Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitien välisestä ystävyydestä!
29.01.2006 |
Olen jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Hyvät ystävät ovat elämän parhaimpia puolia, ja näin äitiysvapaalaisena olen yrittänyt ystävystyä muiden lähiympäristön äitien kanssa. Kokemukset ovat olleet tyrmistyttäviä: lasten vertailua, miesten vertailua, kyräilyä ja kyttäystä. No, ok, eihän sama elämäntilanne tee erilaisista ihmistä ystäviä. Tutustuin sitten tosi kivalta vaikuttavaan äitiin, hänellä on samanikäinen lapsi kuin meillä. Alku meni mukavasti, vierailtiin puolin ja toisin, lapset leikki yhdessä (niin kuin tuon ikäiset leikkii), juteltiin kaikenmoista. Sitten yht' äkkiä täysin kylmä suhtautuminen, muskarissa jossa viikottain tapaamme, ko. ihminen ei katso päinkään.
Mikä meni pieleen? Sitä olen miettinyt. Olen ihan täyspäinen ihminen, ystävyyssuhteissa ei ole ilmennyt mitään vastaavaa, en ripustaudu jne. Ainoa mitä keksin mahd. " syyksi" tähän on suorapuheisuuteni omien asioiden suhteen. Olen oppinut ajattelemaan että ystävät voivat puhua keskenään rehellisesti. Viimeisimmällä kyläreissulla tämän uuden tuttavan luona mainitsin että olen joskus huutanut rumasti lapselleni (taustalla yli vuoden valvominen), ja että kadun tätä. Ilmeisesti omista puutteista äitinä ei ole lupa puhua?!
Mitkä ovat teidän kokemuksenne? Onko äitien välinen ystävyys oma lajinsa jota ei voi verrata " oikeaan" ystävyyteen?
kysyy nimim. pettynyt
Kommentit (22)
Mä en jaksaisi enää mennä koko puistoon kun aina samat naamat nenätysten. Pienet lapset viilettää omia menojaa eikä pienessä ringissä seisovat äidit edes lapsiaan huomaa:( Piiri pieni pyörii jne. Ja naisilla on taipumus tähän mun_bestis_ajattelumalliin. Ikävä kyllä.
Tutustuin mukavan ja rempseän tuntuisiin hieman iäkkäämpään äiti-ihmiseen viime talvena. Lapsetkin oli aika samanikäiset ja kuinkas kävikään. Jonkin ajan kuluttua alkoi piilovinoilu ja arvostelu mun tavasta hoitaa lasta, siitä millaista ruokaa syötiin, siitä kuinka ' kasvatin' mun 1.5 vuotiasta jne. Hänen lapsensa oli hiljainen sivustaseuraaja ja mun oli energinen joka paikkaan rientäjätyyppi. Hänen mielestään huonosti kasvatettu. Kotiruokaa olisi pitänyt olla kaikilla aterioilla, lasten purkkiruuat oli pannassa, mitään en osannut tehdä oikein hänen mielestään. Siihenpä se pikkuhiljaa kariutui. Tämä nainen sitten löysi ' puiston mammapiireistä' paljon hengenheimolaisia ja minä vähensin siellä käymistä. Mä en kestä sitä kanalaumaa. YÖK.
Vierailija:
Ihmettelen miksi naiset taantuvat moiseen touhuun tässä vaiheessa? Johtuuko se meidän kotiäitien pienistä piireistä? Vai onko niin että jotkut pysyy samalla ala-aste tasolla ikuisesti?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
On niin paljon uusia asioita, mitä tämä äitinä oleminen ja kotona lasta hoitaminen on tuonut tullessaan, että tämä on ihan uusi maailma. Siksi olisi jotenkin " luontevaa" , että tässä elämänpiirissä olisi ns. siihen kuuluvia ihmisiä. Uusia ystäviä. Harmillista on sekin, että ne toiset äidit, joiden kanssa juttua riittäisi, asuvat kauempana -ja kuka ehtii ja viitsii puhua hirveän pitkään puhelimessa päiväsaikaan. Ei moni hoitovapaalainen ainakaan ;) heh Mutta ihan vilpittömästi, olisi tosi mielenkiintoista saada tätä kautta ihan uusiakin ystäviä.
Tilanne on tosiaan sillä lailla erikoinen, että vaikka olenkin sosiaalinen tyyppi, näissä ympyröissä on ihan omat sääntönsä..! Huoh... Täytyy vaan havainnoida ihmisiä ympärillä ja yrittää toisella korvalla kuunnella, että josko joku muukin on kiinnostunut muustakin kuin moikkausseurasta. Jännä juttu, että minulle ainakin tarttui yksi hyvä ystävä jo synnytyssairaalastakin. Ja siellä oltiin sentään vaan muutamia päiviä! Kaipa se kysyntä ja tarjonta kohtaa huonosti näillä " markkinoilla" -tai sitten on hyvä tuuri ;)))
t. 18