Miten rankaisette murrosikäistä huonosta käytöksestä? Vai annateko

Kaiketi riippuu lapsen luonteesta. Kun itse olin teini-iässä niin riitti että vanhemmat olivat hiljaa ja näyttivät suuren pettymyksen minua kohtaan.

Huutaminen tuskin on ratkaisu koskaan ku se harvoin tehoaa. Jos on jotain etuja lapsella niin niitä voi toki karsia ja rajoittaa jotain hänelle tärkeää asiaa niin tämä ymmärtää että kyseessä on rangaistus.

Jos lapsi vain näyttänyt tunteitaan, niin onhan se ihan järjetön rankaisu.

Meillä ei juuri rangaistuksia ole tarvittu, mutta me jutellaan asioista paljon.

Pahin rangaistus on ollut kotiaresti ja silloin ei saanut mennä kouluunkaan. Teinini tykkää käydä koulussa.

Pelikielto, tietokonekielto jne. Mikä on teinillesi tärkeää, se pois määräajaksi. 

Teinillä elämä on yhtä vuoristorataa. Jos sua hävettä teinin huono käytös vieraiden edessä, niin tuohan tulee käyttämään sitä useinkin. Varsinkin, jos sä annat kohtuuttomia rangaistuksia, niin käytös voi mennä vielä pahemmaksisin. Meillä ollaan juteltu paljon ja muistutettu, että kotona saa raivota, muita ihmisiä kunnioitetaan sen verran ettei riehuta heidän nähden. Eihän se juttelukaan aina auta, mutta uskoisin sen vähentävän tai ainakin lyhentävän teinidraamailun aikaa.

Isosti luonnekysymys.

Jos multa olisi teininä otettu pois luvattu ulkomaanmatka, niin mun käytös olisi räjähtänyt käsistä täysin. Ei millään olisi ollut mitään väliä, koska olisin kokenut asian niin epäoikeudenmukaisena.

Itselleni parhaiten toimi ja olisi toiminut yksinkertaisesti se, että kukaan ei vain olisi reagoinut. Olisin huutanut aikani ja sitten se olisi mennyt ohi.

Vieraiden edessä en huutanut, siitä olisin rangaistuksen jo niellytkin, jos moiseen olisin syyllistynyt.

Mutta ei siitäkään sentään mitään kohtuutonta.

Myöskään mitkään arestit yms, eivät toimineet. Menin silti.

Mutta tämä on täysin luonnekysymys, itse olin todella kovapäinen ja vaikea, mutta toisaalta myös hyvä koulussa, hyväkäytöksinen vieraille ja tunnollinen, joten vanhempani pystyivät myös luottamaan, että vaikka huudankin kuin ääliö ja käyttäydyn kuin 5-vuotias, niin homma on sittenkin hanskassa.

No tuollaisesta syystä en ensimmäiseksi rankaisisi, vaan keskustelisin aiheesta sitten, kun nuori on rauhoittunut. Puhuisin oman käytöksen kontrolloinnista ja muiden huomioon ottamisesesta.

Osittainhan huutaminen ja kiukuttelu kuuluu tuon ikäisen käytökseen, enkä pidä sitä pahana, kun se tapahtuu kotioloissa. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihana tuo 8, meillä kotona asuu juuri tuollainen teini :) ja toivon, että jatkossakin osaamme pitää välit niin, ettei tule totaalista törmäystä, lähellä on jo pari kertaa ollut, kun en itse ole tajunnut, mistä kenkä puristaa ja kuinka erilainen hän onkaan, mitä itse olin teininä.

Todellakaan en häneltä peruisi mitään ulkomaanmatkaa, joku huutaminen vieraiden läsnäollessa ei kyllä noin pahan asia olisi...

No melko järeät aseet käytössä jos kiroilusta yms jätetään ottamatta matkalle mukaan. Mitä jos hairahtuu viinaan jne niin mitäs sitten?

