Lue keskustelun säännöt.
Mies sairaana jo yli vuoden, mistä voimia jatkaa kun tuntuu
09.07.2013 |
että mies ei itse edes halua parantua =(
En nyt jaksa koko tarinaa alkaa kertomaan mutta vuosi on miestä tutkittu ja mitään vikaa ei mistään löydy, aina on väsynyt, mikään ei kiinnosta ja mitään ei jaksa, nukkuis vaan. Joo kyllä masennus on ja siihen lääkitys mutta viesrestä seuranneena näyttää siltä että ne masennuslääkkeet on syy tähän koska mies meni pahemmaksi kun lääkitystä nostettiin, myös munuaisissa hällä on vikaa ja siihen on hoitokeinoja mutta aina kun ehdotan että voitko koittaa tätä tai tehdä näin että siitä ja tästä voisi olla apua niin ei. Tuntuu siltä että kun minä ehdotan asiaa niin hän ei ainakaan tee niin, on kuin pikku lapsi jolle pitää sanoa että älä ainakaan näin tee niin tekee varmasti...
Tätä on jatkunut jo useamman vuoden mutta vuosi sitten meni todella pahaksi, makasi puoli vuotta sängyssä pääsemättä kunnolla edes vessaan.
En halua että alatte pohtimaan ja sanomaan mikä miestä voi vaivata, voin kertoa että kaikki on tutkittu, vuoden on ravannut lääkäriltä toiselle ja myös vaihtoehtohoitoja on koitettu joista nyt yhdestä ehkä alkaa olla apua.
Minä alan olla niin loppu tähän kaikkeen, tiedän että mun pitää jaksaa ja kestää mutta kun en vaan jaksa enkä enää kestä ja välillä kun olen aivan lopussa ja menen kiukunpäiten miehelle sanomaan jotain pahasti tai naputtamaan tai ihan mitä vaan tulee taas aivan järjetön sota. MInä yritän ymmärtää miestä ja hoitaa kaiken kotona ettei mies rasitu yhtään enempää (hän käy kyllä töissä ja välillä omissa harrastuksissaan) Meillä on kolme lasta joista nuorin vasta 1 vuotias. Mies ei käsitä että tarvitsisin omaa aikaa, muistaa kyllä mainita että hän tarvitsee omaa aikaa... Töistä kun tulee menee huilaamaan 1-2 tuntia, sen jälkeen vien hänelle ruokaa ja kahvia, sitten hän siirtyy joko salille kaverin kanssa tai sohvalle lopuksi illaksi.
Olen monesti sanonut että olen todella yksin, en kaipaa kavereita niitä mulla kyllä on, vaan kaipaan miestäni, juttuseuraa, seuraa kelle voi höpistä päivän tapahtumista, jonkun joka kuuntelee ja välittää oikeasti. Mutta kun menen puhumaan miehelle häiritsen kun hänellä on ohjelma kesken tai hän ei nyt jaksa kuunnella tai häntä ei kiinnosta tms... Suuttuu kun sanon hänelle jotain samanlaista mitä hän on sanonut minulle jota sitten yksin illalla itken kun en voi näyttää loukkaantumistani hänelle ettei hän vain suutu/loukkaannu.
Tiedän että minuin pitäisi olla vahva ja kestää kaikki ja vain jaksaa mutta ei sitä kukaan ikuisuutta jaksa ja vielä kun musta tuntuu että mies ei edes halua parantua, siitäkin suuttuu jos siitä mainitsee että musta tuntuu siltä.
Yleensäkin suuttuu kaikesta mitä sanon että miltä minusta joku asia tuntuu.
