Äitien välisestä ystävyydestä!

äiti/vanhempi-lapsiporukka jonka kanssa järjestää tuollaisia juttuja.

Asuinalueellamme ei valitettavasti ole lapsiperheitä juurikaan.

Ehkä perhekerhossa tai muskarissa solmitut tuttavuudet jäävät aika pinnallisiksi. Harmi, ystävyys kun sulostuttaa elämän ja aikaa olisi kerrankin.

ap

Ehkä joku toinen äiti on tullut mustasukkaiseksi teidän ystävyydestä ja alkanut levittämään sinusta ikäviä perättömiä juttuja. Ole törmännyt tuollaiseen lapselliseen käyttäytymiseen niin äiti-piireissä kuin työssäni vanhusten parissa. Vaikka ikää ja ryppyjä tulee lisää niin silti suurin osa meistä on läpi elämänsä yhtä tyhmiä kuin ala-asteen 4. luokalla.



Jatka tutustumista... ehkä se oikea bestis sieltä löytyy mutta muista sitten pitää hänestä kynsin hampain kiinni ;)

että samat säännöt pätevät naisten väliseen ystävyyteen ylipäänsä, olivat sitten äitejä tai ei. Harmi tosiaan. Enää en edes yritä tutustua toisiin naisiin, vaan pidän välit tarkoituksella etäisinä. Olen niin monesti saanut siipeeni näissä " ystävyyksissä" , että enää en ihan helposti sellaiseen rupea. Miehiin sen sijaan voi tosiaan paremmin luottaa. Harvoin (?) miehet punovat juoniaan selän takana tai haukkuvat toisten miehet, lapset, pukeutumisen, meikit, kodin, ammatin, opinnot jne. jne. selän takana. Löytyyhän niitä juoruakkoja miehistäkin, mutta taatusti vähemmän.



Haluaisin toki ystävystyä muihin naisiin, mutta joka kerta kun tapaan jonkun kivanoloisen potentiaalisen kaverin/ystävän, niin suojausmekanismini pamahtaa päälle, enkä halua paljastaa itsestäni lopulta hänelle mitään, koska kuitenkin perästä kuuluu sitten kun sitä vähiten odottaa...

uusien ystävyyksien solmiminen. Oletteko muuten hakeneet netin kautta ystäviä ja onko monella tärpännyt?

Kyräilyä kyttäily ja selän takana puhumista. Mä olen kanssa niissä piireissä ollut aina vähän outolintu. Mä en jaksa jauhaa jonkun poissaolevan asioista, päivitellä sitä kuinka joku tekee asiat eri tavalla kuin MINÄ jne.



Naapurustossa on oikea mammajengi, johon en ole koskaan sopinut. Pyytelivät kyllä rientoihinsa mukaan, mutta ei innostanut. Olin jo leikkikentällä tarpeekseni sitä touhua katsellut. Hyvin kapeakatseista ja konservatiivista, vanhakantaista suhtautumista kaikkeen. ihmettelyä ja päivittelyä. Nenäkkäin supisemista. Miesten haukkumista, puhetta vain lapsista ja Huom! mainitsemistasi heikkouksista ei parane rehellisesti puhua. Edessäpäin jutullesi naureskellaan muka ymmärtävästi ja hyväksyvästi, mutta takanapäin sapelit kalisee. Liiaksi perustuu kilven kiillotukseen.



Tämän lisäksi mulla tulee ihan ala-aste mieleen kun niitä äitiporukoita katselee. Pari tyyppiä, niinkuin parhaat kaverukset on aina nenäkkäin eivätkä voi mennä ilman toistaan minnekään. Sipi-supi-ja sitä rataa. Puistossa seistään yhdessä, perhekerhoon mennään yhdessä jne. Aina yhdessä vain me kaksi. Muutama muukin kelpuutetaan porukkaan mukaan armeliaasti, mutta aina 2 naista muodostaa sen ydinryhmän.



Heh, kanalaumaa pääosin. On siellä seassa muutama mukavakin, mutta enin osa kanoja.

Mulla suuriin osa äitikavereista on olleet ystäviäni jo ennen lapsia. " Uusiin" äitipiireihin on monesti hankalaa päästä.

Ihme kanoilta kuulostaa. Onneksi en ole törmännyt moisiin äiteihin.

Jo edellisellä paikkakunnalla asuessamme minulla oli muutama hyvä ystävä, joiden kanssa olin enemmän tekemisissä, lasten kera, mutta myös ilman. Hyvin tultiin toimeen, eikä minkäänlaista kyräilyä ollut havaittavissa. Mainittakoon, että osa näistä ystävyyssuhteista on muodostunut ihan vaan naapuruudesta jne.



Vajaa kolme vuotta sitten muutimme uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Olen lasten päiväkodin sekä lasten harrastusten puitteissa tutustunut moniin äiteihin ja saanut heistä hyviä ystäviä. Edelleen sama juttu, meillä on keskenämme hauskaa, eikä toisia kyräillä eikä heistä puhuta pahaa.