Kannattaa varmaan puhua, että miltä tuntuu se, että ne vieraat varmaan haukkuvat sinut takanapäin..tämähän on totta. 

Murrosikä kertoo jo kaiken, se on kaikille nuorille vaikeaa aikaa, koska ei ole enää lapsi, muttei myöskään aikuinen. Jostain syystä me aikuiset kuitenkin oletamme että muutos tapahtuisi heti tultuaan johonkin ikään. Valitettavasti se ei sormia napsauttamalla käy. Nuoren kiukku johtuu yleensä epävarmuudesta. Aikuisen tulisi välttää nuoren nolaamista muitten läsnäollessa. Vähättely ja kaikenlainen ironia on tarpeetonta. Siis keskustele lapsesi kanssa kahden ja kysyy suora haluaako hän edes lomamatkalle ja mistä kiukkunsa johtuu.

Huom! Varautuu siihen ettei vastaus heti tyydytä sinua tai sitä et saakaan. Kunnioita lasta, tarkkaile myös oma käytöstä. Onko sinulla lapsesi luottamus? Rakkaudella saat enemmän aikaa!

No pahenee vaan jos tollasen takia ulkomaanreissulta jätetään. Meillä noin rankka rangaistus tulisi jostain todella pahasta, esimerkiksi huumeiden käytöstä tai kovasta väkivaltaisuudesta. Edes juomisesta kiinni jäämisestä en antaisi noin kovaa rangaistusta, vaan jotain muuta.

Ei mun mielestä muutenkaan ole ihan fiksua "rangaista" tunteenpurkauksista, jos nyt mitään kovin kamalaa ei muille sano (hauku esim vierasta). Itse keskustelisin teinin kanssa, kun tilanne on ohi, ja jonkinlaista rajaa koitettais luoda miten voi osoittaa tunteensa ilman että kohdistaa sen muihin. Teineille ei ihan toimi ne perus "vanhempaa pitää kunnioittaa" ja "teet näin koska minä käsken", ne on kuitenkin aikuistuvia ihmisiä (vaikka samalla lapsia). Pitää löytää se tasapaino rajoittamiselle ja vapauttamiselle. Jos menee vain jompaan kumpaan suuntaan (esim aina vastoinkäymisten sattuessa vain rajoittaa lisää, tai päinvastoin antaa tehdä mitä vaan), niin lopputulos tulee olemaan huono.

Jos asiasta rangaistaan jo muuta kautta en tee tuplarangaistusta. Kielenkäyttö on omilla tytöilläni sitä luokkaa etten muuta ehtisikään tehdä kuin rangaista ja olen huomannut ettei rankaiseminen hyödytä vaan valitettavasti yleensä pahentaa tilannetta. Lähtöhalua sukutilaisuuksiin on kovin vähän enkä itsekään ole niistä kauhean innostunut ja viimeksi vappupäivälle ohjeistin nuorinta välttämään kiroilemista, alkoholia ja siitä puhumista ja yleensäkin vastailemaan kysymyksiin aika niukkasanaisesti. He osaavat onneksi sen muutaman tunnin esittää hyvin. Kotonamme meillä käy harvemmin vieraita vaan tuttuja onneksi meilkeinpä aina ja tutut ovat jo tottuneet itsekin elämisen ääniin. Lapset suhtautuvat rangaistuksiin hyvin eri lailla ja kun toinen vähät välittää mistään niin toinen taas voi loukkaantua syvästi häneen kohdistuvasta syytöksestä. En itse viitsi enää tapella kun sen hyödynkin olen havainnut melko olemattomaksi. Etelän matkan eväämisestä nousisi meillä ainakin sellainen maailmansota ettei uhreitta säästyttäisi. Äitinä tietää kyllä missä menee lastensa kestämisen rajat ja tuossa ne ylitettäisiin. Ei itselle rakkaitten ihmisten kanssa pidä riidellä.