Onko kaikissa raskauksissa supistukset yhtä kipeitä?

Kyllä oli yhtä kipeät joka kerralla, mutta kipua sai kärsiä joka kerralla eri määrän - riippui vähän, missä vaiheessa sain puudutteen. Mutta mulla on kaikki 3 synnytystä käynnistyneet vesien menolla (yöllä).

ei ole itään vakioita tai sääntöjä, lapsivedet voi mennä missä vaan raskaudessa, toisilla ekassa helpoimmat supistukset ja vikassa kovimmat, toisilla toisinpäin, toisilla sikin sokin jos useampia lapsia, toisilla aina yhtä kovat.

Itselläni aina supistukset olleet yhtä sietämättömiä lähes ekasta supistuksesta, kaikissa neljässä, vaikka ekassa meni lapsivedet ja käynnistettiin, mikä kuulemma on pahempi - ihan yhtä pahoja oli ne kolme seuraavaa, ainoa ero ekaa, että silloin oksentelin myös.

Kaikki on siis mahdollista.

Varmaan yksilöllistä. Itselläni oli toinen synnytys lähes kivuton ensimmäiseen verrattuna. Jos olisin odottanut, että supistukset olisivat tulleet yhtä kipeiksi kuin ensimmäisen kohdalla, lapsi olisi syntynyt kotiin. Koko synnytys oli vähintäänkin siedettävä kokemus, oikeastaan jopa miellyttävä. Supistukset alkoivat yhdeksältä aamulla, lapsi syntyi kahdelta. Siinä välissä ehti puuhastella yhtä ja toista, siivota, käydä kaupassa ja pissattaa koiran jne.

Toivotaan, että sullakin ois tämä synnytys vähän helpompi. Tule sitten kertomaan. ;) Tsemppiä synnytykseen!

Tietty voi myös vedet mennä. Mulla on molemmat käynnistyneet yöllä Mutta eiköhän se oo yksilöllistä. 

Kyllä me toisessakin synnytyksessä oli ihan kunnon supistuksia mutta sellaisia että suihkussa olisin niiden kaa pärjäilly vielä hyvän tovin. Jossain vaiheessa aloin miettiä että miten pärjään taksissa kipujen kaa jos tästä vielä yltyvät joten läksin sairaalaan ja olinkin jo 5cm auki.

Mut siis synnytyssupistukset on säännölllisiä, jatkuvasti voimistuvia vähintään minuutin kestoisia myös toisessa synnytyksessä, kyllä ne erottaa harkkareista. Jotka ainakin minulla on ollu selvästi lyhyempiä(vain n 30-45sek kestoltaan)

Mä olin ekas raskaudessa suihkussa kun synnytys käynnisty. Supistuksia tuli ja tuli, mutta jotenkin tuntu et suihku rauhotti niitä. Ei ne ollu missään vaiheessa sietämättömiä. Kun tulin pois veden alta, alko vesi tulla silmiin. Lopulta miehen pakottamana lähdettiin synnärille tarkistamaan tilanne. Itse olin sitä mieltä, ettei mitään vielä tapahdu, kun kerran suihku helpotti kipua (oon käsittäny et oikeisiin supistuksiin ei oo luonnollista lievityskeinoa). No olin reilu 8cm auki sairaalaan päästessä ja puoli tuntia ehdittiin olemaan makuulla ennen ekaa ponnistusta. Mitään toivottuja kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan, enkä kyllä olisi niitä tarvinnutkaan.

Vaavi kakkosesta käytiin sairaalassa kolme kertaa turhaan. Ekalla kerralla supistukset alko yöllä. Niitä tuli säännöllisesti kolmen tunnin ajan n. 5min välein ja siitä hiljalleen tihenivät neljään ja kolmeen minuuttiin. Tekivät todella kipeää. Lähdettiin sairaalaan hakemaan vauvaa kotiin, kun kätilö ilmoitti, että sentin verran on vielä kohdunkaulaakin jäljellä, eikä se ole ees auki vielä.

Odoteltiin kolme päivää supistuksitta ja taas yöllä alkoi supistella, lähdettiin ekasta supistuksesta sairaalaan. Kaula oli juu lyhentynyt ja paikat sormelle auki, mutta kotiin passittivat. 

Seuraavana yönä alkoi jälleen supistaa ja supisti muuten sitten niin kovaa, ettei mikään naurattanut. Tunnin kärvistelin. Kävin suihkussa, ei apua. Lähdettiin sairaalaan ja jälleen passittivat kotiin. Supistukset säännöllisiä koko ajan. Yhteensä suppareita ehti tulla 16 tuntia säännöllisinä, 8 min. välein. Seuraavaksi väli muuttui 2 minuutiksi ja lähdettiin uudelleen sairaalaan. Sinne sitten jäätiin. 

