Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tahdo ehkäisyä, muttei pidä minua valmiina äidiksi
07.09.2013 |
Mitä tästä sanotte, armaat kanssanaiset?
Miehelläni on ennestään lapsia edellisestä liitostaan. Tällä hetkellä hän ei pidä minua valmiina äidiksi, muttei myöskään halua käyttää ehkäisyä. Kun viimeisimmän kerran asiasta hänelle koitin sanoa, sanoi hän että jätetään seksi sitten. On kuulemma minusta kiinni, jos vain tahtoisin muuttaa itseäni, muuttuisivat muutkin asiat. Olemme naimisissa.
Totta on, että tällä hetkellä en olisi valmis omasta mielestänikään huolehtimaan lapsesta sillä kärsin ahdistus- ja paniikkihäiriöstä ja aloittelen terapiaa. Kuitenkin vaikkapa miesten lasten kanssa olo on sujunut hyvin silloin kun he ovat olleet meillä ja olen kokenut lapset elämässäni voimavarana, en taakkana. Mies on kuitenkin alusta saakka jankannut minulle (samanmoinen asenne ilmeisesti haukkumisistani ym. päätellen on myös ollut lasten äidillä), että minun on vaikea hyväksyä toisen naisen synnyttämiä lapsia. Tuossa ei ole minulla ollut muuta ongelmaa, kuin etten ole jaksanut tuon asian jankkaamista enkä sitä että mies ei minua usko. Meillä on ollut mieheni kanssa vaikeaa johtuen osittain hänen sairaudestaan - kaikki on kuitenkin käsitelty johonkin rajaan saakka ja anteeksiannettu puolin ja toisin (ainakin puheissa). Tällä hetkellä on tilanne se, ettei mies tahdo minun näkevän lapsiaan (olen ollut muualla "lapsiviikonlopun" aikana), koska aiemmin tänä vuonna "kilahdin" lasten ollessa paikalla. Surustuin ja masennuinkin tuosta järjestämästäni kohtauksesta, koska lasten ei pitäisi joutua kuuntelemaan riitoja eikä muutenkaan joutua aikuisten selkkausten keskelle (aiemmin lasten äiti vedätti miestäni lapsilla ym., minusta on puhuttu äidin toimesta myös lapsille pahaa jne...). Mies ei kuitenkaan suostunut puhumaan tästä kanssani. Sanoi, että mennyt on mennyttä. Syy, miksi minulla tuli mitta niin täyteen, että lasten kuullen huusin miehelleni, oli se, että minua on nk. dissattu tässä suhteessa niin paljon ja mieheni on minulle kiukutellut - sitten hän lasten kuullen sanoi että kerää vain kamppeesi....
Jälkeenpäin hän kommentoi tuota niin, että oli väsynyt ympärillä olevaan negatiivisuuteen ja siksi sanoi minullekin mitä sanoi.
Sanovat rakkaudesta, että kaiken se kestää ja kaiken kärsii - mutta kuinka pitkälle? Meillä on perusteita olla yhdessä, tahto elää yhdessä, mutta joskus koen tämän kaiken henkisesti niin haastavaksi että itsensä avioeroon pakottaminen pyörii mielessä. Välillä laittaa pohtimaan, että kumpi tässä oli ensin, muna vai kana? Olinko näin masentunut ennen nykyelämäni olosuhteita, vai onko niin että masennuksellani olen aiheuttanut nämä olosuhteet. Kaiken lisäksi biologinen kelloni tikittää hurjaa vauhtia - mielessä kaikuu myös se, että mieheni on yli neljäkymmentä ja kuitenkin sanoo sen olevan lopulta aivan sama kuinka vanha isä olisi jos ja kun lopulta saisimme lapsen. Sen hän on sanonut, että tahtoo lapsen vielä kanssani. Kaikki onkin sitten vain minusta kiinni, että "tahtoisin hoitaa itseni kuntoon".
Tämä oli pitkä ja varmaankin osin sekava selostus, pintaraapaisu tosielämän aallokoista. Mielenkiinnolla jään odottamaan kommenttejanne, kutsuisiko maailma teitä tällaisessa tilanteessa, vai pysyisikö painotus rakkauden lupauksessa yrittää myötä ja vastamäessä koska toinen on kuitenkin Se Oikea?
