vauvan nimenvaihto - kokemuksia, mielipiteitä?

Itselläni ei ole asiasta mitään kokemusta, mutta kerron oman mielipiteeni. Nimen vaihtaminen tuntuu hieman epäkypsältä ja ailahtelevalta toiminnalta. Toisaalta, jos on todella ehdottoman varma uudesta nimestä, kannattaa se mielestäni vaihtaa. Vauvalle ei ole ehtinyt muodostua sidettä nimeen, eikä hänen tarvitse asiaa kenellekään koskaan selitellä. Mutta korostan, että päätös nimen vaihtamisesta täytyy olla pysyvä, koska toista kertaa sitä ei vain voi mennä muuttamaan. 

Meille yhden lapsen  nimen anto oli kamalan vaikeaa, oltiin ihan valmistautumattomia ja miehen ja mun maut ei menneet yhtään yksiin. Ainakin vuoden totuttelin lapsen nimeen. Mietin vaihtamista, mutta en olis saanut miestä suostumaan. Toisen lapsen nimi taas on aina ollut ihan itsestäänselvä juttu. Rohkaisen vaihtamaan jos siltä tuntuu. Se on aika helppoa pienellä, kouluiässä sitten jo eri juttu. 

Tiedän erään äidin, joka vaihtoi vauvalleen nimen muutaman kuukauden päästä ristiäisistä. 

Niin nimen voi vaihtaa helposti kerran. Mielestäni tuo kerta pitäisi säästää lapselle itselleen päätettäväksi.

Kieltämättä kuulostaa todella epäkypsältä ja ailahtelevaiselta muutella mielipidettään lapsen nimestä. En oikein ymmärrä. Useat tuttavani ovat aikuisena vaihtaneet tai muokanneet etunimeään. Puhumattakaan sukunimenvaihtamisista, naimisiin, erotaan, otetaan suvun vanha nimi, uusiin naimisiin, otetaan se lapsuuden sukunimi. On siinä muistelemistä kun joulukortteja kirjoittelee.

Kun ensin on lähes vuosi aikaa miettiä nimeä, ja sitten antaa väärän, niin onko muka se seuraava sitä parempi? Vai taas väärä?

Voihan lapsen nimen vaihtaa vaikka joka vuosi, jos siltä tuntuu! Mutta miksi niin täytyy tehdä? Koulussa ainakin on hankalaa, kun Liisa-Maijasta tulee tokalla luokalla Jasmine ja kolmannella Elina ja sitten Minttu-Liisa.

minä mietin nimen vaihtoa myös pitkään - nyt kaduttaa, etten sitä tehnyt. valinta oli tosi vaikea, meille erilaiset maut miehen kanssa, lopulta täytyi vain joku päättää. Lapsihan on kuitenkin ihana ja täydellinen rakas lapseni, mutta kyllä myönnän, että nimiasia vielä vuosienkin päästä vähän harmittaa. 

Itse vaihdoin tyttäreni nimen ennen 1-v synttäreitä. Tyttären isä oli todella ehdoton nimien suhteen, antoi muutaman vaihtoehdon josta valita, eikä olisi allekirjoittanut papereita joissa olisi ollut jokin muu nimi, kuin itse ehdotti. En olisi raskausaikana ikinä uskonut, että näin kävisi. Valitsin sitten nimen, johon luulin tottuvani, mutta niin ei koskaan käynyt. En edes koskaan kutsunut tytärtäni sillä nimellä. Hain sitten eroa ja yksinhuoltajuutta, johon sain päätöksen ennen, kun tyttäreni täytti 1-v. Kävin heti päätöksen saatuani vaihtamassa nimen. Eroon oli tietty muitakin syitä, mutta tämä nimi asia kaihersi todella paljon.

Virallinen nimi ja kutsumanimi voi olla eri.

Olin joskus töissä tarhassa... sinne piti tulla 3v Saku ja nimikoimme kaapit ja sängyt valmiiksi. Ekana aamuna lapsen äiti katseli osoitettua lokeroa ja totesi, että lasta kutsutaan Oskuksi, että lapsi ei ole koskaan kuullutkaan nimeä Saku... :)

Itsellä kävi niin, että olin  raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalassa ja toivat 3 kertaa sen esitietolomakkeen takaisin... halusivat siihen tytön ja pojan nimen. Minä sen pari kertaa jaksoin sanoa, että haluan nähdä lapsen ensin, ennenkuin päätän nimestä ja olisi todellakin suotavaa että ette mene hätäkastamaan kirkkoon kuulumattomien vanhempien lasta. Kolmannella kerralla mies sitten raapusteli siihen paperiin jotain.

Lapsi oli 5 viikkoa keskolassa väärällä nimellä... ei tuntunut yhtään oikealta. Viikon ikäiselle laitettiin sitten maistraattiin nimitiedot ja sieltä piti automaattisesti nimen mennä sairaalankin tietoihin. Ei mennyt, eikä kiinnostanut asiaa siellä viedä eteenpäin.

