Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi on "vahinko", ehkäisy pettänyt tms., mutta kuitenkin päätetään
18.06.2013 |
että raskaus saa jatkua ja lapsi syntyä, niin voiko tällaisesta puhua lähipiirille? Haluaisin jakaa tätä hämmennystä ja epäuskoa ja lievää epätoivoakin välillä tulevaisuuden suhteen, ja toisaalta sitten toivottavasti saada tukea, että kyllä se siitä. Miehen kanssa voin tietenkin puhua tästä, mutta jotenkin tuntuu nyt kohtuuttomalta, että pitäisi lähipiirille alusta asti pitää yllä "esitystä", että onnemme kukkuloilla vauvauutista tässä kerromme, joo tämä on suunniteltu ja harkittu juttu meiltä, tässä tilanteessa. Emme ole vielä kertoneet kenellekään.
Onko väärin syntyvää lasta kohtaan (raskaus nyt vasta aika alussa), että "kaikki tietää" hänen olleen alunperin vahinko. Vaikka ei varsinaisesti epätoivottu, niin kuitenkin yllätys eikä suunniteltu. Uskoisin, että syntymään mennessä lapsen tarina saa kyllä piirteitä, että hänen "piti" syntyä ja tällä oli tarkoituksensa ja niin edelleen, ja varmasti hän on ihasteltu ja rakastettu syntyessään ja sen muutkin huomaa, mutta sitä ennen en oikein tiedä. Haluaisin siis esimerkiksi omalle äidilleni ihan "avoimesti" päivitellä tätä tilannetta, koska itseasiassa tiedän että hänelle on aikanaan käynyt ihan samalla tavalla ja se voisi olla meitä lähentävääkin, mutta onko se sitten kuitenkin liian intiimiä. Tavallaan, pitäisikö minun ja mieheni nyt vain pariskuntana pysyä päätöksemme takana eikä hakea ulkopuolelta tukea, eli kertoa vain että meille on lapsi tulossa ja sillä selvä. Jos en kerro, että ehkäisy petti, niin varmaan lähipiiri ihmettelee miksi nyt.
Kommentit (19)
Mitä se kenellekkään kuuluu. Sano että lapsi on yllätys että tuli näin nopeasti mutta erittäin iloinen uutinen ja toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin kyllä että ole varovainen, oikein tosi varovainen. Ei niinkään lapsen takia, hänhän ehtii melkein aikuiseksi ennenkuin tajuaa asiasta mitään, vaan itsesi. Oletko aivan varma, että haluat ulkoppuolisten taivastelevan tästä ikuisuuteen, että pärjäätteköhän te nyt varmasti tämän ei-toivotun lapsen kanssa. Jokainen vaikeuteen viittaava silmänräytyskin tulee sittenmyöhemin tulkituksi sitä kautta, että kun jouduitte epåkypsinä vanhemmiksi niin totta kai lapsi on huonosti kavatettu ja traumatisoitunut - täysin riippumatta siitä, miten paljon oikeasti lasta silloin rakastatte ja välitätte ja miten kypsästi kasvatatte.
Kyllä mä oon ainakin ihan avoimen rehellisesti puhunu :)
Eikös täälläkin melkein kaikilla ole ehkäisy pettänyt... Kyllä ihmiset tietävät.
Minä sain aikoinaan mummoltani kuulla, että minä ja siskoni olemme vahinkoja. Isoimmat sisarukset ovat suunniteltuja. Olen aina välillä pohtinut, että rakastetaanko meitä samalla tavalla. Äiti ei olisi koskaan halunnut, että saamme tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta se, että joku on vahinko, ei vaikuta lopputulokseen mitenkään. Osa sisaruksista voi olla vahinkoja ja osa suunniteltuja mutta pääasiassa kaikki ovat varmasti yhtä rakkaita vanhemmille. Kuvittelisin asiaa salailtavan enemmän lasten vuoksi, ettei lapsi koe olevansa epätoivottu vaikkapa vielä aikuisenakin.
miksi ajattelisit mitä ne miettii, sanot vain että olen raskaana, näin tapahtui, ja se on aina onni, että saa vauvansa, osan itsestä. se on paras siunaus jokaiselle ihmiselle. kaikki jännittävät kun odottavat ekaa vauvansa. ei se liity oliko suunniteltua. mutta se on elämää, ja elämistä, se on kaunista. uusi elämä on mahdollisuutta.