Kommentit (31)
Mies siis pystyy käydä töissä koska siellä ei hadista kun minä en ole siellä naputtamassa ja vaatimassa. MIes ahdistuu kotona tekemättömästä remontista jota on yrittänyt tehdä jo vuosia ja minä ahdistun kun hän ei saa edes pyydettyä ketään auttamaan, palkata meillä ei ole varaa siihen ketään. Mies itse aikanaan halusi omakotitalon ja nyt ahdistuu kun ei pysty sitä hoitamaan ja minä naputan kun sähköä menee liikaa kun ikkunat falskaa sun muuta paskaa...
Eli siis kotona heti ahdistaa, mun pitäs siis olla vaan hiljaa ja odottaa että hänen ahdistus menee ohi. Äsken ahdistui kun sanoin että luulin että hän ottaa enemmän vastuutua kolmannen lapsen hoidosta, mutta sitten mies sairastui, ahdistui htei kun menin aiheesta sanomaan.
Miehelle en ole aikarajaa sanonut kun en uskalla kun en jaksa taas sitä ahdistusta. Ärsyttää kun mies ei jaksa edes kävelylle mun kanssa eikä kyllä nyt ole päässyt salillekaan mutta illalla taas vonkaa seksiä ja ahdistuu ja masentuu jos sitä ei saa. =(
Minä en saa kuitenkaan edes mainita jos mua ahdistaa tai väsyttää tai masentaa tai en vaan jaksa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukko oli vähän samanmoinen. Aina ku ois anopin kans pitänyt jotain tehdä, niin oli selkä kipeä tms. Anoppi teki sitten yksin tai hommasi ulkopuolista apua.
Sit loukkaantui tapaturmaisesti niin että liikkuminen heikentyi, siihen loppui sitten sekin vähä mitä ennen teki. Sai konkreettisen syyn istua ja juoda alkoholia ja teettää kaiken muilla. Edes postia ei postilaatikosta viitsinyt hakea, kun se oli niin hankalaa. Harmitti vietävästi kun anoppi sitten mahdollisti omalla käytöksellään kaiken. Tulin siihen lopputulokseen, et pääsi niin helpommalla ja sen takia passas.
Oli oikeesti ihan kamala nähdä kun mitään ei yrittänyt kunnolla kuntoutuksen eteen, kaikki loppui yhteen kertaan jne.
Mä yskon kyllä miestä että on oikeesti sairas koska en usko että kukaan käy mitään tähystyksiä sun muita tutkimuksia huvikseen... ja toisekseen en usko että tuollaista hengenahdistusta kukaan pystyy teeskentelemään jo kun kävelee pidemmän matkan.
Ärsyttää vaan se että tässä taannoin kun mies otti tuon nuorimman ja oli sen kanssa poissa 25 min ja siitä erehdyksissäni mainitsin että oisivat voinu olla pidempäänkin niin siitäkös suuttui ja sanoi että ei sit enää mee sen kanssa minnekään kun mikään ei kelpaa...
Mies käy yhdessä vaihtoehtohoidossa ja siitä on apua, viimeksi vajaan viikon oli virtaa niin että jaksoi tehdä kotonakin jotain mutta ainoastaan sitä mistä itse tykkää, ei sitä remonttia esim...
Aina jos mennään jonnekin niin kohta pitää lähteä pois kun mies ei jaksa olla ja pitää päästä huilaamaan. Minä vastaan yksin koko kodista,lapsista, ruuasta, pihasta ihan kaikesta! Appiukolta pyydän apua esim ruohonleikkurin korjaukseen tai pyörän korjaukseen tms... Mies käy töissä ja lopun päivän makaa, ei edes voi lähteä kävelylle vaikka taatusti siitä ei ainakaan haittaa ole. Kaikki mitä ehdotan, ahdistaa, ja käyttäytyy kuin pieni lapsi että en varmasti lähde ja en varmasti tee yms...
anteeksi kun on sekavaa tekstiä mutta alkaa itseäkin ahdistaa käydä läpi näitä asioita.
