Mitä muiden elämästä haluaisit itsellesi?
Pohdiskelin sitä, että en aina ymmärrä olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Sama ongelma tuntuu olevan monella muulla ihmisellä.
Jotta elämään tulisi perspektiiviä olla kiitollinen siitä mitä on saanut, listataanko tässä ketjussa asioita, joita muiden elämästä haluaisi itselleen? Parhaassa tapauksessa joku huomaa, että omistaa jotain sellaista, mistä moni muu olisi kiitollinen mutta voi vain haaveilla.
Jotta ketju ei kuitenkaan menisi muiden kadehtimiseksi, heti perään voisi mainita asian, josta omassa elämässään on kiitollinen.
Aloitan: Tahtoisin hyvän suhteen edes toiseen vanhemmistani. Moni ei kai huomaakaan, miten onnekas on, että pystyy luottamaan ja jakamaan asioita vanhempansa kanssa.
Omassa elämässäni olen kiitollinen perustamastani perheestä ja hyvästä työpaikasta.
Kommentit (10)
mä kaipasin kyllä rahaa. ihan oikeasti.
onnellinen olen että meillä on perhe ja isosuku.
Kaipaisin vakituista työpaikkaa eli turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämääni.
Omassa elämässäni kiitollinen olen rakastavasta, luotettavasta miehestä joka saa arjen tuntumaan ihanalta ja jonka kanssa on aina mukavaa.
Oikean työpaikan ja palkan, seksiä. Niitä mulla ei ole eikä juuri muuta puutu.
Haluaisin, että minulla olisi yhtä empaattinen sisko kuin siskoillani.
mä haluisin rahaa ja paremman maineen..:D oikeesti...en tosi paljon rahaa mutta esim 2000e kk olis jo aika luksusta ja parempi maine koska nuoruudessa sen vähä tyhmyydessä tahrasin...ja nyt ihmiset ajattelee musta lähes aina pelkkää huonoa...vaikka en paha ihminen ole
Haluaisin nukkua, unettomuus vie varmaan kohta järkeni. Omassa elämässäni olen tyytyväinen ainakin siihen, että minulla on aviomies ja kaksi tervettä lasta.
Kadehdin niitä, jotka tietävät mitä haluavat opiskella ja millä alalla työskennellä. Kadehdin valmistuneita ja työelämään päässeitä. Kadehdin niitä, jotka uskaltavat pyytää apua, kun sitä todella tarvitsevat. Kadehdin päättäväisyyttä ja "läpi harmaan kiven" -asennetta.
Olen kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä, todella hyvästä parisuhteesta, läheisestä perheestä, opiskelupaikastani ja kodistani.
Harvoin olen kateellinen, mutta nyt on tullut pari pistosta. Kadehdin (ja ihailen) ystäväni tapaa olla onnellinen (Siis että joku voikin olla niin onnellinen, rakastunut jne.:)) Lisäksi kadehdin sitä, kuin tämä ystäväni ja muutama muu saavat niin paljon apua isovanhemmiltaan (ja että he ylipäänsä ovat elossa). Osaan kyllä iloitakin heidän puolestaan. Kadehdin myös ihmisiä, jotka pystyvät urheilemaan rajoituksetta.
Ja niitä, joilla on jokin suuri intohimo elämässä.
Kiitollinen olen monesta, monesta asiasta. Lapsista, miehestä, kodista, työstä, terveydestä, äidistä, lähisuvusta, ystävistä jne. jne.
Mä kahdehdin ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto. Mä en osaa olla luonnollisesti ihmisten kanssa eikä mulla ole sen takia montaakaan ystävää.
Sitä kadehdin kaikista eniten, kun jollain on sisaruksia, joihin on hyvät välit. Että maailmassa on joku ihminen, johon luottaa missä asiassa vain ja joku joka tuntee sut melkein paremmin kuin sä itse.
No, minä en kyllä halua muiden elämästä asioita itselleni. Tykkään omasta elämästäni, ja elämässä kuuluu olla hyviä ja huonoja asioita, muuten niitä hyviä ei ymmärrä arvostaa.