Kolmas odottaa vielä päivänvaloa, kolme viikkoa laskettuun aikaan.. (mutta koska edelliset on syntyneet 40+6 ja 41+3, niin yli tämäkin kai menee??)Saa nähdä mitenkä tässä käy. Mutta siis tarkoitukseni on kaiketi sanoa, ettei yksikään synnytyksen käynnistys voi olla samanlainen. Itsellä ekasta kivuttomat supistukset, suhteellisen kivuton synnytys ja erittäin yllätyksellinen; kun en olisi ikinä uskonut vielä synnyttäväni. Tokassa sietämätöntä kipua viikon ajan ja helvetilliset supistukset, erittäin kivulias synnytys puudutteista huolimatta. 

Toivottavasti itselläni kolmas on helpompi ja ap:lla se nro kakkonen. Stemppiä. Eikun..

Ekassa synnytyksessä supistukset alkoivat vesien menon jälkeen, kerta kerralta napakoituen ja olin kyllä sairaalassa tos kipeä. Suosittelivat välillä siirtymistä sängystä esim keinutuoliin, mutta mitenkäs sinne olisin päässyt, kun supistukset painoivat päälle tautotta. Vieläkin tuntuu käsittämättömältä miten pystyin lopulta olemaan sen verran aloillani, että saivat epiduraalin laitettua (joka sekään ei vienyt kaikkea kipua pois, mutta teki olosta ok:n). Toisessa olisi lapsi syntynyt varmasti kotona, ennen ulko-ovea, jos olisin jäänyt odottamaan kivuliaita supistuksia. Masussa tuntui vain pientä tuntemusta muutaman minuutin välein ja varuiksi lähdin näytille..edes tarkkailukäyrälle eivät supistukset piirtyneet ja kätilö olisikin lähettänyt kotiin, mutta olinkin jo 7cm auki. Ensimmäinen napakka (mutta ei varsinaisesti kipeä supistus) tuli kalvojen puhkaisun jälkeen (että vauvalle olisi saatu antura sydänkäyrän tarkkaillua varten, ei tuntunut vatsan päältä kunnolla) ja sen jälkeen menikin alle 20 min kun vauva oli ulkona. Tuona aikana supistukset tulivat kipeiksi (kaikki ne muutamat..), mutta ekasta poiketen olivat ok, koska olin kivuton niiden välillä.

Apuva, että näinkin erilaisia kokemuksia voi samalla ihmisellä olla eri raskauksissa:/ Nyt alkoi ihan todenteolla jännittää miten tämä tulee päättymään:P Onneksi nämä tähän astiset supistukset ovat olleet ihan selkeitä harjoituksia ja nuo kivuliaammatkin ihan pelkkää kiusaamista. Onneksi ekan raskauden supistuskivut ovat vielä suhteellisen tuoreessa muistissa, niin osaa sitten tässä raskaudessa päätellä, milloin lähtö on lähellä. 

AP

ja kiitos vastanneille, en enää tunne itseäni niin tyhmäksi:)

Mulla 1. ja 3. pahimmat. 2. ei niin paha. Neljännessä oli niin kivuttomat supistukset, että en olisi tajunnut lähteä sairaalaan ajoissa. Onneksi olin jo valmiiksi sairaalassa, koska raskaus meni kaksi viikkoa yli la:n. Menin siis aamulla käynnistykseen, mutta ei tarvinnut käynnistää, koska supistukset alkoi itsestään.

Mulla kävi ekassa raskaudessa niin, että käytiin kahdesti turhaan synnärillä. Luulin harjoitussupistuksia oikeiksi supistuksiksi. Kun ne oikeat sitten alkoivat, olin ihan varma, että nyt ollaan taas menossa turhaan. Kätilö teki sitten vähän rajumman sisätutkimuksen ja sain kunnolla makua siitä, mitkä ovat oikeita supistuksia. Siitä menikin sitten kolme tuntia ja vauva oli maailmassa. Synnytys oli kivuton puudutuksen ja kaasun vuoksi.

Tokassa raskaus meni yli 2vk ja olin seuraavana päivänä menossa käynnistykseen, kun heräsin aamuyöllä neljältä. Koko raskausaikana ei harjoitussupistuksen supistusta ja yhtäkkiä ihan julmettu särky. En päässyt kunnolla liikkumaan, pissatti koko ajan, vaikka rakko oli tyhjä (lopulta se oli todistetusti tyhjä, kun sairaalassa katetroitiin että saisin pissattua). En meinannut lähteä sairaalaan millään, mutta kun esikoinen pelästy äitin romahtamista lattialle niin oli pakko lähteä. Tajusin vasta siinä vaiheessa että nyt muuten sattuu. Kaksi tuntia myöhemmin oli lapsi maailmassa. 

Kolmas on täälläkin tulossa parin viikon päästä, muutamat harjoitussupistukset on antanut, muttei sen ihmeempiä. En nyt turhia vielä odottelekaan, kun kaksi edellistä on mennyt yli.

Ensimmäisellä kerralla kivut oli alusta asti aivan hirveitä.

