Lue keskustelun säännöt.
Työkaverini raskaana, hohhoijaa!
22.07.2013 |
Kyllä, ymmärrän että raskaana saattaa olla aamupahoinvointia, saattaa olla selkä kipua ja muutenkin hormonit sekaisin. Mutta työkaverini (27v) valittaa ihan KOKOAJAN ja on todella ärsyttävällä tuulella jatkuvasti. Nainen on ollut vasta vajaa 3 kk raskaana eikä vatsa edes vielä näy ja silti on selkä niin kipeä, ei jaksa tehdä pitkää päivää, väsyttää kokoajan, täytyy syödä kokoajan jotain, välillä oksettaa ja etoo, sitten taas tekee mieli kaikkea. Ei siinä mitään, mutta tarviiko siitä jatkuvasti valittaa ja puhua?!! Miten jaksaa seuraavat 6kk kuunnella ainaista valitusta!? Ei raskaus ole sairaus ja pitäisi muistaa ettei kukaan jaksa kuunnella siitä jatkuvasti vaikka se oman elämän suurinasia olisikin ja jatkuvasti mielessä. Työkaverini sanoi tänään hänelle että "olet kokoajan huonolla tuulella ja valitat" mistä neiti vain suuttui! Sama jatkui tunnin päästä. Miten tämän naisen mies jaksaa?!
Kummasti ennenvanhaa naiset tekivät raskasta fyysistä työtäkin raskaana ja siltikin lapsia syntyi. Jääkää sairaslomalle jos se työnteko on jo 3 kk jälkeen niin hemmetin raskasta. Itse sanoin viime viikolla olevani vähän väsynyt 4 h yöunien jälkeen ja senkin tämä nainen kuittasi "ei kuule väsymys ole mitään verrattuna raskauteen liittyvään väsymykseen". Huokaus.
Kommentit (31)
Kun ei ole mitään muita meriittejä elämässä, niin raskaus koetaan ainoaksi aidoksi asiaksi mitä koko elämänsä aikana on tehnyt ja siksi odottaa kaikkien ihastelevan tätä huimaa saavutusta. Huimaa, olet harrastanut suojaamatonta seksiä ja tullut raskaaksi, mikä uroteko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tainnut olla itse raskaana tai sitten niitä onnekkaita, joiden elämää se ei ole haitannut. Raskaus voi olla todella kivulias ja pahoinvointi jotain ihan hirveää, ihan alusta asti. Ja sairaslomalle ei niin vaan jäädä.
mutta ei sitä tarvii koko ajan ääneen valittaa. sano sille suoraan ettei kiinnosta pätkääkään sen pahoinvoinnit ynm.
Jos ei kykene tekemään töitä, joutaa sairauslomalle. Jos kollegan märmätys häiritsee työntekoa, asian voi ottaa puheeksi pomon kanssa. Raskaana olevien ärsyttämistä ei tarvitse varoa, sillä he jäävät kuitenkin pian pitkäksi aikaa pois töistä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:25"]
Et ole tainnut olla itse raskaana tai sitten niitä onnekkaita, joiden elämää se ei ole haitannut. Raskaus voi olla todella kivulias ja pahoinvointi jotain ihan hirveää, ihan alusta asti. Ja sairaslomalle ei niin vaan jäädä.
[/quote]
On olemassa ihan oikeita sairauksiakin, joista huolimatta on silti pysyttävä mukana työelämässä. Erilaiset kivut ja vaivat varjostavat joka päivää, mutta silti niistä ei olla koko ajan ulisemassa työkavereille, saati sitten ruveta vertailemaan niitä muiden asioihin vähätellen muiden väsymystä/vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se raskaus nyt vain on hänellä päällimmäisenä mielessä. Koeta kestää.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:28"]
Se raskaus nyt vain on hänellä päällimmäisenä mielessä. Koeta kestää.