Ekalla kontrollikäynnillä meinasin tintata lääkäriä nenään, kun katseli papereita ja sitten vauvaa ja totesi että "maijahan" se siinä, olette vaihtaneet nimeä, enpä meninannut  tunnistaa "maijaa".  

Mun siskon eka nimi oli Tiina. Äiti ei siitä pitänyt, joten vaihtoi sen Miraksi, kun vauva oli 6 kk. Kun isä ja äiti erosi, jäätiin me isälle ja isä halusi vaihtaa Miran Elinaksi (alkuperäinen nimi oli Tiina Elina). No sitten aikuisena sisko päätti, että ei hän mikään Elina halua olla vaan Helen.

Tosi kätsyä, virkatodistuksessa lukee, että Helen, ent. Elina, ent. Mira ent Tiina.

Ei ne nimet hätäkastetta varten ole vaan siksi juuri että lasta voidaan kutsua nimellä jos se on eri osastolla kun äiti. Vauvoja on paljon ja pelkkä sukunimi ei välttämättä riitä.

Ei meidänkään lapsen keskolanimeä lopulta viralliseksi nimeksi annettu, minä pidin sitä koko ajan ikään kuin "lempinimenä".

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 23:17"]

Itsellä kävi niin, että olin  raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalassa ja toivat 3 kertaa sen esitietolomakkeen takaisin... halusivat siihen tytön ja pojan nimen. Minä sen pari kertaa jaksoin sanoa, että haluan nähdä lapsen ensin, ennenkuin päätän nimestä ja olisi todellakin suotavaa että ette mene hätäkastamaan kirkkoon kuulumattomien vanhempien lasta. Kolmannella kerralla mies sitten raapusteli siihen paperiin jotain.

Lapsi oli 5 viikkoa keskolassa väärällä nimellä... ei tuntunut yhtään oikealta. Viikon ikäiselle laitettiin sitten maistraattiin nimitiedot ja sieltä piti automaattisesti nimen mennä sairaalankin tietoihin. Ei mennyt, eikä kiinnostanut asiaa siellä viedä eteenpäin.

Ekalla kontrollikäynnillä meinasin tintata lääkäriä nenään, kun katseli papereita ja sitten vauvaa ja totesi että "maijahan" se siinä, olette vaihtaneet nimeä, enpä meninannut  tunnistaa "maijaa".  

[/quote]

Itse kuulin useaan kertaan lapsuuteni aikana, että äitini olisi halunnut antaa minulle nimen [oma etunimeni] [eri toinen nimi], mutta isäni mielestä tämä vaihtoehto oli liian erikoinen tms. joten he päätyivät vaihtoehtoon [oma etunimeni] [oma toinen nimeni].

23-vuotiaana vaihdoin toisen nimeni itse tuohon äitini aikoinaan haluamaan nimeen. En pelkästään siksi, että hän olisi sitä halunnut, vaan siksi että se myös omasta mielestäni oli komeampi nimi kuin mihin he olivat päätyneet ja olin aina pitänyt toista nimeäni tylsänä.

Ihan vain kokemuksena, että kyllä lapsi itsekin voi myöhemmin päättää nimen vaihdosta, jos tilanne ei ole aivan katastrofaalinen mielestänne nyt ja kerrotte sitten hänelle vaihtoehdoista. En tiedä. En ole kokenut nimenneeni omaa lasta niin väärin, että olisi pitänyt käydä korjailemaan, joten en tiedä. Nimeäminen on kyllä äärettömän vaikeaa eikä "täydellistä" osumaa ole helppoa keksiä, ainakaan jos lapsia on monta (loppuvat ideat kesken). Tylsemmälläkin nimellä voi kuitenkin elää erityislaatuisen elämän, että ei se nyt niiin vakavaa loppujen lopuksi ole.

Nimen valinta oli tosi vaikeaa. Myös meillä, miehellä ja minulla, oli eri ajatukset nimestä. Olin tosi ahdistunut, koska pelkäsin sitä, että jos lapselle annetaan nimi, joka ei ole täysin mieleeni vaan kompromissi parista "huonosta", niin se vaivaisi jatkuvasti. Lopulta mies luultavasti kyllästyi myös keskusteluun nimestä ja tokaisi minun saavan ilmoittaa papille minkä nimen haluan. Hän ei kuitenkaan tule siitä pitämään ja kaikille ilmoittaa, ettei se ollut yhteinen päätös. No, lopputuloksena minä ilmoitin papille nimen ja tällä hetkellä mies on nimeen todella tyytyväinen eikä osaisi ajatella muuta nimeä lapselle. Hyvä näin, mutta en ehkä suosittele tätä toimintatapaa yleisesti =) 

Mä vaihdoin lapsen toisen nimen avioeron yhteydessä, vaihdoin samalla meidän sukunimet.

Toinen nimi oli lapsen isän vakaasti päättämä _typerä_ nimi, en jaksanut katsella sitä enää papereissa, kun aiheutti vain ärsytystä.

