Mitä tehdä lapsettoman ystävän kanssa?

Jossain määrin ymmärrän ystävääsi - lapsettomuus ei ole helppo asia ja toisten lapset ja raskaudet ja kaikki siihen liittyvä varmasti oikein alleviivaavat sitä asiaa, että hän ei lasta saa, vaikka haluaisi.

Yrittäisin puhua hänelle suoraan asiasta. Sano, että et oikein tiedä, miten häneen tulisi suhtautua. Kiukuttelu ja puhumattomuus eivät kuulu ystävyyteen. Hänen lapsettomuutensa ei ole sinun syysi. Et voi myöskään piilotella lapsiasi tai elämääsi häneltä. Eikä häneltä varmasti onnistu kaikkien lasten sulkeminen elämänsä ulkopuolelle.

Jos voisit ajatella häntä kummiksi, kysy suoraan, haluaisiko hän sellaisen kunniatehtävän. 

Elämässä on aina niin, että toisilla on jotain mitä toisilla ei. Jotkut asiat elämässä on vain hyväksyttävä sellaisina kuin ne ovat. Lapseton ei suuttua kaikille niille, joilla lapsia on. Avieron kokeneen on hyväksyttävä myös se, että kaikki parit eivät eroa, vaan elämät onnellisina elämänsä loppuun asti. Työtön ei voi suuttua kaikille, joilla on työpaikka. Sinkku ei voi hermostua kaikille, jotka löytävät kumppanin. Ja sitä rataa.

Ystäväsi varmasti vielä työstää lapsettomuuttaa ja asian hyväksyminen on kesken. Minusta sinun ei tarvitse sietää kiukuttelua ja mykkäkoulua. Voit kuunnella ja olla tukena, mutta et voi piilotella lapsiasi ja heihin liittyvää onnea häneltä. Joko hänen on hyväksyttävä asia tai ette voi olla ystäviä.

Jossain määrin ymmärrän ystävääsi - lapsettomuus ei ole helppo asia ja toisten lapset ja raskaudet ja kaikki siihen liittyvä varmasti oikein alleviivaavat sitä asiaa, että hän ei lasta saa, vaikka haluaisi.

Yrittäisin puhua hänelle suoraan asiasta. Sano, että et oikein tiedä, miten häneen tulisi suhtautua. Kiukuttelu ja puhumattomuus eivät kuulu ystävyyteen. Hänen lapsettomuutensa ei ole sinun syysi. Et voi myöskään piilotella lapsiasi tai elämääsi häneltä. Eikä häneltä varmasti onnistu kaikkien lasten sulkeminen elämänsä ulkopuolelle.

Jos voisit ajatella häntä kummiksi, kysy suoraan, haluaisiko hän sellaisen kunniatehtävän. 

Elämässä on aina niin, että toisilla on jotain mitä toisilla ei. Jotkut asiat elämässä on vain hyväksyttävä sellaisina kuin ne ovat. Lapseton ei suuttua kaikille niille, joilla lapsia on. Avieron kokeneen on hyväksyttävä myös se, että kaikki parit eivät eroa, vaan elämät onnellisina elämänsä loppuun asti. Työtön ei voi suuttua kaikille, joilla on työpaikka. Sinkku ei voi hermostua kaikille, jotka löytävät kumppanin. Ja sitä rataa.

Ystäväsi varmasti vielä työstää lapsettomuuttaa ja asian hyväksyminen on kesken. Minusta sinun ei tarvitse sietää kiukuttelua ja mykkäkoulua. Voit kuunnella ja olla tukena, mutta et voi piilotella lapsiasi ja heihin liittyvää onnea häneltä. Joko hänen on hyväksyttävä asia tai ette voi olla ystäviä.

Voithan sä sanoa, että oletit, ettei sitä kiinnosta. Ja jos et halua jatkossakaan kutsua, älä kutsu. Turha tehdä mitään typerää draamaa kaverisuhteista.

Mulle kerran yksi 30+ kaveri lähetti analyyttisen tilityksen siitä kuinka olen muuttunut ja hän haluaa ottaa etäisyyttä. Vai niin. Lähinnä ihmettelin, miten joku jaksaa.

Feidaa. Tuo on liian raskasta ja tulee olemaan aina.