[/quote]
Siinä voi olla kohta esimiehellä asiaa, mikäli alkaa raskauden jatkuva esille tuominen häiritsemään työntekoa. Työpaikalla tehdään töitä, ei ihastella kenenkään raskauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin sairaslomalla raskauden ensimmäiset kuukaudet. Eipä tarvinut työkavereiden kuunnella valitustani.
mäkin kärsin 3 ekaa kuukautta pahoinvoinnista, mut en mä töissä sitä valitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä idiootti en halunnut kertoa raskaudestani töissä, ja pidinkin kaikki pahoinvoinnit ja väsymykset ja kolotukset omana tietonani. Tilanne johti siihen, että työkaverit ihmettelivät mikä minulla on, ja sen sijaan että olisivat kysyneet, valittivat pomolle. Siis olin väsynyt ja lähinnä vain istuskelin työpaikalla, koska pelkkä asennon vaihtaminenkin aiheutti pahoinvoinnin aallon. Yksin ollessani sitten yökin pöntöllä tai työpaikan pihapuskassa. Jälkeenpäin puhuttiin työpaikalla, että ehkä olisi kannattanut kertoa, olisi säästytty monelta väärinkäsitykseltä ja mielipahalta :)
Jotkut naiset vain ovat "niin raskaana". Onko työkaverillesi tulossa esikoinen? Raskaushan voi oikeasti olla vaikea ja pahoinvoinnit ja väsymykset olla sitä luokkaa, ettei moni tajua. Mutta ymmärrän että jatkuva valitus kyrsii teitä kollegoita, onhan sitä rasittavaa kuunnella. Miten voisitte vihjata saikusta ilman että kukaan loukkaantuu, olisihan se myös äidin ja ennenkaikkea vauvan etu, että väsynyt ja pahoinvoiva äiti saisi rauhassa levätä kotona? :)
Pääsin saikulle vasta rv 27 ja siinä vaiheessa oli jo touhu sitä tasoa, että en pystynyt istumaan, suuhun nousi mahahappoja ihan vaan istuskellessa ja toisinaan lähti jalka alta, kiitos potkimisten. Plus sitten muutamaa vuotta aiemmin tapahtunut "kehonmuokkaus" korseteilla tuli haistattamaan paskat, eli kylkiluutkin oli tulessa. Ei siinä paljoa muuta tehty, kuin uikutettu. Itse onneksi sinne saikulle pääsin. Se ei ole mikään oletusarvo, että sairaslomaa saa. Varsinkin, kun itsekin saan olla loppuajan saikulla ja sitten se muuttuu äitiyslomaksi. Olen pahoillani pomon puolesta, ihan vilpittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota voi verrata ihan mihin tahansa jatkuvaan valittamiseen, joka häiritsee työkavereita. Se, että on raskaana ei tee siitä mitenkään hyväksyttävämpää. Jotkut muuttuvat todella itsekeskeisiksi, kun saavat kaksi viivaa raskaustestiin. Sen jälkeen on olemassa vain MINÄ ja MINUN suuri raskauteni.
Sanokaa sille useamman kerran, että pitäisikö jäädä kotiin lepäämään, jos on noin huono olo. Sen jälkeen menette pomolle kertomaan tuosta vinkujasta, joka häiritsee työyhteisöänne. Usein kai se pahin pahoinvointi menee ohi siinä 3kk jälkeen, mutta mistäs sitä tietää kun se on niin yksilöllistä. Ja sitten voikin ilmaantua jokin toinen vaiva.
Ettepä tekään oikein jaksa iloita hänelle syntyvästä vauvasta, kun päällimmäisenä on ajatus, että pääsisipä eroon koko tyypistä ja pian!
Hohhoijaa sun kanssas, ap. Alkuraskaudessa voi tulla isojakin oireita vaikka mitään ei vielä näy päällepäin.
Minulle kävi niin, että toisessa raskaudessa alkoi vaikea pahoinvointi jo ennen kuin testi näytti plussaa. Samaan syssyyn tuli todella paha väsymys. Lääkäriin lähdin siinä vaiheessa kun näkökenttä sumeni niin etten nähnyt kuin varjoja ja valoja. Oli aika tylsää kysellä esim. tv-ohjelmista, että mitä siellä oikein tapahtuu kun itse nähnyt mitään. Näköoireita ei onneksi kestänyt kuin muutaman viikon ja pahin väsymyskin helpotti raskauden edetessä, mutta pahoinvointi jatkui synnytykseen asti.
Onneksi olin silloin hoitovapaalla hoitamassa esikoistani, niin ei tarvinnut töissä mitään alkaa selittelemään eikä olla saikulla suurinpiirtein koko raskautta.
