee niin helposti kuljettua koko matka, ennen tuli käveltyä lähes kaikki matkat, jos ei nyt mikään kaatosade ollut (ja välillä silloinkin!).
up