Kummilapsen vanhempien painostus..

Mistä ne tietää kuinka usein tapaat toista kummilastasi?

Kiva jos tuo alkaa jo nyt.. mitä siitä tuleekaan viiden vuoden päästä? Mulla on 7 kummilasta, ikää nuorimmalla 7, vanhimmalla 20. On ikuinen kysymys, voinko muistaa kaikkia samalla tapaan, yhtä arvokkailla lahjuksilla, yhtä pitkillä vierailuilla ja yhdessä oloilla. Eihän sitä voi ja kaikista kummilapsista ei vain tule läheisiä vaikka mitä tekisi tai jättäisi tekemättä. Yhdestä kummilapsestani en välitä pätkääkään - mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän lapsi alkaa nyppiä, mutta siskon poika on taas ollut aina aivan ihana tapaus ja hänen kanssaan olen mielelläni ja muistan hänen merkkipäivänsä varmasti. Yksi kummilapsi jäi taas niin kaukaiseksi jo lapsena, etten tunnistaisi häntä vaikka vastaan tulisi.

Niinpä suosittelen vain tekemään niinkuin sydän sanoo, ei niinkuin kummipojan vanhemmat haluavat, vaan niinkuin sinä haluat. Sinun ei tarvitse jakaa aikaasi tasapuolisesti kummilastesi kanssa, muille ajankäyttösi ei kuulu mitenkään. Jos urputusta alkaa kuulua niin sanot, että käytät mielestäsi ihan sopivasti aikaa lapsen kanssa ja sinulla on myös muita tärkeitä ihmisiä.

Mä en oikein ymmärrä nykypäivänä tätä kummi hössötystä. Siis ymmärrän, että kummit on olemassa mutta väkinäistä yhteydenpitoa, yhteisenajan suunnittelua ja muuta vain sen takia, että on kummi. Vaikka et olisi sisaruksesi kummi niin olisit varmaan läheisempi hänen kanssaan muutenkin, joten siitä on turha olla kateellinen.

4 jatkaa vielä. en siis viittaa tuolla "väkinäisyydellä" tähän tapaukseen. vaan yleinen ajatus.

Ei varmaan kannata sanoa asiasta, haluan tietenkin säilyttää välit vanhempiin, koska he ovat ystäviäni vuosien takaa. En ole ennen lapsen syntymää nähnyt heitäkään kovin usein vuoden aikana, siksi tuntuu että nyt pitäisi nähdä useammin vaan sen lapsen vuoksi. Ehkä tuo painostus on semmoista vihjailua, olen kuullut että toinen kummi on se "ykköskummilapsi" ja koko ajan laitetaan kuvia lapsen saavutuksista jos en ole käynyt katsomassa. Ymmärrän, että lapsi on heille maailman tärkein ja pidän itsekin hänestä, mutta en koe että kummitätinä pitäisi olla koko ajan läsnä kasvatuksessa. Toinen kummitäti tuntuu olevan semmoinen ja ehkä he vertaavat häneen. En ota itseeni ainakaan vielä tämmöistä vihjailua, olen tehnyt aina kuten sydän sanoo. Asun eri kaupungissa ja olen silti nähnyt lasta n. 5 kertaa vuoden aikana, lähetellyt kortteja ja tietenkin muistanut syntymäpäivinä ja jouluna. mietin vaan onko yleensä kummit sellaisia jotka käy kerran kuussa? Ei minulla ainakaan ole ollut. terv. viestin aloittaja

Minun kummini ovat sukulaisia, joten en ole mieltänyt heitä kummeiksi vaan lähinnä tädiksi ja sedäksi. Ei ole haitannut minua ja heitä olen nähnyt sukujutuissa lähinnä ja kylläilty niin kuin serkkujen luona nyt kyläillään. Ei sen takia kun äidillä on paha mieli niin pidä "alistua" tahtoon. jatka saman malliin!

Onpa helpotus etten ole koskaan suostunut kenenkään lapsen kummiksi (muutaman kerran on pyydetty).