4v poika ja aseleikit

Täysin normaalia. 

Jokaiselle tuntemalleni pojalleni on jossain vaiheessa tullut tuo aseleikki-vaihe.

Mutta mistä ne oppivat sen, jos siihen ei mitenkään kotona ja esim. tv:n avulla kannusteta? Tietenkin jos lapsi käy vaikka päiväkodissa ja oppii sieltä.

Uskomatonta, että joku oikeasti kysyy tällaista. Mikäli siis on tosissaan eikä provoile.

Pojat leikkivät sotaleikkejä.

Ap:n poika ei ole päiväkodissa, mutta käy kerhossa useamman kerran viikossa ja tietysti puistossa leikkii toisten lasten kanssa. Kai se sieltä sitten tulee...

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 16:22"]

Mutta mistä ne oppivat sen, jos siihen ei mitenkään kotona ja esim. tv:n avulla kannusteta? Tietenkin jos lapsi käy vaikka päiväkodissa ja oppii sieltä.

[/quote]

Anteeksi, mutta oletko jonkin sortin vajukki?

Mistähän ihmiset ovat jo historian alkuhämärissä oppineet sotimaan ja taistelemaan kun ei ole ollut nettiä, telkkaria tai sanomalehtiäkään?

Hei numero 6

Resurssitaistelut ja muu vastaava on vähän eri asia kuin pienen lapsen pyssyleikit, joilla ei ole mitään tekemistä minkään resurssiriitojen jne kanssa.

Oletko itse vajukki?

Kokeilkaa sukupuolivääristynyttä kasvatusta, jos vaikka leikkisi nukeilla. Sukupuoli on vahva persoonaa muokkaava tekijä, 99 %:sesti pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Ikävä vain, että marginaalitapaukset saavat niin suuren huomion, että tuntuu kuin ei olisikaan muita kuin poikia tyttöjen kehoissa ja päinvastoin ymsp.

Aseleikit on viattomia. Lasten tapa on jäsentää maailmaa, näkemäänsä ja kokemaansa (esim. TV-uutiset) leikin kautta. Jos nähnyt kerhossa yms. aseleikkejä, matkii. Ei sen ihmeempää. Lapsella on suuri tarve jäsentää just esim. TV-uutisissa nähtyjä asejuttuja omiin leikkeihin, jotta tavallaan ikäänkuin tajuaa ne. Ei sen ihmeempää. Tälleen luin suunnilleen joskus jonku psykiatrin selityksen, että on normaalia ja pikemminkin kuuluu asiaan kuin ei kuulu

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 16:28"]

Hei numero 6

Resurssitaistelut ja muu vastaava on vähän eri asia kuin pienen lapsen pyssyleikit, joilla ei ole mitään tekemistä minkään resurssiriitojen jne kanssa.

Oletko itse vajukki?

[/quote]

Oliskohan nämä resurssitaistelut ohjanneet meitä lajina kehittymään siihen suuntaan, että sotiminen ja taistelu "tulevat selkärangasta", kuten kansanomaisesti tavataan sanoa ???

Pojat kautta maailmaan leikkivät aseleikkejä. Eivät toki kaikki yksilöt, mutta sellaiset, jotka eivät leiki, ovat ehdottomassa vähemmistössä.

Muistan kun lapsina käytiin sotia puukepeillä ja pommitettiin vihollista kivillä. Myöhemmin leluaseilla paukuteltiin. Useimmilla oli jonkinsortin kuulapyssyjäkin, puhumattakaan ilmakoista sitten myöhemmin.

Hehe, oh the good ol' times :D

En kyllä usko että yksikään lapsi alkaa mitenkään vaistomaisesti leikkimään sotaa ja ammuskelemaan leikkiaseilla, jos ei siihen mistään saa esimerkkiä. Tässä yhteiskunnassa sen esimerkin kyllä saa aika helposti mistä vaan, sitä en kiellä, mutta en kyllä todellakaan usko, että se tulee mitenkään selkärangasta automaattisesti esimerkiksi lapsella joka eläisi vaikka jossain Rainbow Family -tyyppisessä luonnonläheisessä ja resurssien jakamiseen perustuvassa hippiyhteisössä.