Tiedän että jos nyt menisin sänkyyn ja mulla olis pahamieli ja näyttäisin sen ja mies tulis ja kysyis että mikä nyt ja sanoisin että ahdistaa tää tilanne niin mies masentuisi ja lähtisi sihvalle kiukuttelemaan.
ap
On aika yleistä, että esim. masentuneen lähiomainen uupuu ja masentuu itsekin. Sanotaan, että omaisten pitää muistaa olla terveellä tavalla itsekäs ja hoitaa itseään. Voisit kääntyä oman paikkakuntasi mielenterveystoimiston puoleen ja pyytää itsellesi apua ennen kuin uuvut lopullisesti. Lähetteen saat parhaiten terveyskeskuslääkäriltä.
Sanot, että sinun pitäisi olla vahva ja kestää kaiken.
Minä puolestani sanon, ettei sinun tarvitse sietää sitä kaikkea ikävää kohtelua, jota saat mieheltäsi. Mielestäni olisi tärkeää, että miehesi herää itsekkyydestään ottamaan huomioon myös sinut ja lapset. Hän jaksaa käydä töissä ja harrastuksissa ja tapailee kavereitaan, mutta sinua tai lapsia hän ei ole valmis ottamaan huomioon millään tavalla.
Sanonpa vihdoin, mitä oikeasti ajattelen miehestäsi: hän on täysi sika.
Voi olla, että hän on uupunut jostakin syystä, mutta siitä huolimatta hänellä ei ole oikeutta laiminlyödä perhettään. Vähintä, mitä hän voisi tehdä nyt, olisi ruveta hoitamaan perhe-elämäänsä kuntoon. Voisitte yrittää vaikkapa parisuhdeterapiaa. Ehkä miehesi suostuisi kuuntelemaan sinua, kun paikalla olisi joku ulkopuolinen ihminen.
Jossakin vaiheessa myös sinun silmäsi avautuvat ja huomaat, että teille kummallekin olisi parasta, että muuttaisitte asumaan erilleen.
Taustanan sen verran, että olen itsekin ollut masentunut, enkä tosiaankaan jaksanut käydä töissä enkä harrastaa mitään, kun masennus oli pahimmillaan. En myöskään jaksanut tavata ystäviäni. Kaiken voimani käytin paranemiseen, avioliiton koossa pysymiseen ja lasten hoitamiseen.
Ollaan käyty terapiassa ja siitä oli vähän hyötyä kyllä. Mies väittää mua itsekkääksi ja suuttuu jos käsken häntä välillä ottamaan perheenkin huomioon. MIes pärjää lasten kanssa ihan hyvin mutta muistaa aina mainita että hän ei ole terve.
Nyt olen päättänyt että jos mikään ei muutu lokakuuhun mennessä saa mies lähteä muualle, pärjään kyllä hyvin ilman miestä, itseasiassa paremmin kun on yksi huollettava vähemmän.
En muista koska olisin saanut viettää kokonaisen vapaa päivän, mies kyllä viettää vapaata koko ajan, eikä hän oikeasti ole niin sairas enää että koko ajan pitäisi maata ja jos joskus ulkoilisi vähän ja katsoisi mitä syö niin olo ehkä voisi hieman parantua...
Mutta ei näistä saa miehelle sanoa, suuttuu vain jos en tuo pullaa kaupasta enkä todellakaan jaksa tapella hänen kanssaan.
Seksiä kyllä jaksaa joka päivä jos vaan minä jaksan ja parempi jaksaa ainakin jokatoinen päivä ettei mies taas pahoita mieltään kuin pikku lapsi.
Koskaan ei huomaa sitä jos minä pahoitan mieleni hänen sanomisistaan tai teoista ja suuttuu jos sanon niistä.
Joskus kauhean riidan jälkeen kun annoin tulla kaiken mitä ajattelen niin sanoi että kyllä hän sen tietää millainen hän on ja että mä olen oikeassa ja siksi hän suuttuu kun ne mitä mä hälle sanon on totta joka sana ja hän tietää sen. Silti en käsitä miksi ei voi alkaa tehdä asioille jotain vaikka se vaikeaa onkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvä, jos on masentunut ja jaksaisi joka päivä seksiä. Ei ole ainakaan vakavasti masentunut.
