Musta on jo pidemmän aikaan tuntunut siltä, että vammaiset lapset

Olisikohan syy yksinkertaisesti siinä että kun on varakas pariskunta niin niillä yleensä sitten jo sitä ikääkin että sitä varallisuutta ehditty kerryttää, ja mitä vanhempi nainen olet ja tulet raskaaksi, sitä suurempi riski että lapsella on kromosomihäiriöitä tai muuta. Riski alkaa olla suurempi jo kolmekymppisellä.

Toinen syy saattaa olla siinä että varakas lapseton pariskunta on ollut valmis adoptoimaan vammaisen lapsen, jota kukaan muu ei ole huolinut.

Rikkaat vammaiset ovat enemmän esillä. Köyhät vammaiset pidetään piilossa.

Mun tutuilla on vammainen poika ja ne on kyllä ihan tavallisia duunareita, ei puhettakaan mistään rikkauksista

Lehdet haastattelee mieluummin hyvin toimeentulevia kuin köyhiä, ainakin naistenlehdet. Saa kivoja kuvia ja sellaisen feelgood-jutun, jossa kuitenkin pärjäillään ihan mukavasti lapsen vammasta huolimatta. Kuka haluaa lukea rentoutuakseen juttua, jossa kerrotaan kuinka vammainen lapsi piti laittaa kesäksi laitokseen, kun tuli asuntoon tuli putkiremppa ja lasta kotona hoitaneenkin piti hakeutua töihin, että kulut saadaan maksettua?

Vammaisia lapsia syntyy kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja kaikkiin ikäryhmiin. Lehtijutuissa usein korostetaan onnistumisia vammaisen lapsen kanssa ja niihin valikoituu varakkaampaa ja koulutetumpaa väkeä, joka on osannaut hakea avun ja saanut sitä ja  jolla on ollut mahdollista käyttää omia tulojaan/varallisuuttaankin lapsen ja perheen elämän kohentamiseen. Köyhän perheen vammaisesta ei saataisi aikaan kuin jutun siitä, miten on pitänyt taistella tukiviidakoissa. 

Kun olin lapsi, meidän naapurissa oli monilapsinen perhe, jossa oli syvästi kehitysvammainen lapsi. Alkuaan heitä oli ollut kaksi, mutta toinen kuoli heti synnytyksen jälkeen. Perhe ei ollut millään tavalla varakas. Isä teki sekatöitä, äiti hoiti kotona lapsia. Asuntokin oli varsin ahdas, mutta se nyt ei ollut siihen aikaan mikään kumma. Rahaa oli vähän, mutta rakkautta ja lämpöä sitäkin enemmän. Vanhemmat ja sisarukset suhtautuivat rakastavasti tähän vauvan tasolle jääneeseen lapseen. Hän eli kymmenkunta vuotta ja pääsi sitten siskonsa viereen kirkkomaalle.

Aivan totta, ei köyhien vammaisista lapsista kirjoiteta, tai heitä ei näytetä TV:ssä.

Jos köyhistä tehdään juttua, ovat perheen lapset ainakin terveitä ja punaposkisia, vanhempien ja lasten välit ovat kunnossa, yhteisöllisyyttä ja rakkautta riittää. Vähän niinkuin perhe Eteläniemessä, esimerkiksi.

Kukapa esittelisi TV:ssä perheen, jossa vammainen lapsi on huostaanotettu, vanhemmat käyttävät päihteitä ja riitelevät, sossu maksaa niukan elannon huonossa ja sotkuisessa kämpässä, kaikilla on sairauksia eikä valoa näy tunnelin päässä? No ehkä Karpo aikoinaan esitteli tällaisiakin ihmisiä, mutta en viime ajoilta äkkiseltään kyllä muista.