Kertokaas miten teillä näissä tilanteissa:

Meillä minä hoidan suurimman osan asioista.

Pakko sanoa: 

On IHANAA kun tuo vaihe on takana. Lapset nukkuvat vapaapäivinä melko pitkään, osaavat ottaa itse aamupalansa ja katsovat telkkaria yhteistuumin.

Ikää 9 ja 13 v.

No ei meillä mitenkään täydellistä ole...Kun olin kotiäitinä, minä huolehdin pääosan asioista koska se tuntui luontevalta. Kun mies oli kotona, hänkin huolehti jonkin verran, mutta vaan jos minä en näyttänyt asioihin reagoivan.

Nykyään olen töissä, mutta mies ei ole tätä huomannut jostain kumman syystä. Eilenkin pienempi tuli nukkumaan hampaat harjaamatta, ilman pyjamaa ja iltapesuja. Vaikka siis minä olin jo nukkumassa ja luonnollisesti on valveilla olevan vanhemman tehtävä hoitaa nämä asiat. Kyllä suututti.

Meillä ei todellakaan toimisi tuollainen! En suostuisi olemaan ainoa vanhempi ja äiti miehelleni. Mä haluan täysin tasa-arvoisen ja tasavertaisen puolison, joka hoitaa lasten ja perheen asioita itsenäisesti ja oma-alotteisesti. Me toimitaan molemmat koko ajan yhteisessä perheessä ja tehdään töitä sen eteen, oli kyse sitten kylään lähdöstä tai iltapesusta. Ei tulisi mieleenkään että joutuisin aikuiselle miehelle muistuttelemaan omien lastensa hoitamisesta.

Jos tuollainen velttous ja saamattomuus olisi tullut mulle yllätyksenä lapsen syntymän jälkeen, en epäröisi muuttaa eri osotteeseen miehen kanssa. En ala katsella mitään lorvailijaa ja uinailijaa.

Meillä mies herättää mut 6.30 kun lähtee töihin ja mä herätän sitten muun perheen 7-7.30. Viikonloppuna hommat tehdään tasaisesti.

Meillä mies kyllä hoitaa lapsia ihan tasavertaisesti, oli hoitovapaallakin kauemmin kuin minä, mutta luonne-erot sitten vaikuttavat paljon: miehen aika- ja siisteyskäsitys poikkeaa niin paljon omastani, että saattaa joskus alkaa kiehua. ;) Herää useimmiten ensin ja tekee aamupalat (myös minulle) ja "komentaa" lapsia, eli ei paljon ole valittamista. 

Meillä nuo viikonloppu aamut ovat vähän heikun keikun. Ollaan tukkatakussa ja pyjamat päällä puoleen päivää jne. Kuka touhuu mitäkin ja taitaa siihen vähän nahisteluakin mahtua. Ja luvaton määrä television katselua, mutta arkena sitten kiristellään taas hampaita. Mutta hengissä ollaan koko perhe.

3; sinä siis aivan tosissasi, pelkästään oman kiukkuisi vuoksi ottaisit eron ja

- laskisit elintasosasi esimerkiksi omakotitalosta vuokrakämpään

- puolittaisit omaisuutesi (menettäisit ehkä esimerkiksi suvun kesämökin, metsä-ja maaomaisuutta)

- pistäisit lapset käymään läpi avioeron aiheuttamat muutokset, ehkä kodin menttämisen, ja pakottaisit heidät asumaan vuoroviikoin eri osoitteessa?

Oikeasti?  Kun perheessä on lapsia ja omaisuutta, ei siitä lähdetä sen vuoksi että mies ei nosta sukkiaan lattialta. Tai tietenkin jotkut lähtevät, mutta jotkut ajattelevat, että se on kuitenkin aika pieni hinta siitä, että elämä on muuten mukavaa yhdessä.

Pitääkö niitä lapsia tehdä ihan tuntemattoman kanssa?

Siinä tuli taas aika monta syytä, miksi kotihoidontuki on syytä jyvittää molemmille vanhemmille.

Pitäiskö sinun ap hieman höllentää nutturaa?