Mä olen tässä tullut siihen tulokseen (itsekin lievän masennuksen kokeneena, mulla se johtui työpaikasta) että mies ei ole masentunut vaan ne lääkkeet saa aikaan tuon masentuneen olotilan. Tk lääkärillä niistä käynyt vuosi sitten jolloin annostusta nostettiin... ei mitään tarkkailua tai seurantaa tai terapiaa, vain lääkkeet kouraan ja ulos. Jos minä ehdotan että mene uudestaan eri lääkärille niin ei, suuttuu vaan, kyllä hän on masentunut...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis seksihän saa kai aikaan sitä serotoniinia aivoissa niin sen ansiosta mies sitten aina voi paremmin...
ap
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:30"]
Aika hyvä, jos on masentunut ja jaksaisi joka päivä seksiä. Ei ole ainakaan vakavasti masentunut.
[/quote]
Samaa ajattelin minäkin. Omat seksihaluni olivat kovin vähäiset masennukseni aikana.
Ap, tuo määräajan asettaminen lokakuun alkuun vaikuttaa hyvältä. Miehellä olisi hyvä aika osoittaa halunsa pitää teidän liittonne kasassa.
Oletteko pystyneet puhumaan asiasta miehen kanssa? Miehen olisi hyvä ymmärtää, että olet tosissasi, kun sanot, että haluat miehen ottavan huomioon sinut. Hänhän tietää jo teoriassa, että hänen käytöksessään on parannettavaa, mutta käytäntö näyttää olevan yhä hukassa.
Hänen on myös hyvä ymmärtää, että hän ihan oikeasti joutuu ulkoruokintaan, ellei ala tehdä jotakin asian hyväksi.
Hyvä myös, että olette käyneet terapiassa yhdessä.Toivottavasti pystytte puhumaan siellä avioliitostanne vaikka mies syytteleekin sinua itsekkääksi. Toivottavasti myös terapeutti osaa palauttaa miehen takaisin maan pinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on paha juttu, ettei miehellä ole kunnon seurantaa lääkitykselleen. Hän olisi tarvinnut myös yksilöterapiaa oppiakseen terveempiä ajattelutapoja. Pariterapia ei riitä tuohon vaan se yksilöterapia olisi ollut ihan asiallinen juttu.
Miehelläsi on joko lorvikatarri tai sitten on tukossa lääkkeistä. Kuulostaa ensimmäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mita jos alkaisit valmistelemaan asumiseroa? Se voisi olla ihan hyva (valiaikainen) ratkaisu; nakisitte molemmat millaista on elama ilman toista.
Mielestani miehesi on oppinut siihen, etta sairaus on hyva syy jaada palveltavaksi. Ei kuulosta masennukselta kun jaksaa toita, kavereita, harrastuksia, televisiota, ruokailua, seksia, jne. Tuo on normaalia elamaa! Holmolta tuntuu, etta suostut kavelemaan munankuorilla ja vaannat itsesi vaikka mutkalle, jos se vain miesta sairauden nimessa sattuu huvittamaan.
Vapaudu turhasta syyllisydesta - sulla on oikeus elaa ja voida hyvin parisuhteessasi. Jos miesta ei kiinnosta sinun hyvinvointisi, niin miksi sinua kiinnostaisi hanen hyvinvointinsa? Avioliittoon tarvitaan kaksi sitoutunutta ihmista; ukkosi checkasi itsensa ulos liitostanne jo kauan aikaa sitten. Milloin sina ajattelit herata?
Ei miehesi ainakaan masentunut ole, munaton vain. Valitettavasti. Vain avioero voi parantaa tuollaisen tapauksen.