ei lähimmäiset mitään erikoisempaa mieti siitä, ja jos kysyvät, vastaus -näin se on ja onneksi nyt kuin ei koskaan, riittää hyvin vastaukseksi. kaikkihan me tiedetään että ainakin 50% meistä syntyi suunnittelemattomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 18:42"]
Sanoisin kyllä että ole varovainen, oikein tosi varovainen. Ei niinkään lapsen takia, hänhän ehtii melkein aikuiseksi ennenkuin tajuaa asiasta mitään, vaan itsesi. Oletko aivan varma, että haluat ulkoppuolisten taivastelevan tästä ikuisuuteen, että pärjäätteköhän te nyt varmasti tämän ei-toivotun lapsen kanssa. Jokainen vaikeuteen viittaava silmänräytyskin tulee sittenmyöhemin tulkituksi sitä kautta, että kun jouduitte epåkypsinä vanhemmiksi niin totta kai lapsi on huonosti kavatettu ja traumatisoitunut - täysin riippumatta siitä, miten paljon oikeasti lasta silloin rakastatte ja välitätte ja miten kypsästi kasvatatte.
[/quote]
En ole ap mutta yhden olettamuksen korjaisin tekstistäsi. Se että lapsi on vahinko ei tee lapsesta ei-toivottua. Meillä nuorempi on vahinko mutta erittäin toivottu meidän perheeseen heti raskaustestin näytettyä plussaa. Abortista ei keskusteltu missään vaiheessa. Hämmentyneitä toki olimme, olimmehan päättäneet tehdä vain yhden lapsen ja esikoisen jäljiltä kaikki vauvatavarat oli jo myyty pois. En ollu onneni kukkuloilla, lähinnä vain tunsin ihmetystä siitä ettei mennykään niin kuin oli suunniteltu. Mutta kyllä se onni sieltä myöhemmin tuli mahan alkaessa kasvaa. Tänä päivänä olen ikionnellinen että meillä on kaksi lasta yhden sijasta.
Kerrotte odotuksesta vasta siinä vaiheessa, kun se alkaa näkyä ihan selkeästi, olette hyväksyneet asian ja alatte oikeasti olla onnenne kukkuloilla. Kuka koskaan haluaisi kuulla olevansa vahinko (vaikka niinhän me aika moni oikeasti ollaan)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 18:37"]
Iso osa varsinkin esikoisista on näitä onnellisia vahinkoja, kannustaisin avoimuuteen
[/quote]
Kertokaa minulle miksi ihmeessä näin on?
T: ehkäisyä yli 10 vuotta onnistuneesti käyttänyt
Mulle ei jäänyt paljon vaihtoehtoa... olin nimittäin käynyt sterilisaatiossa ja siitä oli puhuttu suvun naisten kesken ihan avoimesti, niinkuin meillä yleensä on tapana puhua. Se sterilisaatio sitten petti heti samantien kun klipsi oli irronnut. Olin niin äimän käkenä raskaudesta että kyllä kerroin saman tien kaikille kun oli varmistunut kyseessä oli ihan oikea raskaus eikä kohdunulkoinen. Alusta asti oli kuitenkin selvää että vauva pidetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette päädy tekemään aborttia, niin vauvahan on toivottu? Jos ette vauvaa toivo, tehkää abortti.
ergo: vauva oli yllätys, mutta toivottu sellainen.
Kiitos kommenteista, pointtini siinä ehkäisyn pettämisestä kertomisessa olisi juuri se, että voisin käydä tätä prosessia läpi muidenkin kanssa. Toki lähinnä läheisten naisten kanssa, jotka enimmäkseen itsekin ovat äitejä, ettei nyt ihan kenen naapurin ukon ja hyvänpäiväntutun kanssa tahansa. Ja toisaalta tuntuu, että nämä on yksityisasioita jotka pitää vain käydä läpi omassa päässä niin kuin muutkin ihmiset tekee, ettei tämä nyt niin ihmeellistä ole (ei ole kyse siitä että sterilisaatio olisi pettänyt vaan siis kierukkaraskaus kyseessä, kyllähän niitäkin sattuu). En ole todellakaan tekemässä aborttia, mutta en ollut onnellinen plussatestiä tehdessä enkä ole nytkään erityisen onnellinen. Huolestuttaa lähinnä. Vähän pelkään myös, että lapselle ei ole sellaista sijaa perheessämme kuin pitäisi mielestäni olla, koska en ole ehtinyt tätä asiaa toivoa. Ajattelin ennen, että seuraava saa tulla sitten kun olemme ehtineet jo mielessämme "tehdä tilaa" uudelle lapselle ja odotamme jo hänen tuloaan... Meillä on siis jo lapsi, jonka kanssa kaikki mennyt tosi hyvin ja niin pois päin, nyt on vain muista asioista johtuen melko vastuuton hetki mennä lisääntymään. Lähinnä taloudelliset seikat siis painaa.