Minä teen nuo kaikki. Lapsia neljä. Varsinkin tosi kiireisinä aamuina ottaa aivoon, kun mies vain kömpii suihkuun, syö aamupalan ja lähtee. Minä olen herännyt tuntia aiemmin, että saan kaiken tehtyä, juoksen siellä täällä kuin päätön kana, en ehdi edes teetäni juoda, selvittelen kaikkien menemiset ja tulemiset ja tarvittavat kamppeet jne.

Kai mä sitten olen vain kouluttanut tuon huonosti tai jotain.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:02"]

3; sinä siis aivan tosissasi, pelkästään oman kiukkuisi vuoksi ottaisit eron ja

- laskisit elintasosasi esimerkiksi omakotitalosta vuokrakämpään

- puolittaisit omaisuutesi (menettäisit ehkä esimerkiksi suvun kesämökin, metsä-ja maaomaisuutta)

- pistäisit lapset käymään läpi avioeron aiheuttamat muutokset, ehkä kodin menttämisen, ja pakottaisit heidät asumaan vuoroviikoin eri osoitteessa?

Oikeasti?  Kun perheessä on lapsia ja omaisuutta, ei siitä lähdetä sen vuoksi että mies ei nosta sukkiaan lattialta. Tai tietenkin jotkut lähtevät, mutta jotkut ajattelevat, että se on kuitenkin aika pieni hinta siitä, että elämä on muuten mukavaa yhdessä.

[/quote]

- elintasoni ei laskisi, koska olen hyvässä työpaikassa ja pystyn pitämään huolta taloudestani

- omaisuuteni ei puolittuisi, koska olen järkevä ihminen ja minulla on avioehto

- katson että lapsilleni on parempi asua kahdessa rauhallisessa ja iloisessa kodissa, kuin yhdessä vihaisessa.

Kyllä, olen valmis eroamaan sen takia, että mieheni muuttuu yllättäin laiskaksi ja välinpitämättömäksi, ei kunnioita kotiaan, lapsiaan eikä vaimoaan, ei tee osaansa kodin- ja lastenhoidosta. En halua tuhlata elämääni ja nuoruuttani luusereiden passaamiseen. En aio opettaa lapsilleni että laiskuus ja vetelyys on hyväksyttävää.

Se on vähän niin ja näin. Molemmat ottavat vastuuta yhtä paljon.

Minä olen hoitovapaalla tällä hetkellä ja miehen työ on sellaista että kykenee aamuisin ja muutenkin joustamaan. :)

Aamut yleensä hän hoitaa, vauvankin hakee sängystä ennen kuin ehdin edes reagoida heräämiseen :)

Meillä jaetaan vaimon kanssa tuonkaltaiset hommat aikas tasan. Päivähoidon suhteen olen esittänyt vienon toiveen, että josko vaimo enimmäkseen hoitaisi mukaanotettavien vaatteiden ym. pakkaukset, itse hoidan lasten viennit ja noudot mutta perusputkiaivoisena aina unohdan päiväkotikassista jotain olennaisia vaatekappaleita.

Lisäksi yhden asian suhteen olen itsekäs, ja tehnyt sen selväksi vaimolle jo paljon ennen ensimmäisenkään lapsen hankintaa. Haluan joka aamu juoda kahvin ja lukea päivän lehden, toki voin tehdä ja teenkin siinä sivussa yhteisiä aamuaskareita mutta niin kiireistä päivää ei olekaan, ettenkö ehtisi lehteä aamulla lukea :)

Meillä on vain yksi lapsi, melkein 5v. Kun olimme hoitovapailla, en oikein muista miten meni, mutta nyt lapsi on ollut 2 vuotta pk:ssa. Nyt:

La ja su mies herää ennen lasta ja minua. Kun lapsi herää (yleensä 8-8:30), lukee aamusadun, keittää puuron ja leikkii lapsen kanssa. Mä saan nukkua pitkään, yleensä n. 9:30-10 herään. Mä sitten lähden lapsen kanssa ulos ja hoidan loppupäivänä häntä enemmän.

Kylään lähdettäessä mun on myönnettävä, että mies laittaa lapsen yleensä siisteihin vaatteisiin ja autoon, koska mulla kestää kauemmin oman ulkonäön värkkäilyssä. Mä olen kyllä yleensä valinnut lapsen vaatteet ja laittanut ne esille ja ostanut lahjan/leiponut tuliaisia jos sellaisia tarvitaan.