Kommentit (14)
Ei kannata jäädä sellaiseen suhteeseen jossa sinun oletetaan luuttuvan suhteen parantamiseksi. sinun pitää olla se kuka olet ja olla ylpeä siitä mitä olet. Sillä tavalla pärjäät sen masennuksesi kanssa. jos alat muuttua muiden mieliksi niin masennut vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 17:33"]
"Tiedätkö yhtään, miksi mies erosi entisestä vaimostaan? Onko sulla asiasta vain miehen versio?"
Tiedän miksi. Se yleinen käsitys minulla on koko hommasta, että yksi syy, miksi mieheni käyttäytyy minua kohtaan miten käyttäytyy, johtuu osin hänen kokemuksestaan naisista. Exänsä kanssa heillä oli pitkä suhde, joka oli epätasapainoinen ja kuoppainen - ja asian kohdalla olen pitänyt nk. "narsistiantennit" höröllä moneen otteeseen. Sopassa on aina monta lusikkaa.
Sen koen, että tässä kuviossa on yksi taitava sopan sekoittaja. Ainakin ollut, ja koen että pyörteet soppakattilassa vaikuttavat vieläkin. Kun yksi on kärsinyt tarpeeksi ja päässyt kärsimyksenaiheuttajasta kauemmaksi on myrsky laantunut eikä sitä haluta herättää. Sitten on tällainen rannalle tullut uusi uimari, joka välillä ei ymmärrä suuria aaltoja ja ympärillä hiiskutaan, ettei saa nostaa metakkaa, ettei rauha mene.
Olen tavannutkin tuon naisen. Se, miten hän aseitaan käyttelee, muistuttaa minua siitä, että on olemassa ihmisiä jotka ovat valmiit tekemään kaikkensa saavuttaakseen päämääränsä.
[/quote]
Tiesithän, että psyykkisesti täysin terve ihminen hakeutuu harvoin suhteeseen narsistisen ihmisen kanssa, vaan usein on niin, että narsistin kanssa suhteeseen hakeutuu ns piilonarsisti. Minusta se, että edellinen suhde on ollut vaikea ja kuoppainen, kertoo kummankin osapuolen ongelmista pään sisällä, ei vain siitä, että nainen olisi "paha".
Mulla on oikeasti huonot vibat tuosta miehestäsi. Minusta ansaitsisit hyvän ja onnellisen parisuhteen, jossa tuollaisia valtapelejä seksillä ja lapsilla ei pelattaisi.
"Tiesithän, että psyykkisesti täysin terve ihminen hakeutuu harvoin suhteeseen narsistisen ihmisen kanssa, vaan usein on niin, että narsistin kanssa suhteeseen hakeutuu ns piilonarsisti. Minusta se, että edellinen suhde on ollut vaikea ja kuoppainen, kertoo kummankin osapuolen ongelmista pään sisällä, ei vain siitä, että nainen olisi "paha"."
Tiesin. Tämä pointti on hyvä nostaa esille kyllä, turhan monesti vaikuttaa tosiaan, että nähdään helposti vika toisessa puolessa muttei sitä, että aikuisten ihmissuhde on kahden kauppa ikävissäkin asioissa. Riitoihin tarvitaan kaksi osapuolta. Olen myös katsonut omaan napaani tarkastellen tässä asiassa. Jossain mielessä olen "kovapäinen" ihminen, ja se on yksi tämän ihmissuhteen hyvistä puolista että toinen on myös. Uskon, että nk. hankalat ihmiset voivat auttaa toisiaan kasvamaan - kuten on tapahtunut. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä tarkastella rajojaan, vaikka olisi itse nyrkkeilykehään kiivennytkin. Nyrkkeilykehässäkin kun on säännöt ja painoluokat joilla mennään. Tässä on nyt itselläni se kohta jossa aion totisesti katsoa ja punnita asioita.
Ja lisään edelliseeni vielä sen, että jotenkin noin siis koetan tässä suhteessa pysymistä itselleni perustella.
kuulostaa sairaalta viritykseltä. on pimeää harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ja sanoa, että sinulle ei vauvaa. Teillä tuntuu olevan monensuuntaisia sairaita virityksiä liittyen lapsiin ja sairauksiinne. Tuntuu, että et ehkä kerro muista ongelmista, väkivallasta ja mustasukkaisuudesta, mollaamisesta, kontrolloinnista, hämäristä saarnoista ja ajoittaisista parannuksista. Jotenkin tosi oudolta kuulostaa, skitsofreniseltä koko suhde. Onko se teidän välillä vai onko toinen psykoottinen?
On hyvä, että olet saamassa apua itsellesi. Ota oma tila ja selvitä omat asiasi.
