Pitääkö kaikki tapahtunut unohtaa?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 09:44"]

Mutta en käsitä tätä ihmistä, joka hokee jokaiselle kokemuksistaan kertovalle, että nyt on kaikki hyvin. Ihan sama mistä asiasta on kokemus, nyt on kaikki hyvin.

Onko niin, että tämä ihminen ei uskalla/halua ajatella mitään pahaa/negatiivista vai mitä tämä on? Kuitenkin aikuisesta ihmisestä kyse. Kai aikuinen muutakin osaa sanoa asioihin kuin että nyt on kaikki hyvin.

[/quote]

No onko sillä mitään merkitystä onko se hänen defenssinsä vai hänen elämäntapa? Jos se sopii hänelle ja hänellä on helpompi elää noin. Kukin tyylillään. Elämä on aika paljon asenteesta kiinni ja tottahan se on kun asia on mennyt niin se on mennyt. Ehkä hän huomaa olevansa nyt eri tilanteessa kuin juuri siinä pahassa hetkessä. Minusta kuulostaa ihan hyvälle. Mieluummin noin kuin jäisi jumittamaan menneeseen. Menneisyydestä pitää oppia, mutta ei pidä jäädä suremaan ylettömän paljon, muuten jää tämä hetki ja mahdollisesti tulevakin menneisyyden alle. Sitten kaikki olisi hukkaanheitettyä, eikö vain?

Ei niitä asioita unohda, mutta niitä ei myöskään tarvitse velloa aktiivisesti mielessään, jos niiden ajattelu ei hyödytä mitään ja tuottaa tuskaa.

Itse olen yhdessä äärimmäisen raskaassa vaiheessa elämässäni oppinut tuon elämäntavan, että keskittyy vain hetkeen ja antaa menneen olla mennyttä. Siinä elämänvaiheessa en olisi kestänyt miettiä kaikkea mitä äon tapahtunut tai mitä voi tulevaisuudessa tapahtua, mutta yhden hetken kerrallaan kestin sentään. Ja siinä yhdessä hetkessä kaikki on yleensä ihan hyvin. 

Nykyisin elämässäni ei ole suuria vastoinkäymisiä mutta silti haluan antaa menneen olla mennyttä enkä tulevaakaan murehdi, koska olen onnellisin eläen niin. Ei se mitään sellaista ole etteikö uskalla ajatella mitään negatiivista, ei ainakaan minulla. Kyse on vaan siitä, että valitsee olla ajattelematta asioita, joiden ajattelu ei hyödytä mitään ja jotka eivät tuota hyvää mieltäkään.

Ei tarvitse unohtaa, mutta kannattaa tehdä töitä sen eteen, että hyväksyy tapahtumat ja mahdolliset vääryydet ja pääsee niistä yli sillä tavalla, että katkeroitumatta jaksaa jatkaa elämäänsä.

Jokaiselle tulee elämässä vastaan kaikenlaista, hyviä ja huonoja juttuja. Jotkut asiat on vaan hyväksyttävä, koska ei ole mitään vaihtoehtoa, esim. onnettomuudet, sairaudet, kuolema yms. Itselle ja läheisille on helpompaa, jos käsittelee surunsa ja pääsee siitä yli ja jatkaa elämäänsä. Yli pääseminen ei tarkoita unohtamista vaan sitä, että hyväksyy asian eikä jää märehtimään sitä liiaksi eikä katkeroidu tapahtuneesta.

Tietenkään ei ole mikään pakko unohtaa. Usein ikävien tapahtumien unohtamisyritykset aiheuttavat vain sen että ne käsittelemättöminä haudatut asiat vaikuttavat alitajuntaisesti kaikkeen myöhemmässä elämässä.

Mutta kuten kakkonen sanoi, tapahtumat on vain hyväksyttävä tapahtuneiksi kun ei mennyttä muuttaakaan voi. Onnettomuudet ja sairaudet ovat usein väistämättömiä, ei niille mitään voi, ja jos joku on mokannut jotain, hän voi ottaa opikseen vastaisuuden varalle muttei pyyhkiä mokiaan täysin pois.

Eli minäkin kannatan yli pääsemistä. Esim. läheisen kuolemassa sinänsä ei ole mitään hyvää, mutta kun me kaikki täältä kuitenkin joskus lähdemme, niin suruprosessin edetessä ajatus "tämä on niin epäreilua" muuttuu toivottavasti ajatukseksi "onneksi saimme kokea hänen kanssaan niin paljon, onneksi sain tuntea hänet, onneksi on muistot".

Merkitykselliset asiat harvoin unohtuvat, hyvät tai huonot. Ainoastaan erittäin traumatisoivat tapahtumat voivat painua unohduksiin, mistä ne sitten vaikuttavat kuitenkin. Kokemukset tekevät meistä niitä joita olemme tällä hetkellä, muistinsa menettänyt ihminen menettää siten samalla persoonansa.

Mutta en käsitä tätä ihmistä, joka hokee jokaiselle kokemuksistaan kertovalle, että nyt on kaikki hyvin. Ihan sama mistä asiasta on kokemus, nyt on kaikki hyvin.

Onko niin, että tämä ihminen ei uskalla/halua ajatella mitään pahaa/negatiivista vai mitä tämä on? Kuitenkin aikuisesta ihmisestä kyse. Kai aikuinen muutakin osaa sanoa asioihin kuin että nyt on kaikki hyvin.

Kaikki eivät osaa käsitellä vaikeita asioita tai puhua niistä luontevasti. Silloin voi helpottaa se, että ajattelee sen pahan olevan nyt ohi ja nyt on kaikki hyvin, joten sitä pahaa ei tarvitse enää pohtia. Sen hokeminen, että kaikki on nyt hyvin, voi tuoda ihmiselle turvallisuudentunnetta.

Se, että jättää asioita käsittelemättä, ei tietysti ole mikään fiksu juttu.

Ei tietenkään pidä unohtaa, mutta ne pitää hyväksyä osaksi omaa menneisyyttään. Pitää saada itsensä ymmärtämään, että ne ovat menneisyyttä, jota ei voi muuttaa. Niissä rypemällä aiheuttaa vain itse itselleen lisää pahaa.

Tietenkin ne asiat pitää käydä läpi ja surra surut ja menetykset, toipua sairauksista, järkytyksistä jne., mutta kääntää katse taas eteenpäin, kun se on tehty.