Nimim. saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todella vaikeassa tilanteessa. Kuinkahan kauan jaksat tuota? Jos mikään ei lähitulevaisuudessa muutu, mitä sitten? Mieti sitä todella, jonkun ymmärtäväisen ihmisen kanssa.
Ei oo todellista:) Eli ainoa, mitä miehesi EI jaksa, kun niin masentaa, on lapset ja kodinhoito? Ja sä oot USKONUT ton paskan? Jaksaa duunit, kaverit, harrastukset ja seksin, mutta ei siinä sohvalla maatessaan kattoa tuntia lapsia, että sä pääset lenkille.. justiinsa. Ei ihme, että lääkärit ei löydä syytä, kun ainoa mikä on auttaa on tiukka potku perseelle ja niskaperse otteella ovesta pihalle. Ihan voin kokemuksena kertoa, että oikeasti masentunut EI jaksa: töitä, kavereita, harrastuksia tai seksiä. Hyvä kun jaksaa hengittää.
Jos mies käy töissä ja harrastaa, siis tekee hänelle välttämätöntä sekä kiinnostavaa kaikki muu on laiskaksi heittäytymistä. Eroa moisesta luuserista.
Helpommalla pääset yksinäsi tai siis lasten kanssa keskenään.
Anna miehen mennä. Et ole hänen äitinsä
Mun mies on oikeasti invalidi eikä ole harrastettu seksiä 3 vuoteen, mutta en valita. No, kukin tavallaan.
Niin samaa mieltä. Mies käyttä sinua hyväkseen. Hoidattaa lapset ja koko kodin. Laiska paska se on ja älä edes muuta väitä/usko. Sinulla on kiltin tytön syndrooma.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:09"]
Ei oo todellista:) Eli ainoa, mitä miehesi EI jaksa, kun niin masentaa, on lapset ja kodinhoito? Ja sä oot USKONUT ton paskan? Jaksaa duunit, kaverit, harrastukset ja seksin, mutta ei siinä sohvalla maatessaan kattoa tuntia lapsia, että sä pääset lenkille.. justiinsa. Ei ihme, että lääkärit ei löydä syytä, kun ainoa mikä on auttaa on tiukka potku perseelle ja niskaperse otteella ovesta pihalle. Ihan voin kokemuksena kertoa, että oikeasti masentunut EI jaksa: töitä, kavereita, harrastuksia tai seksiä. Hyvä kun jaksaa hengittää.
[/quote]
Mies siis pystyy käydä töissä koska siellä ei hadista kun minä en ole siellä naputtamassa ja vaatimassa. MIes ahdistuu kotona tekemättömästä remontista jota on yrittänyt tehdä jo vuosia ja minä ahdistun kun hän ei saa edes pyydettyä ketään auttamaan, palkata meillä ei ole varaa siihen ketään. Mies itse aikanaan halusi omakotitalon ja nyt ahdistuu kun ei pysty sitä hoitamaan ja minä naputan kun sähköä menee liikaa kun ikkunat falskaa sun muuta paskaa...
Eli siis kotona heti ahdistaa, mun pitäs siis olla vaan hiljaa ja odottaa että hänen ahdistus menee ohi. Äsken ahdistui kun sanoin että luulin että hän ottaa enemmän vastuutua kolmannen lapsen hoidosta, mutta sitten mies sairastui, ahdistui htei kun menin aiheesta sanomaan.
Miehelle en ole aikarajaa sanonut kun en uskalla kun en jaksa taas sitä ahdistusta. Ärsyttää kun mies ei jaksa edes kävelylle mun kanssa eikä kyllä nyt ole päässyt salillekaan mutta illalla taas vonkaa seksiä ja ahdistuu ja masentuu jos sitä ei saa. =(
Minä en saa kuitenkaan edes mainita jos mua ahdistaa tai väsyttää tai masentaa tai en vaan jaksa.
ap