Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita etä-äitejä?
13.10.2013 |
Olen ollut etävanhempi nyt 3 vuotta, enkä vielä ole törmännyt toiseen.
Vaivautuneisiin katseisiin (varmana joku narkkarihuora) ja säälittelyyn (mä en ikinä kestäis elää erossa MUN lapsista) kylläkin, että sitä ei tartte aloittaa.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ole isäni kasvattama. Äiti oli etä-äiti tai oikeasti ei ollut minuun missään yhteydessä. Olen kuitenkin onnellinen ja kiitollinen, että näin oli ja kunnioitan äitiäni, että hän pystyi tekemään tuon ratkaisun. Kaikilla ei vain ole yhtäläisiä vahvuuksia ja kykyjä selvitä lapsen kasvatuksesta ja arkipäivän haasteista.
Tämä teille etä-äideille siis kannustukseksi. Joskus vaikeakin ratkaisu voi olla se paras ja oikea.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:16"]
Juuri laitoin asuntohakemuksen. :/ Minulla on mielenterveysongelmia, joiden takia yhteiselo miehen ja pienen lapsen kanssa on haastavaa. En oikein jaksa hoitaa lasta, vaikka paljon häntä hellinkin ja ihastelen...terapiaa olen vailla, mutta jospa se asunto ensin.
[/quote]
Toivottavasti saat asunnon ja terapiaa, ja kaiken muun tarvitsemasi avun. Ei se etävanhemmuuskaan helppoa ole, minullakin meni pari vuotta päästä asian kanssa "sopuun". Voimia!
ap
Itse olen etä-äiti (poika 11v). Aika vähän tulee tyhmiä kommentteja, mutta nyt kun olen viime aikoina puhunut ääneen että voisin hankkia toisen lapsen nykyisen mieheni kanssa, niin se kyllä teilataan ja lujaa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:25"]
Itse olen etä-äiti (poika 11v). Aika vähän tulee tyhmiä kommentteja, mutta nyt kun olen viime aikoina puhunut ääneen että voisin hankkia toisen lapsen nykyisen mieheni kanssa, niin se kyllä teilataan ja lujaa.
[/quote]
Todella typerää ajattelua noilta kommentoijilta. Monikohan etäisä joutuu kokemaan vastaavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:25"]
Itse olen etä-äiti (poika 11v). Aika vähän tulee tyhmiä kommentteja, mutta nyt kun olen viime aikoina puhunut ääneen että voisin hankkia toisen lapsen nykyisen mieheni kanssa, niin se kyllä teilataan ja lujaa.
[/quote]
Todella typerää ajattelua noilta kommentoijilta. Monikohan etäisä joutuu kokemaan vastaavaa?
[/quote]
Luultavasti ei yksikään. Voisi tietysti kirjoittaa pitkän jutun siitä, miten lähiäiti on aina sossunrahoilla loisiva pummi joka juoksee baareissa mutta lähi-isä on arjen sankari joka epäitsekkäästi huolehtii lapsistaan ;) Mutta ei mennä siihen.
Ja jos siltä tuntuu että lisää lapsia haluat, anna mennä vaan! Niin minäkin tein, tosin kukaan ei ole pahaa sanaa sanonut.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:25"]
Itse olen etä-äiti (poika 11v). Aika vähän tulee tyhmiä kommentteja, mutta nyt kun olen viime aikoina puhunut ääneen että voisin hankkia toisen lapsen nykyisen mieheni kanssa, niin se kyllä teilataan ja lujaa.
[/quote]
Todella typerää ajattelua noilta kommentoijilta. Monikohan etäisä joutuu kokemaan vastaavaa?
[/quote]
Ei kukaan. Mutta jos avioerossa lapset jäävät isälle, niin silloin etä-äidiltä revitään sosiaalisesti munasarjat irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M
inä olen, ainakin paperilla, 4-vuotiaan pojan etä-äiti. Asutaan kyllä isänsä kanssa samassa kaupungissa ja poika on mulla 3-5 päivää viikossa, mutta virallinen osoite on isällään.
Mulle jopa tuntemattomat ihmiset tulivat avautumaan, kuinka AINA lapsen pitää erossa jäädä äidilleen. En tajua mitä meidän ratkaisut muille kuuluu. Jos homma toimii näinkin, miksi lähteä oikeuteen tappelemaan? Poika saa asua samassa talossa mihin on aikanaan laitokselta tuotu, minä en sitä taloa halunnut, muutin pois. Viikonloppuäidiksi minusta ei olisi kun toinen on vielä noin pieni, katsotaan tilannetta 10:n vuoden päästä uudelleen, haluaisin nimittäin kovasti muuttaa pous tästä kaupungista. Ehkä sitten poika tahtoo tulla mukaan :)
Anteeksi, piti peukuttaa kirjoitustasi, mutta sormi osui väärään peukaloon ^
Juuri laitoin asuntohakemuksen. :/ Minulla on mielenterveysongelmia, joiden takia yhteiselo miehen ja pienen lapsen kanssa on haastavaa. En oikein jaksa hoitaa lasta, vaikka paljon häntä hellinkin ja ihastelen...terapiaa olen vailla, mutta jospa se asunto ensin.