Alueella, jossa asumme, on paljon äitiyslomalaisia ja he järjestävät kaikennäköistä ohjelmaa, on kynttiläkutsuja, vaatekutsuja sekä aikuisille että lapsille, oli glögijuhlat äideille ja lapsille, kesäjuhlat aikuisille, pikkujoulujuhlat aikuisille, on ollut lettukestejä lapsille, leikkimökkibileet tytöille, isä-poika-metsäretki jne jne.



Suoraan sanoen, täällä asuu hyvä jengi ja meillä on keskenämme kivaa!!!

Aika ulkopuoliseksi olen yleensä itseni tuntenut noissa seuroissa enkä ole jaksanut mennäkään enää. Ei siellä ketään haukuttukaan mutta jotenkin kolkkoa suhtautumista. ja kiinnostuksen kohteet niin erilaisia, ei voi mitään.

kerran samanhenkiseltä vaikuttavan äidin. Tapasimme kerran mutta siihen se jäi, valitettavasti.

Sittemmin jos olen puistossa nähnyt uusia ihmisiä, juttelen myös heille, yhtälailla. Eräs äiti koki olonsa hyljätyksi, mutta jos kuukauden verran olit yrittänyt nyhtää juttua " joo:ta" enemmän, en tuntenut tarvetta tehdä enempää. Minun seurani ei häntä kiinnostanut, nykyään moikkaamme, jään hetkeksi jutteluläheisyydelle, puhetta ei tule, hakeuden sen seuraan joka puhuu minulle.

ollut. Hirveän kriittisiä ollaan ihmisten suhteen:ala-aste tuli minullekin mieleen usein. Meillä oli piireissä muutama mielipidevaikuttaja, joiden suosioon olisi ilmeisesti pitänyt päästä, jotta olisi ollut paremmin piireissä mukana. Joskus esitetään myös todella läheistä jonkun äidin kanssa julkisesti, vaikka ei niin kovin läheisiä oltaisikaan. Ilmeisesti halutaan antaa kuva sosiaalisesta suositusta tyypistä ja saada näin uusia yhtäviä. Nyt olen jo taas työssä ja äitipiirit hieman etäisempiä.

Mä en todellakaan tajua mikä kumma muilla on arvostella ja kilpailla muiden kanssa, onneksi ittellä on hyvä itsetunto ja suvaitsevainen muihinkin äiteihin.

jotka ei yritäkään olla superäitejä, vaan asioista voidaan puhua. Minäkin olen muuttanut toiselta paikkakunnalta, enkä ole kuuden vuoden aikana tutustunut vielä muuten kuin noissa äitipiireissä, joista löytyy pari ihan potentiaalista samanhenkistä ystävääkin. Pitäisi vain tehdä aloite ja pyytää kahville tms. Olemme siis tavanneet vain kerhossa tähän saakka.



Monet tuntevat toisensa jo entuudestaan koulusta tms. Mutta silti uusiin naamoihin on suhtauduttu ihan hyvin. Toisten kanssa ei ole kovin paljon yhteistä ja juttelu jää vähiin tai on melko pinnallista jaarittelua, mutta silti ihan ystävällistä. Olen törmännyt myös muutamaan " superäitiin" ja valittaja-juoruilijaan, joiden seurassa en osaa puhua mitään enkä siksi hakeudu toiste heidän seuraansa.



Varmasti paikkakunnallasi on myös kivoja äitejä, mutta he eivät käy kerhoissa noista samoista syistä kuin sinä. Aikuisena ystävystyminen on todellakin vaikeampaa, muttei välttämättä, kun oikea ja samantyyppinen ihminen tulee vastaan.

Vierailija:

Kyräilyä kyttäily ja selän takana puhumista. Mä olen kanssa niissä piireissä ollut aina vähän outolintu. Mä en jaksa jauhaa jonkun poissaolevan asioista, päivitellä sitä kuinka joku tekee asiat eri tavalla kuin MINÄ jne.

Naapurustossa on oikea mammajengi, johon en ole koskaan sopinut. Pyytelivät kyllä rientoihinsa mukaan, mutta ei innostanut. Olin jo leikkikentällä tarpeekseni sitä touhua katsellut. Hyvin kapeakatseista ja konservatiivista, vanhakantaista suhtautumista kaikkeen. ihmettelyä ja päivittelyä. Nenäkkäin supisemista. Miesten haukkumista, puhetta vain lapsista ja Huom! mainitsemistasi heikkouksista ei parane rehellisesti puhua. Edessäpäin jutullesi naureskellaan muka ymmärtävästi ja hyväksyvästi, mutta takanapäin sapelit kalisee. Liiaksi perustuu kilven kiillotukseen.

Tämän lisäksi mulla tulee ihan ala-aste mieleen kun niitä äitiporukoita katselee. Pari tyyppiä, niinkuin parhaat kaverukset on aina nenäkkäin eivätkä voi mennä ilman toistaan minnekään. Sipi-supi-ja sitä rataa. Puistossa seistään yhdessä, perhekerhoon mennään yhdessä jne. Aina yhdessä vain me kaksi. Muutama muukin kelpuutetaan porukkaan mukaan armeliaasti, mutta aina 2 naista muodostaa sen ydinryhmän.

