Lihavien ihmisten diskriminointi

Olen tässä pitkään pohtinut sitä, miten ulkonäkökeskeisessä ja ulkokultaisessa yhteiskunnassa elämme. Minä ja monet muut. Siihen, että hyväksyisimme itsemme ja toisemme sellaisenaan, ihmisarvoisina yksilöinä, on vielä pitkä matka. Ehkä räikein nykyisistä diskriminaation muodoista on lihavien (varsinkin naisten) syrjintä. Lihavia saa tuijottaa, heille naureskellaan ja tarjotaan laihdutusvinkkejä. Jo ala-asteella lapset oppivat, että pienikin ylipaino on pahasta, rumaa ja tuomittavaa. Yläkoulussa oma kroppa on monelle jo vihollinen ja erilaiset syömishäiriöt arkipäivää. Aineenopettajana nään oppilaiden itsevihaa ja ulkonäköön perustuvaa syrjimistä jatkuvasti. Kun yhteen tapaukseen puuttu, toinen odottaa jonossa. Milloin me ymmärrämme, että ulkonäkö ei määritä ihmistä? Milloin viimeisestä, "sallitusta" diskriminoinnista päästään? Milloin lihava tyttö voi mennä kouluun, työpaikalle ja ravintolaan ilman ilkeitä katseita ja ivallisia huomautuksia? Tällä hetkellä se tuntuu olevan valovuosien päässä.

T: Viveca