Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet ihmiset ovat niin huolimattomia arvotavaroidensa kanssa?
10.07.2013 |
Esimerkki: kaveri tulee kylään ja heti sisään päästyään laskee autonavaimet eteisen lipaston päälle, aurinkolasit keittiön tasolle, kännykän sohvapöydälle ja lopuksi vielä ripustaa käsilaukkunsa roikkumaan kylppärin oveen. Mä yritän mielessäni pitää kirjaa siitä, missä mikin tavara on, jotta vältyttäisiin myöhemmin niiden etsimiseltä (tai siltä, että kaveri soittaa myöhemmin kotoaan että aurinkolasit jäi ja pyytää minua ottamaan ne mukaan kun seuraavan kerran tavataan).
Toinen esimerkki: lounaspaikan kassalla työkaveri huomaa, ettei löydä luottokorttiaan lompakostaan. Sen sijaan, että hän hermostuisi asiasta edes pienessä määrin, niin hän vain toteaa huolettomasti: "Kortti on varmaankin jäänyt toiseen laukkuun, maksankin käteisellä!" Sitten koko asia ei näyttäisi vaivaavan häntä yhtään. Jos mulle kävisi noin (mikä on jo itsessään täysin utopistinen ajatus, koska olen hyvin tarkka korttieni kanssa) enkä onnistuisi heti selvittämään korttini sijaintia, niin soittaisin luottofirmaan ja pyytäisin varmuuden vuoksi sulkemaan korttini.
Ehkä mä sitten olen ylinipo, mutta mua oikeasti ihmetyttää tuollainen toiminta. Luulisi elämän olevan itsellekin paljon helpompaa, kun noille tärkeille tavaroille olisi omat paikkansa eikä niitä tungettaisi milloin mihinkin.
Kiitos, kun sain avautua! :)
Kommentit (18)
Noi mitään arvotavaroita ole, vaan ihan käyttöesineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen niin kuin ap, huolehdin omaisuudestani ja siinä sivussa muidenkin... Mutta nythän nro 3 vastasikin tuohon ihmettelyymme: Meille tärkeä ja merkityksellinen ei olekaan sitä kaikille muille. Minusta taas tuntuu, että jos ei ole varmuudella tietoinen luottokorttinsa sijainnista, ei ole koskaan aiemmin joutunut ryöstetyksi/huijatuksi tai on mahdottoman sinisilmäinen.
Ja vaikka ap:n esimerkissä olevat aurinkolasit eivät olisikaan kalliita merkkilaseja vaan kympin lasit torilta, ei niitä silti voisi ap heittää roskiin vaan joutuisi huolehtimaan palautuksesta. Kännykkähän taas pitäisi saada omistajalleen normaaliolosuhteissa jo vuorokauden sisällä...
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 10:46"]
Noi mitään arvotavaroita ole, vaan ihan käyttöesineitä.
[/quote]
Käytin ehkä väärää termiä, mutta ei esim. kodin- ja autonavaimet ja luottokortit kyllä mielestäni mitään käyttöesineitäkään ole. Jos ne hukkuu ja joutuu vääriin käsiin, niin voi tulla isoja taloudellisia menetyksiä.
Mä kanssa välillä ihmettelen tuollaisia ihmisiä. Paras ihmeteltävä on rakas ystäväni, joka kerran on jopa hävittänyt käsilaukkunsa kaupungilla: laski sen maahan katsellakseen rekissä roikkuvia vaatteita, käveli eteenpäin ja tutkaili lisää ja kun jossain vaiheessa älysi ruveta etsimään laukkuaan se oli "yllättäen" jo kadonnut!
En pidä itseäni niinkään "nipona" tavaroiden ja järjestyksen suhteen, enemmänkin huolellisena ihmisenä ja toiset on sitten huolettomia. Itsekin olen monissa asioissa huoleton, mutta en omaisuuteni suhteen. Johtuu varmaan köyhästä lapsuudesta ja siitä, että jos lapsena jotain kadotti, uutta ei saanut.
