Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen, joka puhuu vain itsestään ja omista asioistaan?
06.07.2013 |
Tunnen yhden tälläisen tapauksen. Olen tuntenut hänet jo toistakymmentä vuotta, ja hän on aina ollut samanlainen ja ihan kaikille. Näen tätä henkilöä vieläkin pakosti välillä, vaikka en itse mitään erityistä yhteyttä haluakaan pitää. Onneksi näitä pakollisia näkemisiä on hyvin harvoin nykyään.
Ensinnäkin hän ottaa muihin yhteyttä vain, jos haluaa hyötyä jotakin itse. Toisekseen, hän ei koskaan kysy edes yhtä kertaa, mitä toiselle kuuluu tai ole millään tavalla toisen elämästä kiinnostunut. Jauhaa jopa 4 tuntia omista asioistaan kysymättä oikeasti kertaakaan toisen elämästä mitään. Jos ehtii kertomaan itse elämästään jonkin jutun, onnistuu hän nopeasti ohittamaan sen, tai sitten aloittaa vastaamaan tyyliin "minullakin kerran..." ja kas, jauhaa taas omista asioistaan. Tämä ihminen on myös hyvin negatiivinen kaikella saralla, ja on vuosia jo jauhanut siitä, kun hänellä ei ole ketään ystävää, joka häntä ymmärtää, ja että kaikki vaan tekevät paskoja asioita hänelle, eikä mikään ole muutenkaan koskaan hyvin. Jatkuvasti joku tekee ohareita (työelämässä ja yksityiselämässä) ja ihmisiä kaikkoaa ympäriltä "ilman syytä". Elämä potkii aina päähän vain häntä. Kaikki muut ihmiset saavat kaiken mitä haluavat ihan tosta noin vaan, mutta hän ei edes taistelemalla. On siis kunnon marttyyri. Jos koittaa antaa hänelle jotain positiivista näkökantaa, on vastaus ylimielinen ja vähättelevä, koska hän tietää aina kaikesta enemmän, onhan hän paljon vanhempikin ja elämää nähnyt. Hän pitää itseään vuorovaikutustaitoisena ja "hyvin herkkänä ja henkevänä" ihmisenä, mutta oikeasti hänen seurassaan loputkin energiat kaikkoaa ja tulee tyhjä ja masentava olo, eikä vuorovaikutustaidoista kyllä ole tietoakaan, sehän on selvä.
Kaiken huippu oli se, kun olin raskaana 5.kuulla, hän huomasi kyllä kasvaneen vatsan ja jotakin siitä kommentoi sivulauseessa, muttei kertaakaan kysynyt koska vauva syntyy tai mitään muutakaan. Jutteli vain omista lapsistaan, työstään, elämästään ja muista asioistaan. Ei myöskään kertaakaan kysynyt, mitä perheellemme kuuluu, ei edes mitä minulle kuuluu jne. Tuli tosi tylsä olo taas kerran. Vaikka tottakai osasin odottaa ja olisin ollut yllättynyt jos hän olisi jotenkin ollut kiinnostunut.
Moni varmaan miettiikin, että miksi olla sitten tekemisissä, ja kuten sanoinkin, en juurikaan enää joudu olemaan, kuin pakosti välillä. Nyt on taas se tilanne tulossa eteen ja olen jo valmiiksi häntä niin täynnä, että mietin jopa suoraan asiasta sanomista. En kuitenkaan halua loukata, mutta eikö tuollaiselle ihmiselle tekisi hyvää, jos joku edes kerran sanoisi suoraan, että katso joskus peiliin? Tunnetteko muut tämänlaisia henkilöitä ja miten kestätte heitä?
Kommentit (29)
No mun kaveri muuttui avioeronsa jälkeen sellaiseksi, että puhuu vain omista asioistaan, ei anna suunvuoroa, ei välttämättä kysy mitä kuuluu, kertoo vielä asiansa useaan kertaan kun ei muista mitä on kellekin kertonut. Tekee asioita jotta voi kertoa niistä, tyyliin "kävin pelaamassa golfia" ei siksi että paljastuisi, mikä hänestä itsestään siinä oli kivaa. Haluaa vatvoa aina asioitaan pitkällisesti mutta tuntuu, että se puhuminen ei tuo hänelle mitään helpotusta. Jos hänelle tapahtuu jotain ikävää, se tarkoittaa usean päivän puheripulia ja maailmassa ei ole silloin mitään muuta kuin hänen hammaslääkärikäyntinsä tai vastaava, jollekin muulle ihmiselle ihan normaali elämän asia.
Positiivista kyllä, tämä henkilö ei ole negatiivinen ihminen vaan vielä ihan eteenpäin katsova. Ajattelen, että hän ei osaa oikein prosessoida elämänsä varjopuolia. Toinen kaverini kutsuu häntä "puheraiskaajaksi".
