Onko köyhän ihmisen elämä ihan oikeasti huonompaa kuin rikkaan?

On se ainakin sitten, kun saa joka helkkarin asiassa venyttää penniä ja kaikki elämän suurimmat ongelmat liittyvät siihen ettei ole rahaa.

Vaikkei rikkaus tuo onnea, niin ei sitä kyllä tuo köyhyyskään.

Raha on ongelma kun sitä ei ole.

Elämän laatu tulee toki lähimmäisistä, mutta voin kokemuksesta kertoa, että on äiti-lapsisuhteesta enemmän iloa siloin kun äidillä on varaa ostaa lapselle kumisaappaat syksyllä, verrattuna siihen, että äiti joutuu kerjäämään niitä jostain pelastusarmeijalta jottei lapsen varpaat puristu kuolioon.

Raha ei tuo onnea, mutta sitä pitää olla riittävästi, jotta kaikki muu ei kaadu.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:21"]

Raha ei tuo onnea, mutta sitä pitää olla riittävästi, jotta kaikki muu ei kaadu.

[/quote]

Jos ihmisellä on katto pään päällä ja tärkeitä ihmisiä ympärillä, eikö se riitä? Mitä sillä rahalla saa?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:21"]

Raha ei tuo onnea, mutta sitä pitää olla riittävästi, jotta kaikki muu ei kaadu.

[/quote]

Jos ihmisellä on katto pään päällä ja tärkeitä ihmisiä ympärillä, eikö se riitä? Mitä sillä rahalla saa?

[/quote]

No ruokaa olisi ihan kiva saada. Vieläpä aina koko kuukaudeksi. Ei lähimmäisiään eikä kotia voi syödä.

elämän laatu ja elintaso on kaksi eri asiaa. Elämän laatu tuskin on kovin hyvää, jos ei ole rahaa ostaa kaikkea tarpeellista. Köyhä ei ole ihminen joka asuu yksin ja saa työmarkkina tai soskan tukea, koska se on suht hyvä yksin asuvalle. Sellaisella elämän laatu voi olla hyvää, koska ruokaa ja oma sänky löytyy. Oikeasti köyhä on asia erikseen. Hän tuskin on asunnottomana onnellinen, koska asunnollinen saa soskantuen, mutta asunnoton saa hyvin pienen korvauksen. i know

Ei ole paljoa lähimmäisiäkään, kun ei ole varaa matkustaa kotoa juuri minnekään. Ystävät asuvat niin kaukana ja maksaa fyffeä jos tapaa heitä.

Sekä köyhyyden että rikkauden kokeneena sanoisin, että raha ei tuo onnea, mutta se vie monta pientä huolenaihetta elämästä pois. Enää ei tarvitse kärsiä hammassärystä, kun on rahaa mennä hammaslääkäriin, ja yksityiselle pääseekin heti. Tietokoneen tai pakastimen rikkoutuminen ei juuri harmita, kun on varaa korjauttaa se tai ostaa uusi. Ei tarvitse valvoa öisin miettien, mistä saisi seuraavan kuukauden vuokrarahat ja niin edelleen.

Toki rikkaanakin voi olla onneton, yksinäinen tai masentunut, sellaisissa asioissa raha ei auta.

no eipä se pelkästään niistä tule. mulle ainakin raha on tärkeää ja olen onnellinen kun sitä on runsaasti. mulle elämänlaatu tulee tavaroista ja laadukkaasta ruoasta.

Kyllä elämänlaatu kärsii, jos joka hetki on mielessä, että millä saa edes pakolliset laskut maksettua. Siitä on hyväntuulinen, luova äiti kaukana. Energia ei riitä lasten viihdyttämiseen täysillä. Kyllä sitä ehkä väliaikaisesti kestää, mutta kun se on vakituista, niin se on pelkkää kärsimystä.

Kyllä se kummasti piristää mieltä kun joskus saa uuden vaatteen tai pääsee kampaajalle. Kyllä rahalla saa paljon sellaista, mikä tuo iloa elämään.

Miehelle työterveys määräsi että jalka pitäisi magneettikuvata, julkisella puolella on vähintään puolen vuoden jono, yksityisellä maksaa vähintään 500€. Jos oltaisiin rikkaampia, mies olisi jo käynyt kuvassa, mutta nyt kun pitää olla jonossa, tulee tämän tästä sairaslomaa töistä kun jalka vaivaa, se kipeytyy aina töissä, ja työ on vaativaa, ei voi olla kipeällä jalalla, se on turvallisuusriski.

Minulla on vuosia sitten mennyt luottotiedot toiminimellä pitämäni liikkeen takia, firma ei tuottanut tarpeeksi, ja jouduin lopettamaan liikkeen, velkoja maksan lopun ikää työttömyyskorvauksesta. Luottotietojen menetys vaikeuttaa jopa työpaikan saantia, muusta elämästä puhumattakaan. Jos olisi ollut rahaa ei olisi luottotiedot menneet, ja jos nyt olisi rahaa, ei luottotietoja tarvisi mihinkään.