En tiedä mitä neuvoa olet valmis kuulemaan parisuhteesi suhteen. Minusta se kertoo paljon, että teidän suhde ei ole hyvä perusta miehen lasten läsnäololle eikä kenties toiveissa oleville teidän yhteisille jälkeläisille. Hyvää on se, että tunnutte tietävän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sekoa meininkiä. Pelasta itsesi ja häivy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä hanki lapsia tuollaiseen suhteeseen ja todella, pelasta myös itsesi. Jos tuntuu liian vaikealta järjestää asioita itse ja puolison reaktio erosta pelottaa, voit lähteä turvakotiin ja sieltä saada apua tilanteeseen. Lapsi tuo suuren muutoksen parisuhteeseen ja se on haaste ihan terveelläkin pohjalla olevalle suhteelle.
Älä hyvä nainen ala tehdä lapsia tuohon tilanteeseen. Kirjoituksesi oli tosiaan vähän sekava. Siitä välittyi kuitenkin huono itsetunto ja parisuhde, jossa ei kaikki ole kohdillaan. Pieni lapsi vaatii vanhempiensa huomiota vuorokauden ympäri ja vahvinkin ihminen väsyy vauvaa hoitaessaan. Jos on jo valmiiksi ongelmia itsensä kanssa ja avioliitossa on ongelmia, ei lapsen saaminen ainakaan paranna tilannetta. Vauvan kanssa olet entistä väsyneempi ja alttiimpi mielenterveyshäiriöiden pahentumiselle. Vauvan hoitaminen ja lapsen kasvattaminen on oikeasti kovaa työtä, joten vaaleanpunaiset haavekuvat pikkuperheestä kannattaa unohtaa. Miehelläsi on lapsia jo ennestään, joten uusi vauva ei paranna miehesikään jaksamista. Hoida itsesi ensin kuntoon ja pohtikaa sitten miehesi kanssa yhdessä haluatteko todella hankkia lapsia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siis haluaisit lapsen, mutta mies ei halua (ainakaan tällä hetkellä)? Toisaalta miehellä on jo lapsia (kuinka monta ja minkä ikäisiä?), joten hänellä ei ole välttämättä mitään painetta hankkia lisää lapsia. Ehkä hänen lapsikiintiönsä on jo täynnä. Mies voi tietysti tulla isäksi niin kauan kuin vehkeet toimii. Jos on jo yli 40 v, niin sekään ei ole niin itsestäänselvää, että miten kauan jaksaa takoa ja miten usein.
Jos hän ei halua ehkäistä, niin tarkoittaako se sitä, että hän ei halua käyttää kondomia? Tarkoittaako se sitä, että hän haluaisi sinun huolehtivan ehkäisystä? Luottaako siihen, että sinä myös huolehtisit siitä?
Mielestäni avioliitto on sopimus, jonka ehdot ja sisältö pitäisi sopia ennen avioliittoa. Sitten niistä sopimuksista pitäisi pitää kiinni. Ei mitään epämääräisiä "kyllä varmaan joskus hankitaan lapsiakin" -sopimuksia, vaan selvät aikarajat.
Voi olla, että olet ollut masentunut jo ennen tätä suhdetta, mutta tämä suhde lisää masennusta. Eihän ne sulje toisiaan pois. Mitä jos vain myöntäisit sen, että et saa tästä avioliitosta sitä, mitä toivoisit? Rakkaus ei ole kaiken kantava voima. Mieti, mikä on oikeudenmukaista. Jos ei ole oikeudenmukaisuutta, ei voi olla kunnioitusta toista kohtaan pidemmän päälle. Jos kunnioitus kuolee, kuolee rakkaus. Jos haluaisi kovasti oman lapsen niin pelkästään lapsen puute masentaa. Ehkä sinäkin olisit ihan hyvä äiti ja ehkä oman lapsen saaminen jopa piristäisi sinua.
Oikeastaan minäkin olen kuunnellut vähän samanlaista kommenttia eräässä aikaisemmassa suhteessa, etten ole muka tarpeeksi valmis äidiksi ja en muka pystyisi huolehtimaan lapsesta, jos minua masentaa välillä kovastikin. Kyseinen äijä ei tajunnut sitä, että minua masensi se, että minä olisin halunnut koko paketin, mutta hän ei ollut valmis antamaan sitä minulle. Miehen puheet siitä, että hän ei ole valmis isäksi taisi olla enemmän sitä, että hän ei ollut valmis isäksi minun lapselleni. Erohan siitä sitten tuli, kun mies tajusi, että joku toinen on sopivampi niin vaimoksi kuin äidiksikin...