Ensimmäisessä raskaudessa minulla ei ollut mitään pientä pahoinvointia ja lievää selkäkipua pahempaa (ne olivat muuten pahimmillaan aivan raskauden alussa, myös se selkäkipu) ja kävin ihan normaalisti töissä koko raskauden ajan. Ne toisen raskauden rajut oireet tulivat aivan yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:25"]
Et ole tainnut olla itse raskaana tai sitten niitä onnekkaita, joiden elämää se ei ole haitannut. Raskaus voi olla todella kivulias ja pahoinvointi jotain ihan hirveää, ihan alusta asti. Ja sairaslomalle ei niin vaan jäädä.
[/quote]
En oo ap, mutta kolmesta raskaudestani yksi oli todella vaikea, yksi lopussa riskiraskaus ja yksi oli helppo normaaliraskaus. Ja olen kyllä ollut huomaavinani, että raskauden raskaus ei mitenkään korreloi tähän valitukseen. Jos olis oikeasti niin raskasta, niin saisi sitä saikkua... Usein kyse on oikeasti vain huomionhausta.
Oliskohan niin, että ap:n työkaverin mies ei juurikaan myötäelä raskautta ja siksi pitää valittaa töissä, että edes joku huomaa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:25"]
Et ole tainnut olla itse raskaana tai sitten niitä onnekkaita, joiden elämää se ei ole haitannut. Raskaus voi olla todella kivulias ja pahoinvointi jotain ihan hirveää, ihan alusta asti. Ja sairaslomalle ei niin vaan jäädä.
[/quote]
On olemassa ihan oikeita sairauksiakin, joista huolimatta on silti pysyttävä mukana työelämässä. Erilaiset kivut ja vaivat varjostavat joka päivää, mutta silti niistä ei olla koko ajan ulisemassa työkavereille, saati sitten ruveta vertailemaan niitä muiden asioihin vähätellen muiden väsymystä/vaivoja.
[/quote]
Nimen omaan! Pitääkö sitä KOKO ajan ääneen valittaa. Jos todella sairas, niin saikulle vaan. Tiedän monta TODELLA sairasta, jotka eivät turhia valittele. Töissä olleet jopa syöpähoitojen aikaan. Kyllähän tuo on selvää huomionhakua. Tosi ärsyttävää ja koko työyhteisö saa tuta. Ei kun hiljaseksi vaan kunnon komennolla tollanen valittaja.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:21"]
Kun ei ole mitään muita meriittejä elämässä, niin raskaus koetaan ainoaksi aidoksi asiaksi mitä koko elämänsä aikana on tehnyt ja siksi odottaa kaikkien ihastelevan tätä huimaa saavutusta. Huimaa, olet harrastanut suojaamatonta seksiä ja tullut raskaaksi, mikä uroteko!
[/quote]Se on kyllä semmonen kokemus jo odotuksesta alkaen saati kun saa vauvan siihen viereen. Ei mikään mene edelle. Naiselle varsinkin se on hyvin merkittävää . Ihmeellistä. Sitä ei usko ennenkuin sen kokee.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:21"]
Kun ei ole mitään muita meriittejä elämässä, niin raskaus koetaan ainoaksi aidoksi asiaksi mitä koko elämänsä aikana on tehnyt ja siksi odottaa kaikkien ihastelevan tätä huimaa saavutusta. Huimaa, olet harrastanut suojaamatonta seksiä ja tullut raskaaksi, mikä uroteko!
[/quote]Se on kyllä semmonen kokemus jo odotuksesta alkaen saati kun saa vauvan siihen viereen. Ei mikään mene edelle. Naiselle varsinkin se on hyvin merkittävää . Ihmeellistä. Sitä ei usko ennenkuin sen kokee.
[/quote]
Sitä ei kukaan kiistä etteikö olisi upea ja ainutlaatuinen kokemus elämässä. Monille myös muut asiat voivat hienoja saavutuksia, erilaisia vain. Sitä paitsi tässä keskustelussa on puhetta siitä miten työkaveri valittaa ja korostaa KOKO AJAN miten on niin huonovointinen yms. eikä siitä mikä kokemus menee minkäkin edelle.