Ei se suoranaisesti onnea tuo, mutta varmuutta ja helpotus tuo. Jää pois juuri tuo ainainen miettiminen, että miten saan rahan riittämään xxx asiaan ja saa laskut maksettua. Itse olen huomannut kun tulen hyvinkin köyhistä oloista(alkoholistiperheestä) ja nyt rahaa on aika hyvinkin, en silti kaipaa mitään "ylimääräistä" sen enempää. Asunnon ostin, auton että saa kuskattua lapsia harrastuksiin, matkustelemme koska en päässyt ikinä lapsena minnekään. Siinä se onkin. Olenko onnellisempi kuin köyhänä (olin köyhä ensimmäiset 25+ vuotta)? Olen, mutta se johtuu juuri läheisistäni, lapsista, ystävistäni ja miehestäni. Ei rahasta.

Tutkitusti raha tuo onnea. Ja onhan se ihan luonnollistakin. Varakkaalla ihmisellä on ihan samalla tavalla ne läheiset lähellä, mutta sen lisäksi on mahdollisuus toteuttaa haaveitaan, ja toisaalta ei ole huolta toimeentulosta. Tottakai köyhä voi lohduttaa itseään sillä, että rikas on varmaan onneton, mutta mikään todellinen tieto ei tätä tue. Ei köyhän avioliitot ole sen kestävämpiä kuin rikkaan, eikä lapsilla mene sen paremmin. Eikä ystäviä ole sen enempää.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:21"]

Raha ei tuo onnea, mutta sitä pitää olla riittävästi, jotta kaikki muu ei kaadu.

[/quote]

Jos ihmisellä on katto pään päällä ja tärkeitä ihmisiä ympärillä, eikö se riitä? Mitä sillä rahalla saa?

[/quote]

no, rahalla saa vaikka varmistettua että se katto myös pysyy pään päällä. Monella köyhällä on jatkuvasti huoli siitä saako vuokrarahat siinä kuussa kasaan. Rahalla voi myös maksaa lapsensa sairaanhoitomaksut tai hammasraudat, jos joskus tulee hätä ja pitääkin mennä yksityiselle. Rahalla saa laadukasta, tuoretta ruokaa joka pitää sinut ja lähimmäisesi terveenä.

Köyhyyttä ei ole vain se ettei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen kivaan, vaan se että ihan oikeasti joutuu pelkäämään että talo lähtee alta tai rahat ei riitä ruokaan. Ei se  pelko kyllä elämänlaatua nosta.

Nimenomaan elämänlaatua se raha voi tuoda. Mutta sielua raha ei voi pelastaa.

Jos elämän ainoat ilot ovat marjanpoiminta tai pullojenkerääminen 24/7, niin ei siinä kauheasti elämänlaatua ole.

Ei pelkkä raha tuo onnea, mutta se tuo helpotusta elämään, sitä kautta pääsee siitä, mikä aiheuttaa monelle murheita: rahanpuute ja talousasioiden ylenpalttinen miettiminen. Helpompi olla onnellinen, jos ei tarvitse murehtia tiettyä asiaa. Siis lisää onnellisuuden mahdollisuutta.

toistakymmentä vuotta sitten olin siis nuorempi, mutta asuin pikkuyksiönkopperossa, tienasin 1200 käteen, ei luottotietoja, ulosotossa niistä (takaamistani) veloista, ja sinkku.

oli joo ystäviä tietysti, mutta niitä oli vähän vaikea lähteä tapamaan oikeestaan mihinkään. saatika että olisi sukulaisiin päässyt. matkat maksaa nimittäin. kuten myös baareissa käynti.

ja ei sitten tarvi vastata, että miksi niitä kavereita pitää tavata aina baarissa. no ei tietenkään, mutta pikkuyksiöön jollain markan budjetilla on vähän heikkoa alkaa kutsumaan kavereita kyläänkään kun ei ole mitään tarjottavaa. siis ei varaa mihinkään.

minusta on ärsyttävän naivia ja lässytystä, että "kyllä se köyhäkin nauttii luonnosta ja lapsista ja pälä pälä".

köyhyys vaikuttaa kaikkeen. jossain vaiheessa väsyy, eikä tosiaan jaksa lainata kirjastosta edes nora robetseja mistään dostojevskistä puhumattakaan. joo vaikka vois ilmaiseksi saada, sehän on hienoa.

yritä siinä sitten nauttia luonnosta, kun ei ole kuin risa polkupyöränräppänä, jolla polkaista jonnekin aarniometsään, häh.

alkaa tässä asiaa muistellessa vituttaa ihan armottomasti.

nyt minulla on luottikset palanneet, käyn vakitöissä 3000 netolla, velkasaneeraus ohi, minulla on mies ja minulla on varaa elää hyvää elämää.

ja niitä samoja ystäviäkin vieläkin jäljellä, ettei voi sanoa että ihmissuhteet olis sistten menneet mammonan ohi.

mihinkään yleiseen terveydenhuoltoon en enää jonottele ja käki jossain arvauskeskuksen aulassa anomassa hoitoa, se on esim. näin ei-köyhänä ihan varmaa.

että mietippä ite.