Uusi mehtämies tulossa! :) Kyllä me aletaan ukkoontumaan...Tai voi olla myös upseeri ainesta, ap:n pojassa.

On ihan normaalia, eikä edes tarkoita, että lapsesta olisi tulisi mitenkään erityisen agressiivinen. Esim. oma mieheni on ollut  juuri näitä poikia, jotka ovat järkyttäneet äitinsä sanomalla "pyssy"  ensimmäisenä sananaan. Jossakin oli sellaiseksi nähnyt - kotona ei "pyssyjä", edes leikkisellaisia, ollut, ja lastenohjelmat olivat 70-luvulla opettavaisia -  ja mielenkiintoiseksi kapineeksi havainnut.  Kiinnostus tuhovoimaisia laitteita kohtaan ei ole lopahtunut, mutta on aina ollut vähän tällaista "fyysikkotyyppistä", eli paljolti häntä kiinnostaa sen tuhovoiman seuraaminen. Samalla tavalla häntä kiinnostavat esim. luonnonilmiöt.

On kuitenkin niin sanotusti tapellut elämänsä aikana kaksi kertaa, kummallakin kerralla toisen osapuolen käytyä kiinni itsepuolustukseksi.

Vie lapsi heti lääkäriin.

On täysin sairasta, että lapsi alkaa leikkimään tuollaisia sairaita leikkejä. Jos et heti puutu tuohon, lapsi voi isona olla täysin kieroon kasvanut.

Sinkkosenkin mielestä nuo pyssyleikit on ihan normaali vaihe poikalapsen elämässä. Anna siis leikkiä, se menee kyllä ohi. Ja leikkii se kuitenkin vaikka kiellät, heti kun sun silmä välttää. Pyssyn se tekee ihan mistä tahansa, legoista, kepeistä, jopa kivistä, kunhan se jotenkin vaan asetta edes vähän muistuttaa. Lapsen mielikuvitusleikeistä ei ole kovin suurta vaaraa, lapset kyllä tietää että se on vaan leikkiä. Toki voit jossain sopivassa välissä jutella, että oikeassa elämässä ei aseilla noin tehtäisi. Mutta todennäköisesti se sun poikas silloin toteaisi, että tää on äiti vaan leikkiä, kyllä mä oikeesti tiedän ettei aseilla saa ketään ampua. 

Ase-, sota- ja muut tuollaiset leikit on normaaleja poikien leikkejä.  Anna leikkiä vaan!  Parempi on leikkiä ne lapsena, kun ne ovat vielä lapselle täysin viattomia leikkejä.  Ei kannata niistä tehdä sen suurempaa numeroa, lapsi alkaa suhtautua niihin muuten turhan voimakkaasti.  Tietyssä vaiheessa pojat leikkivät sotaa, ei siinä sen kummempaa.  Meillä on joskus veistetty puunpalikoista aseita, mutta siitäkään en ole hätkähtänyt.  Se ei kenestäkään tappajaa tee.

Kyllä taas tätäkin ketjua lukiessa alkaa pelottaa mm. yksinhuoltajaäitien poikien puolesta. Kun ei ole miestä hiukan toppuuttelemassa tätä pumpulihömpötystä.

Eihän nuorilla äideillä tunnu olevan minkään valtakunnan käsitystä siitä, mikä on ominaista käytöstä poikalapsille!

Ei sotaleikkejä äidit minun lapsuudessa kauhistelleet. Mikä on muuttunut?

Huomatkaa seuraavaa:

Armeijassa sille pumpulipojallekin viimeistään lyödään rynkky käteen. Ja se on oikea.

Onko sitten kiva kun kloppi ei siellä tiedä, miten asetta luontevasti pidellään?

Sillehän nauraa siellä keittiötäditkin.