5 oli siis ap. 4, ihanaa että ymmärrät! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvotavaroita tai ei - elämä on joka tapauksessa paljon yksinkertaisempaa kun kaikella on paikkansa ja kaikki paikallaan. Nipona en silti itseäni pidä. En vain ymmärrä, miksi käyttää turhaan aikaa ja energiaa milloin minkäkin tavaran (avaimet, silmälasit, bussikortti...) etsimiseen.
Luottokortti on kyllä mielestäni arvotavara, jopa kirjastokorttikin, sillä sitäkin voidaan käyttää väärin ja aiheuttaa melkoiset taloudelliset tappiot huolimattomalle kortinhaltijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hajamielinen ja luottavainen. Kännykkää etsitään joka päivä niin että siihen soitetaan toisella kännyllä kotona, mieheni on samanlainen. Milloin mikäkin tavara on hukassa. Olen ihan tottunut tähän. Yritän olla järjestelmällisempi, mutten vaan osaa. Kerran auton avaimet oli hukassa pari päivää kunnes ne löytyivät naapurin auton katolta, johon olin ne epähuomiossa laskenut! Onneksi naapuri oli reissussa silloin eikä ollut siirtänyt autoaan.. Pari kertaa olen kuolettanut luottokorttini ja sitten se onkin löytynyt vaikka takin taskusta.
Toisaalta minuta ei ole koskaan varastettu mitään siksi etten ole haukkana vahtinut tavaroitani, vaan uskon että suurin osa ihmisistä on rehellisiä ja jos joku todella haluaa varastaa minulta, se onnistuu varotoimista huolimatta. Ainoa kerta, kun minulta on varastettu, oli sellainen silmänkääntötemppu ulkomailla, etten vieläkään tiedä, miten se oli mahdollista - suljetun kassin suljetusta sisätaskusta passi. Kyllä ne jotka haluaa, osaavat varastaa. Ja tuskin ystävän luona tarvitsee varkaita pelätä vai miksi se häiritsee, että käsilaukku on eri paikassa kuin kännykkä...
En tdoellakaan suostu stressamaan pelkkien tavaroiden vuoksi.
Oikeasti huolettavat asiat ovat ihan eri asia.
Sinulla on materialla ehkä pikkuisen turhan suuri merkitys elämässäsi?
Meillä eläminen (autot pihalla avaimet aina paikoillana, ulko-ovissa ei lukkoja ollenkaan jne.) olisi sinulle epäilemättä kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 11:53"]
En tdoellakaan suostu stressamaan pelkkien tavaroiden vuoksi.
Oikeasti huolettavat asiat ovat ihan eri asia.
Sinulla on materialla ehkä pikkuisen turhan suuri merkitys elämässäsi?
Meillä eläminen (autot pihalla avaimet aina paikoillana, ulko-ovissa ei lukkoja ollenkaan jne.) olisi sinulle epäilemättä kauhistus.
[/quote]
Joo, olisi kyllä kauhistus minulle. Mielestäni materialla ei kuitenkaan ole liian suurta merkitystä elämässäni. Mieluummin vain pidän tavaroistani huolta, niin ei tarvitse ns. isojen ongelmien lisäksi pohtia vaikkapa sitä, missä avaimet on. Entä onko sinulla jotenkin liikaa tavaraa/rahaa, kun sinulla on varaa olla noin välinpitämätön omaisuutesi suhteen? Jos auto viedään pihasta, niin kurja juttu mutta ostetaan sitten vain uusi ja pidetään sitäkin pihalla avaimet paikoillansa?
t: ap
Silloinhan nimenomaan joutuu stressaamaan tavaroidensa takia, kun niitä ei tarvitessaan löydä. Eikö se ole stressaavaa, kun bussille pitäisi ehtiä viidessä minuutissa eikä bussikorttia löydy mistään?
