Apua! Pidän edelleen täysi-ikäistä pikkulapsena!
Tytär täytti 18 muutama kuukausi sitten, ja nyt ihan ymmärrettävästi haluaa käydä baareissa silloin tällöin. Ihan fiksu tyttö ja luotan kyllä hänen arvostelukykyynsä, mutta silti en voi lakata ajattelemasta häntä pienenä saparopäisenä prinsessana.. Tajusin tämän itse viikonloppuna kun asetin tiukan rajan: 12 kotiin! Onneksi "lapseni" kummi oli samaan aikaan meillä käymässä ja muistutti minua omista nuoruusajoistamme, ei sieltä radalta 12 kotiin tultu :D En kuitenkaan voi nukkua jos lapseni on ulkona ja valvon kunnes tulee kotiin! äääh.. Onko muilla vaikeuksia päästää irti?
Kommentit (7)
On vaikeuksia, mutta pystyn onneksi pitämään asiat sisälläni:) Toivoakseni! En ainakaan kotiintuloaikoja anna:D
Tytär on 19-vuotias, kirjoitti viime keväänä, ja sai haluamansa opiskelupaikan eri kaupungista, ja on nyt siis muutaman viikon asunut omillaan.
Nyt yritän tottua tähän, että hän elää omaa unelmaansa, ja niin onnellinen kuin olenkin hänen puolestaan, on ihan hirveä ikävä.
Kai me äidit aina huolehditaan, mutta yritä olla näyttämättä sitä (liikaa) tyttärelle, esim. älä näytä että valvot, kun hän tulee baarista kotiin. Asiasta voi myös jutella, ihan omia tuntemuksiaan, tyyliin että kyllä minä sinuun luotan ja olet aikuinen, mutta tässä uudessa vaiheessa on nyt minulla paljon opeteltavaa, ja vanhasta muistista vahdin sinua... tms.
Ja kyllähän sitä huolehtii, omalla tavallaan, kaikista perheenjäsenistä, myös miehestään, joka ei edes ole "lapsi" eikä sillä huolehtimisella tarkoita mitään kyttäämistä tai vahtimista.
Sitä on huolissaan, kun välittää ja rakastaa.
Älähän nyt. Eilö sinun äitisi "huolehdi" enää sinusta. Minä olen 37-vuotias ja äitini edelleen kehoittaa tulemaa ajoissa kotiin ja pitämään itsestäni huolta kun lähden radalle, vaikka olen muutanut kotoa 16-vuotiaana. Ja ihan varmasti nukkuu levottamasti yön ja soittaa seuraavana päivänä, että olen kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 10:30"]
Älähän nyt. Eilö sinun äitisi "huolehdi" enää sinusta. Minä olen 37-vuotias ja äitini edelleen kehoittaa tulemaa ajoissa kotiin ja pitämään itsestäni huolta kun lähden radalle, vaikka olen muutanut kotoa 16-vuotiaana. Ja ihan varmasti nukkuu levottamasti yön ja soittaa seuraavana päivänä, että olen kunnossa.
[/quote]
Kannattaa varmaan säästellä vanhenevaa äitirukkaa ja olla kertomatta jokaisesta radalla käynnistä.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 10:09"]
Tytär täytti 18 muutama kuukausi sitten, ja nyt ihan ymmärrettävästi haluaa käydä baareissa silloin tällöin. Ihan fiksu tyttö ja luotan kyllä hänen arvostelukykyynsä, mutta silti en voi lakata ajattelemasta häntä pienenä saparopäisenä prinsessana.. Tajusin tämän itse viikonloppuna kun asetin tiukan rajan: 12 kotiin! Onneksi "lapseni" kummi oli samaan aikaan meillä käymässä ja muistutti minua omista nuoruusajoistamme, ei sieltä radalta 12 kotiin tultu :D En kuitenkaan voi nukkua jos lapseni on ulkona ja valvon kunnes tulee kotiin! äääh.. Onko muilla vaikeuksia päästää irti?
[/quote]
Olen itse 28-vuotias mies, perheemme vanhin. Edelleenkin kun olen kotona käymässä ja olen ulkona, ei äitini pysty nukkumaan ennenkuin tulen kotiin - sama pikkusiskoni kanssa joka on vain pari vuotta nuorempi. Olemme molemmat asuneet maailmalla, itse asun vieläkin - tämä ei ole ongelma. Ongelma ratkeaa kun tyttösi muuttaa kotoa, mutta sama ongelma on edessä jouluna yms kun kotona käymässä ja menevät kavereiden kanssa ulos.
Kyllä munkin äiti huolehtii edelleen. Vaikka muutin pois kotoa ja sain lapseni 18 vuotiaana, tuli silti joka päivä käymään ja huolehti onko mulla ruokaa ja ehdinkö siivota ja tarvitsenko omaa aikaa. Siitä meille sitten tulikin riitoja kun alkoi käydä liian kontrolloivaksi. Tuli itse pitämään meille siivouspäivän jos tiesi että on vaikka sukulaisia tulossa käymään, koska häntä hävetti jos mun koti ei ollut tiptop.. Neuvoi vauvan hoidossa ja halusi että kaikki tehdään juuri kuten hän teki kun minä olin pieni. En halua tulla äitini laiseksi mutta olen nyt alkanut huomaamaan tällaisia piirteitä. Nykyään äidin kanssa välit ihan ok, mutta paremminkin voisi olla. Pitää vaan osata laskea aikuinen lapsi elämään omaa elämäänsä :(
-ap
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 10:30"]
Älähän nyt. Eilö sinun äitisi "huolehdi" enää sinusta. Minä olen 37-vuotias ja äitini edelleen kehoittaa tulemaa ajoissa kotiin ja pitämään itsestäni huolta kun lähden radalle, vaikka olen muutanut kotoa 16-vuotiaana. Ja ihan varmasti nukkuu levottamasti yön ja soittaa seuraavana päivänä, että olen kunnossa.
[/quote]
Apua. Mun äiti saisi kuulla kunniansa jos alkaisi soittelemaan seuraavana päivänä että olenko kunnossa! Nelikymppiselle! Mun menot ei äidille kuulu eikä sen todellakaan tarvitse yöuniaan menettää enää mun takia. Miksi ihmeessä sä tilität äidillesi baarikäyntejäsi?
Juu, mun äiti ja isä pitää mua edelleenkin pikkulapsena.
Kannattaa yrittää suhtautua kuin aikuiseen, sillä se lapsena pitäminen saa sen lapsen tuntemaan itsensä avuttomaksi pikkulapseksi. Mä en osaa olla vanhempieni seurassa vieläkään sellainen täysin aikuinen, kun eivät ole ikinä sellaisena minuun suhtautuneet. Muutenkin täytyy usein itselleni muistutella, että hei, sä olet aikuinen ihminen, se ja se on ihan ok.
No, ehkä tämä on vain mun oma ongelma, mutta kyllä mä usein katselen hiukan kateellisena vierestä, kun anoppi esim. juttelee miehelleni kuin oikealle aikuiselle miehelle eikä kuin nuorelle lapselleen kuten mun vanhemmat tekee minulle.
Ikää minulla siis jo 33v.