Ystäväsi on kamalan raskaassa elämäntilanteessa, jota asiaa kokematon ei voi oikein ymmärtää. Se ei kuitenkaan ole sinun syysi eikä oikeuta kiukuttelua sinua kohtaan. Kehottaisin puhumaan suoraan ja kertomaan miten pahalta hänen käytöksensä sinusta tuntuu ja tarvittaessa myös lopettamaan yhteydenpidon. Älä kuitenkaan feidaa kertomatta mitään. Se on todella loukkaavaa.

Olisit puhunut suoraan jo kauan aikaa sitten. Kerro että olet tukena, mutta et ala ottamaan kaikkea paskaa niskaasi kaverilta. Ymmärrän kyllä kaveriasi siinä mielessä, että tilanne on vaikea ja vaikeamman siitä tekee se, että kaikki ympärillä on varovaisia. Kuulostaa siltä, että hän ei ole käsitellyt asiaa, mutta ihmiset ympärillään ei myöskään anna hänen jatkaa normaalia elämää.

Itse muistan, kun elin joskus vaikeaa elämäntilannetta ja kaikki vain hymyili mulle, ja oli niiiiin helvetin mukavia. Sellasia yliystävällisiä eikä kukaan käyttäytynyt normaalisti. Sellanen jos mikä suututti. 

Tosin jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan.

Älä feidaa, kerro mistä kiikastaa.

Koska hän on ystäväsi, yritä vielä kerran. Puhu asiat halki, kerro, että ymmärrät häntä mutta että hänen käytöksensä loukkaa sinua. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, ystävyytenne varmaan loppuu siihen.

Juttele rauhallisesti asiasta suoraan.

Minäkin suosittelen keskustelua - tosin niin, että etukäteen listaat asiat, jotka haluat hänen ymmärtävän. En ymmärrä ystäväsi käytöstä, vaikka kärsin itse lapsettomuudesta viisi vuotta. Tekihän se kipeää, ja jokaisen raskausuutisen jälkeen itkin ja hammasta purren katselin muiden raskausmahoja mutta ei tullut mieleenkään pompotella toisia oman ongelmani mukaan. Itkut itkin kotona, joskus yritin kertoa tuntemuksiani ystäville, mutta eihän sitä voi lapsen saanut ymmärtää, joten miehen kanssa puitiin asioita läpi syvällisemmin.

Eniten loukkasi muiden holhoaminen. Kun en heille valitellut enkä osoittanut lapsettomuuden tuskaa, niin miksi he päättivät minun puolestani, mitä minä kestän ja mitä en. Esim. raskausuutisia kerrottiin minulle aina myöhemmin kuin muille ja kauhealla showlla ja voivottelulla, että miten sinä nyt kestät tämän, kun minä en kestäisi ja tekisin varmaan itsemurhan. Tuonko pitäisi olla lohduttavaa?

Tee ystävällesi selväksi, että et voi tietää, miten hän haluaa minkäkin uutisen ja tilaisuuden ottaa vastaan ja että vastaisuudessa hän saa itse avata suunsa ja todeta, ettei nyt kestä tätä tilaisuutta/puheenaihetta, mutta sinä et voi joka hetki varoa sanojasi tai teeskennellä, ettei perhettäsi ole edes olemassa. Voit myös ihan reilusti todeta, että sinusta teidän on pidettävä tauko ystävyydessänne ainakin vuodeksi. Jos hän kokee jaksavansa sinun lapsiperhearkeasi, voi ottaa yhteyttä, mutta muuten on parempi, että jatkatte eri suuntiin.

Oman elämän vaikeuksiin saattaa ihmisillä liittyä häpeää - vaikka asia olisi sellainen, että mitään syytä häpeään ei olisikaan. Silloin voi olla vaikea ottaa asiaa puheeksi. Saattaa olla helpotus, jos toinen ottaa sen vaikean asian puheeksi ja osoittaa myötätuntoa. Tietty vaikeneminen on tietysti hienotunteista, mutta vaikeita asioita ei saa pois puhumaatomuudella. Voisi siis olla ystävällekin helpotus, jos asiasta puhuttaisiin teidän kesken avoimesti. Sanon tämän omasta kokemuksesta ja vaikeita asioita häpeilleenä.