Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en löydä parisuhdetta? 30v ilman seurustelukokemusta.
25.09.2013 |
Mitä ajattelisitte minusta, pitäisittekö viallisena, minkä näkisitte ongelmana?
Olen 30-vuotias nainen. Teini-iän poikaystävän jälkeen en ole ollu parisuhteessa. En ihastu helposti, ja jos ihastun niin nk. "pahoihin poikiin". Näistä suhteista ei ole tullut mitään, yleensä suhde päättynyt seksin tultua kuvioihin.
En ole halunnut väen vängällä seurustelusuhdetta hakea - ilman tunnetta, vain sen takia että olisi joku. Minulla on laaja ystäväpiiri ja oikeastaan, en edes koe tarvitsevani sen kummemmin miestä. Olen hyvin sosiaalinen, ihan hyvännäköinen ja minulla on paljon ystäviä ja läheinen suhde perheeseeni. Toki ihmetyttää, miksi jään yksin ja olen surullinen, kun koen itseni kummalliseksi.
En niinkään pelkää, etten kelpaisi kenellekään, vaan että onko minussa joku perimmäinen vika etten tarvitse/pysty/ihastu/hae edes pääsyä suhteeseen. Minulla ei myöskään ole seksuaalisia haluja.
Mikähän tässä mättää? Mitä ulkopuolisena ajattelisit?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mihin tarvitset miestä, jos olet tyytyväinen noin? Vai etkö ole tyytyväinen?
Tunnen naisen, joka on kuin sinä. Tyytyväinen elämäänsä. Joskus kuvioissa joku mies, mutta ei vaan kuulemma rakasta ketään tarpeeksi.
Tunnen toisen naisen, joka oli kuin sinä. Sitten yhtäkkiä, 38-vuotiaana, ei halunnutkaan olla enää yksin. Mies kuin mies tuntuu kelpaavan - ja aika luokattomia tyyppejä ovat olleet. Hyväksikäyttäjä, yksi joka vaan häipyi selittelemättä kuvioista, luuseri joka ei pidä lapsistaan huolta, yms.
Mieti, mitä haluat. Jos haluat miehen , parisuhteen, elämänkumppanin, ehkä perheen, niin tarviiko sen suhteen olla rakkautta suoraan hollywoodista? Minusta tuntuu, että monet etsii sitä ilotulitusrakkautta ja kun sitten ei löydy, ei mikään kelpaa.
Olen huomannut itse, että rakastaminen ja syvä yhteys tunteen tasolla kyllä syntyy, vaikka olisi miehen kanssa aika erilainen ja alussa ei olisikaan mitään tajunnanräjäyttävää ihastumista. Ja kun ei vaadi mieheltä kummallisuuksia vaan ihan normaali, päihteetön, työssä käyvä ja asiansa hoitava kaveri kelpaa.