Stressata ei tarvitse kun kotiin tullessaan laskee tavaransa niiden vakipaikoille. Tämä tapahtuu ihan automaattisesti. Siitä ne on helppo - stressaamatta - siirtää laukkuun tai taskuun ulos lähtiessään. Eikä ikinä ole mitään tärkeää hukassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että huolehtiminen=stressaaminen?
Minua kanssa vituttaa tuollaiset tyypit. Tavarat levitellään pitkin poikin eikä niiden perään katsota yhtään. Huoletonta elämäähän se toisaalta on, mutta ei se nyt niin kovin stressaavaa ole pitää laukkua lähellä baarissa tai muistaa ottaa ostoskassi mukaan terassilta...
Joskus 18-vuotiaina olimme kavereideni kanssa festareilla, ja itse olin varustautunut niin että ei haittaa jos jotakin kadotan, en esimerkiksi ottanut parhaita kenkiäni mukaan. Kaverini naureskelivat ajatukselleni ja siitä tuli telttaringissämme yleinen pilkan kohde, kun en esimerkiksi vessareissujen ajaksi jättänyt laukkuani istuskelupaikkaamme. Toiselta kaveriltani pöllittiin telttojemme edestä kengät ja toiselta puhelin, vieläkin harmittaa kun en silloin sanonut että MITÄS MINÄ SANOIN :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainkaan stressaa, jos jotain en heti löydä tai muista, missä on...
t. eka vastaaja
Minua kanssa vituttaa tuollaiset tyypit. Tavarat levitellään pitkin poikin eikä niiden perään katsota yhtään. Huoletonta elämäähän se toisaalta on, mutta ei se nyt niin kovin stressaavaa ole pitää laukkua lähellä baarissa tai muistaa ottaa ostoskassi mukaan terassilta...
Joskus 18-vuotiaina olimme kavereideni kanssa festareilla, ja itse olin varustautunut niin että ei haittaa jos jotakin kadotan, en esimerkiksi ottanut parhaita kenkiäni mukaan. Kaverini naureskelivat ajatukselleni ja siitä tuli telttaringissämme yleinen pilkan kohde, kun en esimerkiksi vessareissujen ajaksi jättänyt laukkuani istuskelupaikkaamme. Toiselta kaveriltani pöllittiin telttojemme edestä kengät ja toiselta puhelin, vieläkin harmittaa kun en silloin sanonut että MITÄS MINÄ SANOIN :)
Mua ärsyttää ihmiset joilta aina on jotain hukassa. Tulevat myöhässä töihin, tapaamisiin, leffaan... kun hukassa on milloin avain, milloin puhelin, lompakko tai jotain muuta. Siinähän häsläävät. Kyllä meillä, joilla arjen hallinta on hallussa, on sentään paljon helpompaa.
Mulla on ehkä liian huoleton suhtautuminen asioihin, mutta mä tunnen myös näitä paljon, joiden lapset kiertää kilometrin sijasta kaksi kouluun, että saavat mennä pienimpiä mahdollisia kinttupolkuja, ettei tule raiskaajia vastaan, kuten pääkadulla alvariinsa tulee. Ovet rauhallisella suurella omakotialueella, jossa kaikki tuntevat toisensa ja johon ei koskaan eksy ketään tuntemattomia, pidetään turvalukossa, vaikka ulkoiltaisiin omalla pihalla. Omilla 10-vuotiailla ei turvallisuussyistä ole avaimia vaan he menevät koulun jälkeen kaverille silloin, kun vanhemmat eivät jostain syystä ole kotona. Ja tosiaan ap kertoi jo miten tavaroista muuten huolehditaan. Kotonakin ilmeisesti otetaan käsilaukku vessaan mukaan.
Niin, olen joskus miettinyt sitä, että mitä nämä ihmiset itse olisivat tilaisuuden tullen valmiita tekemään, kun sanotaan, että toista epäilee aina siitä, mihin itse syyllistyy.
Ole hyvä!
Mutta kysymykseesi, eli Miksi... En tiedä, olen juuri tuollainen :(