Tajuan, että ei ole lapselle hyvä tietää että on ollut vahinko, mutta entä jos sen tiedon saaneilla olisi sitten myös tieto siitä, että vanhemmat (siis me) kuitenkin kypsyivät hyväksymään asian ja lapsesta tulikin iloinen yllätysvauva eikä enää vahinko. Ehkä se asia sitten muuttuisi sellaiseksi, ettei sillä enää olekaan merkitystä, eikä kenellekään myöskään tule mieleen siitä lapselle ikinä mainita.... Jos en kenellekään puhu asiasta, niin voiko se lapsen tulon hyväksyminen jäädä vajaaksi, kun joutuu esittämään kaikille että joo juuri näin me tämä mietittiin.
Toisaalta, haluaisin myös itsekkäästi päästä sanomaan erityisesti vaikka omalle äidilleni, että en suunnitellut tätä näin. Äitini on ollut meitä auttamassa paljon, ja varmasti huolestuu ja vähän järkyttyykin tästä vauvauutisesta, eikä hän toisaalta nyt tässä tilanteessa pysty enää olemaan sillä tavalla läsnä ja tukena kuin tähän asti. Luulen, että jos äitini tietäisi mistä on kyse, hän kääntyisi heti "lapsen puolelle" ja vakuuttaisi sitten minutkin, että hyvä ja iloinen asiahan se vain on. Mutta, onko se nyt perheen rajojen hämärtämistä, että menee aikuisena ihmisenä äidilleen avautumaan jostakin oman perheen sisäisestä asiasta.
Tässä on oikeastaan muutamakin taso siis. Toisaalta haluaisin joidenkin kanssa vain kevyemmin päivitellä sitä, että ajatella miten kävi, ja hoh hoh, mitäs nyt sitten ensi talvenkin suunnitelmat ja niin edelleen, toisaalta haluaisin omille vanhemmille selittää, että tyttärensä ei ole niin tyhmä kuin miltä varmaan vaikuttaa.
Onneksi nyt edes tänne voin anonyymistä tätä purkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä toi musta on vähän sellanen oman pään sisällä hoiettava asia. Menisitkö äidillesi ikään kuin miehesi selän takana puhumaan asiasta, että en minä mutta kun...? Kuulostaa minusta ikävältä.
Täällä kohtalo toveri. Meillekin tuli vahinko raskaus ja päätettiin raskautta jatkaa ja lapsi siis pitää. Tällä hetkellä sekavat tunteet molemmilla ja kellekään muulle en ole kertonut kun minun parhaalle ystävälleni. Kun lähipiiri saa asiasta tietää, on kyllä heille selvää ettei raskaus ollu suunniteltu, koska olemme vasta parikymppisiä ja meillä molemmilla opiskelut kesken. Jännittää ja pelottaa miten tullaan pärjäämään ja miten saan omat opiskeluni loppuun kun vauva tulee.. mutta kyllä kai kaikki järjestyy. Siitä en tosin välitä mitä muut ovat mieltä ja mitä he ajattelevat meistä vanhempina.
Meidän kolmas tuli vähän aikaisemmin kuin alunperin oli suunniteltu. Näin olemme ihmettelijöille (joita ei ole ollut montaa) sanoneet.
Se on varmaan todella paljon ihmisistä kiinni, miten tämän tapaisen asian hoitaa. Minä, joka voin aivan hyvin kertoa keskenmenoni ja muutkin elämän tapahtumat lähipiirilleni, niin kertoisin tietenkin tuonkin. Mutta mä elänkin aina niin, ettei mulla ole mitään salattavaa ystäviltäni ja läheisiltäni
Itse asiassa, kun kuopus tuli vähän suunnittelematta pian uudessa työpaikassa aloitettuani, niin mainitsin sielläkin, etten tänne tullessani tätä ihan näin suunnitellut, mutta...
Ikinä, ei ikinä pidä hiiskahtaakaan kenellekään siitä, että raskautuminen oli vahinko! Lapsi ei ole vahinko, vaikka raskauden alkaminen sitä olisi ollut.
Iso osa varsinkin esikoisista on näitä onnellisia vahinkoja, kannustaisin avoimuuteen