Meidän viisvuotiasta poikaa on kutsuttu ihan syntymästä asti eri nimellä mitä virallisesti on annettu kastajaisissa nimeksi. Kukaan pojan tunteva ei käytä ensimmäistä nimeä, vaan aina sitä toista nimeä, eli virallista kutsumanimeä. Jotkin paperitkin tulevat pojalle tällä kutsumanimellä postista! Jos poika aikuisena tahtoo vaihtaa nimensä kutsumanimeensä, niin antaa mennä vain! Vähän on jäänyt harmittamaan, että annettiin eri nimi millä kutsutaan tuota, mutta hoituuhan se näinkin!

Mieheni nimi on vaihdettu vauvana, tosin vain toinen nimi. Kutsumanimi on siis aina ollut sama. Täytyy sanoa, että hyvä että vaihtoivat! 

Minä mietin kolmannen kohdalla ensimmäisen vuoden nimen vaihtoa. Emme päässeet millään yhteisymmärrykseen ja lopulta ennen ristiäisten alkua papille piti antaa joku nimi. En vieläkään tiedä miten päädyimme siihen, joka sitten annettiin, mutta kaduin sitä samantien. Nimi ei ollut yksikään harkinnassa olleista. Ensimmäiset 9kk puhuin vain vauvasta, sitten pakotin itseni käyttämään sitä nimeä. Parin vuoden kohdalla se alkoi tulla jo vähän luontevammin ja nykyään tyttö on ihan nimensä oloinenkin. Ikää 9v. Kun taas se nimi, jonka meinasin vaihtaa, ei sopisi hänelle ollenkaan. 

Miksi en sitten vaihtanut? Ehkä eniten vaikutti videoidut ristiäiset ja kaiverretut lahjat. Ne olisivat jääneet väärälle nimelle ja muutenkin tuntui vähän nololta alkaa vaihtamaan. Muilla ihmisillä ei ollut mitään vaikeuksia nimen kanssa. Tottuihan siihen lopulta, mutta kestihän se kauan. Toisinaan ihmettelen nimeä edelleen, hänen jälkeensä syntynytkin sai oikein hyvän nimen. Joku meni kolmosen kohdalla vähän pieleen.

meillä esikoisen nimen miettiminen oli ihan hirveää!!! osottautui, että nimimakumme  oli tyystin erillainen: mies halusi "jämptin, suomalaisen nimen " & tyrmäsi kaikki ehdotukseni liian imelinä, liian outoina, liian rumina, liian.. olin halunnut tytöstä Mintun, Tinkan, Sagan, Hetan  tms mutta mikään ei kelvannut. omia unelmanimiään mies ei tytölle kuitenkaan osannut sanoa,vain että ehdotukseni olivat kamalia.  pojasta kuulemma olisi pitänyt tulla Veikko...

lopulta löysimme nimen, johon mies ihastui ja joka minusta oli ok. en kuitenkaan ole täysin sopeutunut tuohon nimeen vieläkään & kärsin katkeruudesta, vaikka tyttö on jo 5v

Minä olen vaihtanut yhden lapseni nimen kun hän oli n. 5kk. Hänen nimekseen piti tämä nimi tullakin, mutta jostain syystä ennen ristiäisiä se nimi tuli sitten veivattua eri nimeksi, johon en vaan tottunut. Hän oli ihan tämän alkunperin mietityn nimen oloinen ja näköinen, josta sitten hänen nimensä tulikin kuitekin :)

Kyllähän siinä muutama tuttu vähän kakisteli ensin, mutta aika nopeasti siihen kaikki tottui.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 00:16"]

Meidän viisvuotiasta poikaa on kutsuttu ihan syntymästä asti eri nimellä mitä virallisesti on annettu kastajaisissa nimeksi. Kukaan pojan tunteva ei käytä ensimmäistä nimeä, vaan aina sitä toista nimeä, eli virallista kutsumanimeä. Jotkin paperitkin tulevat pojalle tällä kutsumanimellä postista! Jos poika aikuisena tahtoo vaihtaa nimensä kutsumanimeensä, niin antaa mennä vain! Vähän on jäänyt harmittamaan, että annettiin eri nimi millä kutsutaan tuota, mutta hoituuhan se näinkin!

[/quote]

Näitähän on vaikka kuinka poljon, että kutsumanimeksi tulee toinen nimi. Itsellä on ihan lähipiirissä mm. mies, miehen isä ja äitini, joita kaikkia on aina kutsuttu toisella etunimellä. Ainoastaan viralliset papeit tulevat sillä "oikealla" etunmellä ja kaikki muut sillä kutsumanimellä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:56"]

Vaihdoin tyttäreni nimen kokonaan, koska av-palstalla nimi leimattiin wt-nimeksi. Nyt jälkeenpäin harmittaa, kuinka annoinkaan muiden mielipiteiden vaikuttaa niin paljon. :( Pidin henkilökohtaisesti alkuperäisestä enemmän...

Aloitusta en pitänyt provona, mutta vitsikkäitä vastauksia ainakin. et kai oikeasti..?

[/quote]