Koirarodun valinta osui napakymppiin!

Kyselin täällä joskus vuosi sitten, mikä koirarotu olisi meille sopiva. Toivomuksena oli pieni rotu, jota lapsetkin voisivat ulkoiluttaa yksin ja jonka turkki ei olisi kovin työläs hoitaa. En enää muista, mitä meille ehdotettiin, mutta päädyttiin kuitenkin kääpiösnautseriin.

Koira on nyt 11 kk vanha ja olemme erittäin tyytyväisiä valintaamme. Koira oppi tosi nopeasti sisäsiistiksi ja siitä tuli lastemme "sohvakainaloinen" ja lenkkikaveri, joka on mm. onnistunut nostamaan 12-vuotiaan, masennukseen taipuvaisen poikamme mielialaa aivan käsittämättömän paljon. Nyt kun oikein mietin, poika ei ole koiran hankinnan jälkeen ollut kertaakaan masentunut. Koirasta tuli ilmiselvästi eniten juuri tämän pojan koira, ja se nukkuu joka yö pojan jalkopäässä tai vieressä. Poika oli aikaisemmin vähän huono lähtemään ulos, mutta nyt hän lenkittää koiraa oma-aloitteisesti.

Koira on oppinut melkeinpä itsestään pysymään oman perheen mukana, eli ei ole lähtenyt pihasta enää pikkupentuajan jälkeen mihinkään (räksyttää kyllä ohikulkevia koiria ja ihmisiäkin, muttei yritä lähteä perään, vaikka portti olisi auki). Sitä voisi periaatteessa pitää aina irti, jos se olisi muuten korrektia, eikä autoja tarvitsisi pelätä - ei lähtisi oman ihmisen luota mihinkään.

Alussa hoitotoimenpiteet, mm. turkin harjaaminen, oli haasteellista ja jouduttiin ostamaan ns. hoitopanta (siinä on kuonokoppa joka estää näykkimisen), mutta nyt sitäkään ei enää tarvitse käyttää.

Ihana koira!