Muuten me hoidetaan lapsi erittäin 50-50 kaikissa suhteissa, mutta mies on äärimmäisen aamuvirkku ja mä taas äärimmäisen aamu-uninen (ja nukahtamisongelmainen), joten mies on hoitanut aamut että mä saan tarpeeksi unta, kun hän herää joka tapauksessa poikkeuksetta ennen lasta.

Meillä odotetaan esikoista. Mieheni on hyvin kiltti, mutta toisten huomioon ottamisessa hän on toivoton. Ei vaan pysty ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta. Kun olemme lähdössä johonkin viikonlopuksi (minä, mies ja kaksi koiraa), mies menee pihalle odottamaan tai autoon istumaan, olettaen että minä pakkaan, huolehdin koirat ja kamat autoon, etsin kaiken mikä on kadoksissa ja muistan joka asian. Kauppaanlähtiessä sama juttu. Kun on sovittu että lähdetään kaupassa käymään, mies katoaa kun pieru saharaan, kauppalista on laatimatta tai kesken, ja minun on tehtävä/etsittävä se, otettava mukaan kassit ja mahdolliset palautettavat pullot, jonka jälkeen liityn valmiiksi autossa pönöttävän mieheni seuraan.

Joten oletettavasti se oon minä joka hoitaa lasten käytännön asiat sitten.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:33"]

Meillä odotetaan esikoista. Mieheni on hyvin kiltti, mutta toisten huomioon ottamisessa hän on toivoton. Ei vaan pysty ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta. Kun olemme lähdössä johonkin viikonlopuksi (minä, mies ja kaksi koiraa), mies menee pihalle odottamaan tai autoon istumaan, olettaen että minä pakkaan, huolehdin koirat ja kamat autoon, etsin kaiken mikä on kadoksissa ja muistan joka asian. Kauppaanlähtiessä sama juttu. Kun on sovittu että lähdetään kaupassa käymään, mies katoaa kun pieru saharaan, kauppalista on laatimatta tai kesken, ja minun on tehtävä/etsittävä se, otettava mukaan kassit ja mahdolliset palautettavat pullot, jonka jälkeen liityn valmiiksi autossa pönöttävän mieheni seuraan.

Joten oletettavasti se oon minä joka hoitaa lasten käytännön asiat sitten.

[/quote]

Oisko se tää minkä takia "aina niitä naisia saa oottaa".

Meillä ei miehellä ole vapaapäiviä, joten ei aavistustakaan. Viikonloppuna minä huolehdin lapsista (kuten viikollakin aamulla), annan katsoa telkkaria, juttelen. Meillä ei kärhämöidä, siihen ei tarvitse puuttua. En ole ikinä ajatellut, että tämä on joku tasa-arvokysymys: minähän siinä olen lasten kanssa, miksi en olisi lapsille läsnä?

Kun mennään jonnekin, minä huolehdin lapset kuntoon, pakkaan ja varmistan. Ja ajan itse omalla autolla kyläpaikkaan, mies ei ole mukana, koska on todennäköisesti töissä. Ja jos lähtee mukaan, on hänellä kädet täynnä töitä sijaisten kanssa, joten minulle riittää, että saapuu autoon suht ajoissa.

Minä olen aamuvirkku ja illantorkku, mies toisinpäin.

Minä hoitelen aamutoimet ja mies huolehtii iltatoimet, meillä tämä on vaan mennyt näin ilman mitään erityisiä sopimisia.

Jos jonnekin ollaan lähdössä, mies laittaa itseään antaumuksella, minä olen nopeammin saanut itseni valmiiksi ja siirryn luontevasti auttamaan lapsia. Minä heitän vielä koiran kuselle ja sisälle, lapset autoon ja mies tulee perässä sammuttaen telkkarin, valot ja lopulta lukitsee ovet.

Meillä ei tehdä yksinkertaisista asioista ongelmia, kun ihan oikeitakin ongelmia meillä riittää. Esim esikoisen koulumenestys kehitysvammansa takia.