Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä elämästä sosiaalifoobikkona?
13.10.2013 |
Olen lapsesta lähtien kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja nyt tuntuu, että en selviä elämästä ollenkaan. Kaikki tuntuu niin raskaalta, ihan normi arkikin. Työssä käynti on tuntunut jo kuukausia ylivoimaiselta, silti raahaan itseni hammasta purren joka aamu ihmisten pariin kärsimään. Joskus ihan ovesta ulos astuminen on vaikeaa. Unihäiriöistä olen kärsinyt jo yli vuoden, otan jatkuvasti unilääkkeitä tai rauhoittavia viikolla jotta saisin nukkua.
Minulla ei ole koulutusta, ja kun mietin mitä haluaisin opiskella kaikki tyssää siihen, että pelkään kuollakseni sosiaalisia tilanteita. Pelkään, etten pärjää missään. Nykyinen työpaikkani on sietämätön, joten olisi pakko alkaa opiskelemaan jotain kuitenkin.
Olen niin loppu ja ahdistunut... Onko muilla tällaista? Ehkä paras aloittaa mielialalääkitys, "selvin päin" en yksinkertaisesti enää kestä.
Kommentit (5)
En tiedä mikä olisi sellainen ammatti johon epäsosiaalisena voisin soveltua. Masentaa kun tuntuu ettei ole vaihtoehtoja koulutuksissa. Olen ikään kuin loukussa. Paras olisi kai alkaa alkoholistiksi jolloin sossu elättäisi minut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse toimin porrassiivoajana, työ on todella itsenäistä enkä näe päivittäin kun muutaman talon asukkaan, jolle sanon vain "hei" :)
Höpö höpö! Hyysättäväksi älä ainakaan rupea. Otat itseäsi niskasta kiinni ja haet siihen koulutukseen, joka kiinnostaa - älä edes mieti sosiaalisia vaatimuksia, työ opettaa kyllä tekijäänsä ajan kanssa. Et varmaan halua vanhana ajatella, että miksen edes yrittänyt. Ihmisellä on vain tämä yksi elämä aikaa toteuttaa itseään, joten tee jotakin elämäsi eteen, äläkä valita! Sinulla ei ole mitään menetettävää.
Niin, voihan sitä niinkin ajatella. Ei kai mitään menetettävää ole, kun mielenterveys on jo menetetty.
ap
No mä en tiedä onko mulla varsinaisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta ainakin vihaan niitä!
Opiskelen tällä hetkellä, ja kouluun pystyn menemään. Harjottelut on kuitenkin aina täyttä tuskaa, siis oikeasti sellaisia kausia, jolloin ajattelen vain että "jos tästä selviän hengissä niin...". Tulevaisuudessa työnsaanti on varmasti todella vaikeaa.
Nytkin pitäisi käydä kaupassa, mutta luultavasti se jää tältä päivältä, koska on liian valoisaa enkä halua näyttäytyä.
Monet alat ja työpaikat on poissuljettuja sen takia, että ne vaatii sosiaalisuutta. Esimerkiksi kaikki asiakaspalveluun liittyvä.