Heh, kanalaumaa pääosin. On siellä seassa muutama mukavakin, mutta enin osa kanoja.

puistoista :( Itselläni on jonkinlainen kynnys siinä. En halua, että muut äidit luulevat, ettei minulla ole ystäviä! Hassua, tajuan sen itsekin. Tosiasiassa minulla on paljon ystäviä, mutta vaikka ollaan jo kolmekymppisiä, yllättävän harvalla ystävällä/ystäväpariskunnalla on lapsia. Ja ne, joilla on, ei asu ihan lähellä. Sitten minulla on hyviä työkavereita, joilla on samanikäiset lapset. Heidän kanssaan on helppo olla yhteyksissä, mutta ei myöskään asuta ihan lähekkäin. Olisi ihanaa, jos vain voisi tutustua vähän pinnallista jutustelua enemmän muihin naapuruston äiteihin. Hyvin tulen kyllä juttuun kaikkien kanssa; se ei ole ongelma. Ns. lähempi tutustuminen taas on vaikeaa, kun ei sitä oikein tiedä onko muut äidit niin seuran tarpeessa..!



Eli kysymys ketjussa oleville: Miten suhtaudutte itse siihen, jos joku teille " hyvänpäiväntuttu" äiti kutsuukin yht´äkkiä kahville tms.? Mitä te ajattelette siitä, että joku on kiinnostunut juuri teistä, kun puisto on täynnä äitejä? Että onko se tungettelevaa, jos alkaa " ehdottelemaan" jollekin kaveritapaamisia ;) Ainahan joku siellä joukossa on mukavampi kuin toinen ja olisi kiva tutustua enemmän. Varsinkin, jos lapset on samanikäisiä ja sitä rataa.

noissa tyttöjen selkäänpuukottamisjutuissa, en esim. kiusannut sitä tyttöä jota " kaikki" kiusasivat. No, sitten kiusattiin tietysti mua. Lukiossa olin tyttöluokassa, oikea kamala kanalauma, en sielläkään kuulunut mihinkään klikkiin. Aina on kuitenkin ollut hyviä ja läheisiä tyttö/naisystäviä. Aikuisiällä on sitten varmaankin valikoitunut samanhenkisten porukkaan. Nyt olen ollut ihan ällikällä lyöty tästä hiekkalaatikkomeiningistä. Kamalaa poseeraamista ja vehtaamista. Ihmettelen miksi naiset taantuvat moiseen touhuun tässä vaiheessa? Johtuuko se meidän kotiäitien pienistä piireistä? Vai onko niin että jotkut pysyy samalla ala-aste tasolla ikuisesti?

ap

sellainen " ehdottelu" tuntuisi vain mukavalta. Onhan se imartelevaakin että joku haluaa tutustua juuri minuun. Eihän mitään saa jos ei pistä itseään edes vähän peliin.

Toisaalta: tunnistan juuri saman vaikeuden alkaa tutustumaan paremmin muihin äiteihin. Muualla olen aina ystävystynyt helposti siksi tämä tuntuu niin kummallisen vaivalloiselta. Pelkääkö sitä sitten torjuntaa? No, omat kokemukset eivät ole mitenkään rohkaisevia :(

ap

Vähän kummallisiin tilanteisiin olen myös joutunut uutena äitinä täällä vanhojen kotiäitien piireissä. Muutimme alueelle vähän ennen kuin esikoisemme syntyi, joten en tuntenut täältä muutenkaan ihmisiä. No, kolme äitiä siinä tuli tutuksi kun pihalla nähtiin. Yritin rohkeasti lyöttäytyä mukaan juttuun, mutta eivät he kuitenkaan koskaan sitten minua pyytäneet mukaan kun olivat jonnekin lähdössä, aina vaan vanhassa porukassa kulkivat. Enpä ole sen koommin jaksanut itseäni tyrkyttää vaikka seura tekisikin joskus hyvää näin pienen lapsen äidille. Vähän tuntuu olevan niidenkin jutut luokkaa miesten haukkuminen, omat lapset jnejne. Ja samat jutut joka kerta.

Olen pienen vauvan äitinä ja vasta vähän aikaa kotona olleena miettinyt miten niitä muita äitejä tapaisi sillä kokemukseni aikuisena uusien ystävien saamisesta on samaa luokkaa kuin teillä muilla. Olemassa olevilla ystävillä ei ole lapsia ja niillä joilla on eivät asu samalla paikkakunnalla. Toistaiseksi emme ole vielä osallistuneet paikallisiin aktiviteetteihin, kerhoihin tms. Ainoastaan jumpassa olemme olleet ja olen todennut että sieltä en ystäviä saa, korkeintaan moikkaustuttuja. Yli kolmekymppisenä ensimmäisen lapsen äitinä tunnen oloni siellä vähän ulkopuoliseksi. En myöskään ole sitä kaikkein huomiohakuisinta tyyppiä, pikemminkin tarkkailijatyyppiä, mikä ei kuitenkaan sulje pois kommunikointihalukkuutta:) En vaan halua tyrkyttää itseäni ja seuraani väkisin muille.