Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö saksanpaimenkoiria?
30.05.2013 |
Minä pelkään, en tiedä pelkäänkö syyttä vai onko pelkoon joku syy, isoja ja vaarallisia koiriahan ne ovat. Ärsyttää kun niitä käytetään poliisitehtävissä, saa aina varoa jos jossain on poliisitilanne menossa.
Kommentit (18)
Kavahdan, ainakin.
Olin 6v kun eräänä talviaamuna lampsin kotiovelta n.100m matkan postilaatikolla yökkäri ja aamutakki päällä kun kys lajin edustaja ampaisi erään asunnon ovesta kimppuuni, kaatoi hankeen ja puraisi persauksesta.
Poliisi tuli ja lopetti koiran mutta sen jälk en ole isoista koirista pahemmin pitänyt. Ja saksanpaimenkoirat ovat vielä rumiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumia otuksia ainakin! Kamalan värinen turkki ja en pidä yhtään ulkomuodoltaan sutta muistuttavista koirista!
Ne lyhytkarvaiset vielä menee, mutta hyi kamala kun ne pitkäkarvaiset on rumia, en tajua miten joku voi pitää niitä koiramaailman komeimpina koirina. Saksanpaimenkoira ei ole MITÄÄN verrattuna vaikka solakkaan afkaaniin tai whippettiin. Nuo koirat ovat majesteettisia, sakemannit + muut susimaiset koirat ovat alkukantaisen näköisiä
Olen koiraihminen ja minulla on ollut aina koira. Slti on muutamia rotuja, jotka mielelläni kierrän kaukaa. Syy on kyllä yleensä hihnan toisessa päässä. Näen jo pitkän matkan päähän, onko koira ulkoiluttajalla hallinnassa. Valitettavasti juuri saksanpaimenkoirat, rottweilerit ja kaikenkarvaiset taistelukoirarotuiset elukat ovat niitä jotka joutuvat ihmisten käsiin, joilla ei ole mitään tajua miten koira koulutetaan tainsitä hallitaan.
En pelkää mitään koiria.. Kissoja kylläkin hieman kavahdan.. :D
En pelkää vaan inhoan. Saksanpaimenkoira on juoppojen ja wt-sakin suosikkirotu, varmaan siksi kun poliiseillakin on. Yleensä kasvatetaan komentamalla, huutamalla ja repimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 20:05"]
En pelkää vaan inhoan. Saksanpaimenkoira on juoppojen ja wt-sakin suosikkirotu, varmaan siksi kun poliiseillakin on. Yleensä kasvatetaan komentamalla, huutamalla ja repimällä.
[/quote]
Veit sanat suustani! Itsekkäitä rakkeja!
Enpä juuri, meillä oli parikin Saksanpaimenkoiraa kun olin pieni ja tänäänkin silittelin yhtä ennestään vierasta, mutta aivan ihanaa nuorta ja hassua koiruliinia. En osaa pelätä koiria, mutta en mene tuntemattomien koirien lähellekään. Olen aina pärjännyt hyvin erilaisten koirien kanssa ja välillä koirien omistajatkin ovat ihmetelleet miten heidän koiransa on hyväksynyt minut heti. Samanlainen on myös isäni - ei ole vastaan tullut koiraa, joka ei isästäni tykkäisi.
Vanhin lapseni ja mieheni taas pelkäävät koiria. Varsinkin tyttäreni pelkää koiria ihan hysteerisesti ja olen yrittänyt totuttaa tyttöä mukaviin ja ystävällisiin koiriin vuosien ajan, mutta pelko vain ei näytä vähenevän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 20:05"]
En pelkää vaan inhoan. Saksanpaimenkoira on juoppojen ja wt-sakin suosikkirotu, varmaan siksi kun poliiseillakin on. Yleensä kasvatetaan komentamalla, huutamalla ja repimällä.
[/quote]
Heh, meidän saku tuli rescuena tälläiseltä perheeltä, jota voisi varmaan kutsua wt-perheeksi :) Nainen oli halunnut ottaa haastavan rodun vahtikoiraksi, mutta hänellä ei ollut mitään käsitystä koirien pidosta muutenkaan. Sitten nainen pamahti paksuksi ja koiralle piti löytää uusi koti tai se olisi lähtenyt piikille.
Kyseessä on kyllä maailman ihanin koira, todella symppis. Ja mitä pelottomaan ja urheaan vahtikoiraan tulee, jos joku mainitseekin sanan IMURI, koira pötkii pöydän alle tärisemään ;) Tämä saku pelkää myös kuollakseen kissoja ja marsuja
Pelkään! Tutulla oli kyseistä rotua oleva koira joka oli oikeasti sekaisin. Yritti käydä kaikkien vieraiden kimppuun. Kerran pääsi livahtamaan oven raosta ja kaatoi minut maahan ja kynsi naamaani. ei ollut hyvä kokemus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissaihmisenä en pelkää mitään enkä ketään. Varsinkaan koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Meillä on aina ollut sakuja, ekan omani sain 8-vuotiaana. Sen ystävällisempää ja rakastavampaa rotua saa kauan hakea.