Olen suositellut hänelle myös omien ajatustensa kirjoittamista paperille, koska hänellä tuntuu olevan välillä paljon mietittävää, joka ei pelkällä puhumisella parane. En nimittäin jaksa aina jäädä hänen puhehyökyaaltonsa alle varsinkin kun tuntuu, että keskustelusta ei tule vuorovaikutusta siten että hän saisi helpotusta siitä, että kertoo asioita jollekin, ehkä siis hänelle voisi olla parempi kirjoittaa ajatuksiaan ja itse katsoa, miltä ne näyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka puhuu itsestään ja omista asioistaan, saattaa haluta olla tungettelematta. Eli ei kysele sun juttuja, vaan olettaa, että kerrot, jos tahdot.
Mä itse kaihdan ihmisiä, jotka utelee mun asioita ja hyvin harvoin kyselen muilta heidän asioistaan.
Mun äiti on tuollainen. Ja jos se joskus puhuu muutakin kuin itsestään, on se negatiivisia kommentteja mistä tahansa. Tai omaa besserwisseyttään asiasta josta keskustelukumppani tietää oikeasti enemmän kuin hän. Rasittavaa.
No niinpä, tiedän että aika moni olisi sanonut! Olisinpa itsekin sanonut jo ajoissa noin, olen vaan joissain asioissa liian kiltti, tiedän, mutta nyt alkaa olla mitta täysi, niin ehkäpä sanonkin. Koska onhan se hänellekin hyväksi tulevaisuutta ajatellen, jos kukaan muukaan ei sitä koskaan ole sanonut suoraan. Voi kai olla, ettei tämä tyyppi itse edes tajua käyttäytymistään... Ei ole muutenkaan "välkyimmästä päästä".
ap.
Ei sellaista kestäkään, en minä ainakaan. Mun vastaava kaveri oli lisäksi hyvin herkkähipiäinen, erehdyin joskus ikäänkuin vihjaamaan jotain hyvin kevyttä mutta kuitenkin negatiivista asiaa hänestä (ei todellakaan mitään vakavaa), niin jouduttiin sitten puimaan aika pitkään minun törkeyttäni ja sitä miten en yhtään arvosta häntä.
Ei tällaisen tyyppi muutu tai ota opikseen vaikka sille mitä sanoisi. Saattaisi oppia mekaanisesti teeskentelemään hetken kiinnostunutta, mutta päässä pörii koko ajan ne omat jutut. En ottaisi hommakseni opettaa tällaiselle mktään tai muutenkaan suotta olla yhteydessä. Hiivuttaisin hiljaa ystävyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 17:59"]
Ihminen, joka puhuu itsestään ja omista asioistaan, saattaa haluta olla tungettelematta. Eli ei kysele sun juttuja, vaan olettaa, että kerrot, jos tahdot.
Mä itse kaihdan ihmisiä, jotka utelee mun asioita ja hyvin harvoin kyselen muilta heidän asioistaan.
[/quote]
Ääh, mutta toi on ihan eri asia, kuin että et saa edes suunvuoroa kertoa omia asioitasi. Ja vaikka ollaan tunnettu pitkään, kertoo jotain sekin, jos ei voi sen verran huomioida toista, että kysyisi toiselta mitä kuuluu. Jos et koskaan kysy, mitä kuuluu, tulee lähinnä vaikutelma, että pidät toista itsestäänselvyytenä.
Mun ystävästä on vanhemmiten tullut tällainen vatvoja. Puhuu japuhuu ja puhuu mutta se puhe ei tunnu tuovan mitään helpotusta eikä hän jotenkin rekisteröi kommenttejani mitenkään. Sellaista hataraa yksinpuhelua se on ja usein vielä illalla tekstareilla monta viestiä samasta asiasta perään aaargh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 17:59"]
Ihminen, joka puhuu itsestään ja omista asioistaan, saattaa haluta olla tungettelematta. Eli ei kysele sun juttuja, vaan olettaa, että kerrot, jos tahdot.
Mä itse kaihdan ihmisiä, jotka utelee mun asioita ja hyvin harvoin kyselen muilta heidän asioistaan.
[/quote]
En minäkään pidä urkkimisesta enkä negatiivisessa mielessä utelusta, mutta tämän ihmisen kohdalla ei näin ole, sillä jos joku yrittää kertoa omasta elämästään jotakin, hän ei välttämättä kommentoi mitään, vaan vaihtaa puheenaihetta taas sinne omaan napaansa ja ongelmiinsa. Jos alkaa kertomaan omaa asiaansa, tulee tyhmä olo, kun toinen ei vastaa takaisin mitään, kuin korkeintaan "aijaa" tai "just" ja omien asioiden jauhaminen jatkuu. Itse en enää edes yritä eikä kiinnosta, mutta sivusta edelleen seuraan, kun tekee tätä järjestäen kaikille.
ap
en keksi mitään syytä miksi pitäisi olla tuollaisen kanssa tekemisissä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen yksipuolinen ystävyys ja kestin sitä ihan liian pitkään, koska olin tämän ihmisen ainoa ystävä. Onnistuu aina loukkaamaan muita arvostelevalla tyylillään ja jutut ovat vain minä minä minä -alkuisia. Ja sitten ihmettelee, mikä MUISSA ihmisissä on vikana...