Toisesta (kuten eräällä vastaajalla) olisin synnyttänyt kotiin jos olisin jäänyt odottelemaan samanlaisia supistuksia. Kolmas alatiesynnytys lähti käyntiin vesien menolla, kivut eivät olleet ollenkaan pahat. Ähkäisy/supistus ja se oli siinä. Meinasivat laittaa tipalla vauhtia kun eivät kuulemma supparit olleet tarpeeksi pahoja. Kummasti aukaisivat paikkoja kuitenkin :)

En voi vastata ap:n kysymyksiin kokemattomana ihmisenä (ensimmäinen vasta tulossa), mutta..Ihan mielenkiinnosta kysyn teiltä, joiden synnytys on käynnistynyt vedenmenolla, että miten se eroaa supistus-synnytyksestä? Siis alkaako supistukset ennen vai jälkeen vedenmenon vai tuleeko niitä ollenkaan. Miltä se tuntuu, kun vedet menee? Tajuaako sitä itse? Ja kun täällä aika moni kertoo kaikkien raskauksien menneen "yli", niin onko se sitten ihan vakiojuttu, että jos eka raskaus menee yli, niin loputkin automaattisesti, eikä lapsikatras voi syntyä esim viikoilla 41+0, 40+6, 40+5, 37+0? Tunnen itseni varmaan yhtä tyhmäksi kysymyksineni, kuin ap jättäessään ekaa viestiään..

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 23:33"]

En voi vastata ap:n kysymyksiin kokemattomana ihmisenä (ensimmäinen vasta tulossa), mutta..Ihan mielenkiinnosta kysyn teiltä, joiden synnytys on käynnistynyt vedenmenolla, että miten se eroaa supistus-synnytyksestä? Siis alkaako supistukset ennen vai jälkeen vedenmenon vai tuleeko niitä ollenkaan. Miltä se tuntuu, kun vedet menee? Tajuaako sitä itse? Ja kun täällä aika moni kertoo kaikkien raskauksien menneen "yli", niin onko se sitten ihan vakiojuttu, että jos eka raskaus menee yli, niin loputkin automaattisesti, eikä lapsikatras voi syntyä esim viikoilla 41+0, 40+6, 40+5, 37+0? Tunnen itseni varmaan yhtä tyhmäksi kysymyksineni, kuin ap jättäessään ekaa viestiään..

[/quote]

Ei se aina ole niin, että kaikki raskaudet kestävät saman verran samalla ihmisellä. On niitäkin jotka saavat ensimmäisen reilusti ennen laskettua aikaa ja toisen taas yliaikaisena. Mulla syntyi eka ennen laskettua ja tämän tokan synnytyksen käynnistymistä odotan nyt kärsimättömänä :P Ekassa raskaudessa ei ollut edes ennakoivia supistuksia vaan supistukset ja synnytys käynnistyivät yllättäen yhtenä yönä. Tässä toisessa raskaudessa taas supistelee mutta mitään oikeastiu käynnitävää ei tapahdu. Luulin että toka raskaus kestäisi vähemmän aikaa, mutta ei.

No omalla kohdallani supistukset ovat olleet eri "tasoisia" kivun osalta.

Esikoisen kanssa menin ihan kepeästi ilman kivunlievitystä (ja sitten kun pyysin sitä niin käskettiinkin jo ponnistamaan).

Kakkosen kohdalla synnytys oli käynnistetty joten ei sinällään vertailukelpoinen. Mutta voin sanoa, että ne supistukset olivat suoraan saatanasta.

Kolmosen kohdalla tekivät kipeää ihan hitosti mutta niiden keston takia (20 sekuntia) ne kesti. Tosin vaihtoehtojakaan ei ollut koska siinä vaiheessa kun pääsimme sairaalaan, oli ponnistaminen ajankohtaisempi kuin kivunlievitys.

Mulla kivut on olleet aika samanlaisia.

1. vedet meni ja käynnistettiin. Käynnistyssupistukset oli kyllä aika kauheita kun niissä ei ollut mitään säännöllisyyttä. Ehdottomasti inhottavimmat supistukset. Pitkä synnytys ja kovat kivut.

2. käynnistyi päivällä. Lähdin kivuliaiden supistusten kanssa vielä leikkipuistoon esikoisen kanssa. Odotin varmaan vähän kovempia supistuksia kun ne käynnistyssupistukset oli todella niin järkyttävät edellisellä kerralla. No nojailin siellä puistossa keinuun ja koska supistuksia tuli niin säännöllisesti, niin oli pakko lähteä sairaalaan. Ja hyvä, että menin. olinkin jo 5cm auki.

3. Mentiin hieman liian aikaisin sairaalaan koska neuvolassa oli peloteltu nopealla synnytyksellä. Kivut oli kuitenkin samanlaiset kuin edellisessäkin raskaudessa, sitten kun ne kunnolla sairaalassa alkoi.

Nelosta odotan ja laskettuaika käsillä. Harjoitussupistuksia on tullut todella paljon, jopa kivuliaita. Mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Huoh.