Paras rotu ehdottomasti. Pilalle jalostettu tosin - allergiaa ja lonkkavikaa on nykyään huomattavasti enemmän kuin esim. 30 vuotta sitten.
En nimenomaan pelkää niitä koiria, jotka poliisitehtävissä ovat. Itse en ole minkään sortin rikollinen, joten ei tarvitse pelätä sitä, että koulutetut koirat kävisivät päälle.
Tuntemattoman ihmisen saksanpaimenkoiraa en lähestyisi, en tosin koskaan ojanpohjallekaan pakene, jos vastaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Lapsuudessani kotona ollut yhteensä 5 saksanpaimenkoiraa ja lisäksi vanhemmillani on tällä hetkellä kaksi. Useilla tutuilla myös saksanpaimenkoiria. Lapsivarma rotu, ei käy kiinni, ei murise, ei näytä hampaita, ei vie ruokaa kädestä yms. Ei minkäänlaista ongelmaa vauvojen kovien otteiden kanssa (vahingossa päässyt käymään silmiin, korviin ja viiksiin kiinni), eikä isompien lasten kovakokuraisen kohtelun kanssa.
Saksanpaimenkoira vaatii paljon tekemistä, liikuntaa ja johdonmukaisen kunnon koulutuksen. Jos tällaista ei saa niin voi tietysti olla vihainen ja arvaamaton. Tällaista en ole vielä tavannut. Kauhulla tosin katselen lähistöllä asuvaa saksanpaimenkoiran pennun ulkoiluttajaa, joka kävelee hoiperrellen kaljapullo kädessä ja tupakka suupielessä. Sitä koiraa tulen kiertämään kaukaa, eikä vika ole koiran vaan omistajan.
Jotenkin surullinen aloitus... surulliseksi sen tekee se, että niin monilla tuntuu olevan huonoja kokemuksia kyseisestä rodusta - mikä ei kuitenkaan ole kyseisten koirien vika, vaan mitä suurimmassa määrin niiden tyyppien, jotka ovat sakun ottaneet vailla kykyä kasvattaa sitä.
Kysehän on ehdottomasti maailman monipuolisimmasta koirarodusta, jonka suosio perustuu siihen, että se on helppo kouluttaa ja hyvissä käsissä (ja hyvillä geeneillä varustettuna) se on parhain ystävä, mitä ihminen kuvitella saattaa.
Niin, itselläni sakutyttö oli paras ystävä 13 vuoden ajan. Sen kuolemasta on jo vuosia aikaa, mutta silti tulee itku silmään kun sitä ajattelee ja muistelee, parempaa ystävää kun ei kenelläkään voi olla. Kaunis, kuuliainen, kiltti tyttö. Toivon, että jokainen saa joskus kokea elämässään sellaista iloa ja onnea, jota tuo koira minun elämääni toi.
Itse en osaa sakuja pelätä, vaikka eivät kaikki vastaan tulleet yksilöt suinkaa ole olleet samanlaisia valioyksilöitä kuin omani oli. Sen sijaan pelkään kauheasti rottweilereita, mastiffeja ja kaikkia taistelukoiria. Niissä on jotakin uhkaavaa toisin kuin suurimmassa osassa saksanpaimenkoiria, joiden katsekin on lempeä ja viisas.
Makuasioitahan nämä rotujutut ovat, jos vielä ulkonäköäkin ajatellaan. Sutta muodoltaan ja väriltään muistuttavat koirat ovat itselleni niitä ainoita oikeita koiria - kaikenlaiset lyttynokkaiset, pullosilmäiset ja töppöjalkaiset tai rusakkoa muistuttavat otukset ovat lähinnä irvokkaita.
En varsinaisesti pelkää, mutta en pidä niiden luonteesta. Kaikki jotka olen tuntenut/tunnen ovat erittäin arvaamattomia. Lapsena ystävälläni oli kaksi sakemannia ja aivan hyysteerisiä suojelemaan tätä tyttöä, ei sinne silloin mielellään mennyt leikkimään. Itsellä rotikka, joten kyseessä ei ole ns. isonkoiranpelko. Näiden rotujen kanssa koulutuksella on äärimmäisen iso rooli-ei remmiä vaan rakkautta!
Saksanpaimenkoira on viisas, leikkisä ja ystävällinen rotu ja erinomainen koira ihmiselle, joka harrastaa ulkoilua suht' reippaasti. Kasvattajan pitää olla lempeä, mutta tiukka.
Itsellä ei kaikkia ominaisuuksia ollut, mutta 10 vuotta pärjäsin kohtuu hyvin ja koiran kuoleman jälkeen otin uuden rodun, vähän samanlaisen, mutta ei niin suojelevan.
Jos taitoni riittäisivät kouluttamaan koiran erinomaisesti, hyvin ei riitä, niin saksanpaimenkoira on one and only.
Kyllä niinkin voi sanoa, että pelkään. Itse asiassa pelkään hiukan kaikkia koiria. Jos millä tahansa koiralla pimahtaa päässä ja se päättää iskeä kimppuuni, niin minulle käy huonosti.
Kissojenkin kanssa olen varovainen, vaikka minulla on ollut kissa. Nekin saavat kynsillään paljon pahaa aikaan, jos ei osaa olla varovainen