Ei kannata olla tekemisissä. Koita hivuttautua eroon pikkuhiljaa tuollaisesta energiavarkaasta, jos et tohdi suoraan mitään sanoa.
Ap tiedän tunteen. Todella rasittavaa eikä tuollaisen ihmisen seurassa enää koitakkaan sanoa mitään omaa asiaansa väliin kun kuitenkin se heti sivuutetaan.
Tiedän parikin tuollaista ihmistä ja olen ottanut heidän seurassaan sen linjan, että en puhu tahallanikaan omia asioitani vaan seuraan vaan ja kuuntelen heidän sepityksiään ja mietin mielessäni että onks toi oikeesti noin tökerö ettei itse tajua mitä tekee. Huokaan helpoituksesta kun pääsen tilanteesta pois ja tulen kertomaan miehelleni kuinka tyhmä ihmisen pitää olla ettei itse tajua tekevänsä itsestään ihan pelleä tollasella parin tunnin monologilla.
Eihän tollaisilla ihmisillä voi olla todellisia ystäviä, koska ystävyys on vastavuoroista kanssakäymistä eikä toisen kuuntelua tauotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hitsi, tunnistin itseni.. kiitos valaisemisesta, yritän parantaa tapojani. :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, jos edes joku omien asioiden jauhaja tunnistaa hölmöytensä ja parantaa tapansa...
Joo, itellä oli just tommonen kaveri joka imi muitten ilon itseensä puhumalla koko ajan itsestään ja valittamalla elämästään. Melko negatiivinen oli ja kun sitten kerroin sille että ei voi jatkaa sellasta pelii niin suuttu. Enään emme ole kavereita melkein lainkaan.
Joo, itellä oli just tommonen kaveri joka imi muitten ilon itseensä puhumalla koko ajan itsestään ja valittamalla elämästään. Melko negatiivinen oli ja kun sitten kerroin sille että ei voi jatkaa sellasta pelii niin suuttu. Enään emme ole kavereita melkein lainkaan.
Yksi fb-kaverini mainostaan aina pelkästään omia tekemisiään, eikä koskaan kommentoi muiden päivityksiin mitään. Ainoat keskustelut on, että jos joku kehuu kuvia, niin "kiitos". Poistaa kuitenkin ihmisiä kaverilistalta, jos ne ei seuraa hänen tekemisiään. :P
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka puhuu itsestään ja omista asioistaan, saattaa haluta olla tungettelematta. Eli ei kysele sun juttuja, vaan olettaa, että kerrot, jos tahdot.
Mä itse kaihdan ihmisiä, jotka utelee mun asioita ja hyvin harvoin kyselen muilta heidän asioistaan.
Tällainen mahdollisuus on ehdottomasti olemassa. Minua luultavasti ylimielisenä, kun en juuri kysellyt muiden asioita. Syynä oli kuitenkin, että koin itseeni kohdistuneet kyselyt ahdistavina, koska pohjimmiltani häpesin itseäni ja ajattelin muiden vain kysymyksillään etsivän minusta heikkoja kohtia joita käyttää hyväkseen. Ajattelin muiden tuntevan samoin heihin kohdistuvista kysymyksistä, joten luulin olevani huomaavainen, kun säästin heidät kiusallisilta tilanteilta.
Sitten kun tämän tajusin, piti oikein opetella osoittamaan kiinnostusta muihin ihmisiin, kun olin sitä aikaisemmin niin huolellisesti vältellyt. Se ei edelleenkään ole helppoa ja tunnen edelleen tekeväni jotain sopimatonta, etenkin jos kyselen ihmiseltä joka ei ole hyvä tuttu.
Minussa on paljon tuollaista ap:n kuvailemaa ihmistä. Hävettää oma puheliaisuuteni. Vaikka kyselen kun joku ystäväni kertoo asioistaan, tuntuu että toiset eivät halua kertoa kovin vuolaasti omista asioistaan, enkä malta odottaa, että toinen saa sanottua kaiken mitä haluaa. Minä taas saan välillä puheripulin, enkä osaa lopettaa. Ihme, että minulla on vielä ystäviä. Saisinkohan jostain ostettua rauhoittavia lääkkeitä, että osaisin olla rauhallisempi toisten seurassa. Olen aina niin innoissani kaikesta ja iloinen kun saan jutella jonkun kanssa. Anteeksi, jos minä olen liian puhelias ystäväsi. 😔
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mä olisin varmaan jo saonut, esm.kun valittaa ettei hänellä ole ketän. Sanoisin että niin, tiedät varmaan että sulla on taipumus puhua vaan omista asioistasi, mikä varmaan karkoittaa monet ja kannattaa opetella ottamaan muitakin huomioon.