En itse pidä lapsen saamista minään meriittinä, koska siihen pystyy kurjimmatkin narkit ja alkoholistit, jotka eivät ota mitään vastuuta mistään. Tullaan sitten kehuskelemaan saavutuksista, kun ollaan ensin kasvatettu tuosta lapsesta kunnollinen ja muut huomioonottava kansalainen.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 08:27"]
Se on kyllä semmonen kokemus jo odotuksesta alkaen saati kun saa vauvan siihen viereen. Ei mikään mene edelle. Naiselle varsinkin se on hyvin merkittävää . Ihmeellistä. Sitä ei usko ennenkuin sen kokee.
[/quote]
Ei se silti sulje pois sitä, että jotkut odottajat osaa siitä huolimatta olla iloisia muiden saavutuksista (vaikkei ne olisikaan lähimainkaan mitään niin hienoa kuin TÄMÄ raskaus!) ja muistaa, että muillakin on oma elämä, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Mutta sitten on näitä, joiden mielestä maailmassa ei ole oman raskautumisen jälkeen mitään muuta kuin se vauva ja muiden ihmisten tekemiset ja kuulumiset on ihan arvottomia sen jälkeen.
Voisitteko jo lopettaa tuon "silloin ennenvanhaan" ajattelun?
Joo, naiset tekivät töitä vaikka olivatkin kivuissa ja oksensivat monta kertaa päivässä, mutta tiesitkös että silloin ennenvanhaan naiset myös kuolivat helposti raskauskomplikaatioihin tai lievemmässä tapauksessa saivat keskenmenon.
Silloin ennenvanhaan oli pakko tehdä niitä töitä kun muuten ei olisi ollut ruokaa tai lämpöä talossa. Nykyään ei ole pakko tehdä raskasta työtä, pilkkoa polttopuita jne. joten raskausaikana voi aivan hyvin ottaa rennommin ja kuunnella kehoaan eikä vetää sitä äärirajoilleen.
Jos sulla on ollut helpot raskaudet niin et voi tietää mille siitä työkaverista tuntuu. Jotkut saavat liitoskipuja ensimmäisessä raskaudessaan, eivätkä ne ole mitään mukavia.
Joo, voi olla ärsyttävää että joku sanoo siitä huonovointisuudesta jne. mutta pieni empatia ei olisi sinun puoleltasi pahaksi.
Itseasiassa en edes usko että se työkaverisi korostaa koko ajan niitä vaivoja. Ap:lla on vain hiekkaa vaginassaan niin syvällä että ärsyyntyy kaikesta. Siltä tuo ainakin vaikuttaa.
Nämä ketjuun vastanneet, jotka pitävät ap:ta kamalana ja itsekkäänä, niin raskaana oleva voi aivan vapaasti valittaa raskaudestaan, mutta valittakoon silloin kavereilleen ja perheelleen. Työpaikalla tehdään töitä ja annetaan työkavereille työrauha.
Itselläni oli taannoin jalka rikki ja mm. lihakseni surkastuivat reidestä lähes kokonaan pois kun en vammani takia päässyt ajoissa liikkelle. Jouduin opettella uudestaan kävelemään ja harjoitukseni olivat vielä vähän vaiheessa, kun pitkä sairaslomani loppui ja palasin töihin. Käveleminen oli vaikeaa ja raskasta, samaan aikaan jalkaani särki todella kamalasta alkuperäisen vamman vuoksi, että myös siksi kun surkastuneet lihakset alkoivat vähän liiankin vauhdilla kasvaa takaisin. Särkylääkettä meni kilokaupalla ja välillä väsytti ja särki niin että teki mieli itkeä. Mutta en silti alkanut tästä työkavereille jatkuvasti toitottamaan, enkä myöskään vaatinut mitään erityiskohteluita. Hyvinhän sitten selvisin, vaikkei ollut suurta työkaverilaumaa jatkuvasti voivottelemassa tilaani.
Kotona oli kylläkin sitten ihan kiva, kun mies kyseli vointiani ja paijaili raskaan työpäivän jälkeen.
Niin että turha sitä henkilökohtaista huomiota on töissä vaatia, kyllä ne on ihan vapaa-ajan juttuja. Välillä näyttää kyllä ihmisiltä härmästyvän se työn ja vapaa-ajan ero.