Minulle nuo miehesi puheet kuulostavat pelkille tekosyille. On helppo vierittää vastuu toisen harteille ja syyllistää tätä siitä, etteivät asiat etene, vaikka ongelma olisi omassa haluttomuudessa. Mielenterveys- ja persoonallisuusjutut ovat vielä niin monitulkintaisia asioita, että mies voi tulkita käytännössä minkä tahansa tilanteen jatkossakin sellaiseksi, että sinä et ole tarpeeksi hyvä ja henkisesti vakaa, sinun persoona on niin ja näin tms. Toisaalta, jos tuo mies sortaa sinua vuodesta toiseen sillä, että hän kieltäytyy hankkimasta sinun kanssa lasta, niin olisitko sinä sitten tyytyväinen siihen, jos saisit lopulta lapsen hänen kanssaan? Ja onhan se päivänselvää, että oma lapsi on aina oma lapsi.
Kiitos.
Sen verran yksityiskohdista, että ehkäisyvaihtoehtona olisi lähinnä se kondomi, sillä hormonaalista ehkäisyä en voi käyttää neurologin kieltämänä, eikä esim. kuparikierukka tule kyseeseen, koska olen useille metalleille allerginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta siltä, että tuon suhteen eteen kannattaisi kovin tosissaan tehdä töitä. Tiedätkö yhtään, miksi mies erosi entisestä vaimostaan? Onko sulla asiasta vain miehen versio?
No teidän pitää ensin saada jokin järkevä ratkaisu tuohon miehen lasten kanssa olemiseen. Se ratkaisu ei pitkälle kanna, että sinä olet aina poissa. Kuinka voit luoda hyvää suhdetta lapsiin, joita et näe? Vaikka sinusta puhuttaisiin lapsille pahaa, niin jos kohtelet lapsia kauniisti ja kunnioittavasti, niin eivät he sinua muiden puheiden takia ala vihaamaan. Sinusta itsestäsi riippuu siis paljon.
Kaikkien lasten kuuluu nähdä riitelyä joskus, jopa isojakin riitoja. Se kasvattaa heitä oppimaan, että välillä joku saattaa olla todella vihainen, mutta se ei ole maailmaloppu. Myös sovinto olisi tuolloin hyvä tehdä lasten nähden ja kuullen. Epäkunnioittavasti, kuten vaikkapa nimittely, ei kuitenkaan kuulu kenenkään riidellä. Siinä ei ole mitään järkeä. Asoista riidellään niiden nimillä eikä ylimääräisiä haukkumasanoja tarvita.
Parisuhteessa tarvitsee tehdä töitä paljon, jotta se pysyisi kasassa. Molempien osapuolien. Joskus voi olla pitkiäkin huonoja kausia, mutta jos vain yrittää ja tekee oman osansa molemmat yrittääkseen, niin kyllä se siitä nousuun taas lähtee, jos rakkauttakin riittää.
Alue: Aihe vapaa
"Tiedätkö yhtään, miksi mies erosi entisestä vaimostaan? Onko sulla asiasta vain miehen versio?"
Tiedän miksi. Se yleinen käsitys minulla on koko hommasta, että yksi syy, miksi mieheni käyttäytyy minua kohtaan miten käyttäytyy, johtuu osin hänen kokemuksestaan naisista. Exänsä kanssa heillä oli pitkä suhde, joka oli epätasapainoinen ja kuoppainen - ja asian kohdalla olen pitänyt nk. "narsistiantennit" höröllä moneen otteeseen. Sopassa on aina monta lusikkaa.
Sen koen, että tässä kuviossa on yksi taitava sopan sekoittaja. Ainakin ollut, ja koen että pyörteet soppakattilassa vaikuttavat vieläkin. Kun yksi on kärsinyt tarpeeksi ja päässyt kärsimyksenaiheuttajasta kauemmaksi on myrsky laantunut eikä sitä haluta herättää. Sitten on tällainen rannalle tullut uusi uimari, joka välillä ei ymmärrä suuria aaltoja ja ympärillä hiiskutaan, ettei saa nostaa metakkaa, ettei rauha mene.
Olen tavannutkin tuon naisen. Se, miten hän aseitaan käyttelee, muistuttaa minua siitä, että on olemassa ihmisiä jotka ovat valmiit tekemään kaikkensa saavuttaakseen päämääränsä.