En halua tutustua uusiin ihmisiin
Olenko outo? Minulla ei ole paljon kavereita, pari hyvää ystävää ja muutamia tuttuja. Sosiaalinen elämäni ei ole mitenkään kiireinen ja kalenteri pukkaa tyhjää melkein joka päivä.. Siltikään ei kiinnosta ollenkaan tutustua uusiin ihmisiin! En ole mitenkään sosiaalisesti rajoittunut, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja ulkona käydessä höpöttelenki ja naureskelen ihmisten kanssa mutta ei minua huvita tutustua heihin sen paremmin että lähtisin kahville tms.. Muutenkin viihdyn kotona paljon enemmän enkä tunne pakottavaa tarvetta kerätä suurta kaverijoukkoa ympärilleni.. Mieheni mielestä olen hieman tylsä tämän takia mutta itse en koe sitä ongelmaksi :D
Kommentit (9)
Miksi olisit outo? Ei kaikki kaipaa sosiaalista kanssakäymistä...
Älä pidä itseäsi outona! Olen itse samanlainen ja koin itseni oudoksi tässä yhteiskunnassa, jossa pitää olla mahdollisimman sosiaalinen ja luoda kontakteja joka suuntaan ja ravata kaikenlaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
Sitten annoin luvan itselleni olla sellainen kuin minun on hyvä olla. Välillä kuulen ihmettelyä läheisiltä että etkö kavereitasi ole nähnyt pitkään aikaan. Tai ihmettelyä, jos en lähde johonkin työpaikan kekkereihin.
Koen ne sosiaaliset tilanteet vaan äärettömän energiaa vievinä. Joten miksi turhaan rasittaa itseään?
T. onnellinen perheellinen erakko:)
No sanos muuta, mutta silti ihmetellään ja voivotellaan kun sanoo että ei huvita lähteä minnekkään :D Hirvein vaivalloista muutenki tutustua uuteen henkilöön ja viime aikoina kun niin on päässyt käymään on ne ihmiset sitten olleet aivan jotain muuta kuin luulin ja aiheuttavat vain murhetta ja päänsärkyä.. Olen siis tullut siihen tulokseen että vanhat naamat riittää kun ovat tähänki asti jaksaneet mua katsella!
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 13:31"]
Älä pidä itseäsi outona! Olen itse samanlainen ja koin itseni oudoksi tässä yhteiskunnassa, jossa pitää olla mahdollisimman sosiaalinen ja luoda kontakteja joka suuntaan ja ravata kaikenlaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
Sitten annoin luvan itselleni olla sellainen kuin minun on hyvä olla. Välillä kuulen ihmettelyä läheisiltä että etkö kavereitasi ole nähnyt pitkään aikaan. Tai ihmettelyä, jos en lähde johonkin työpaikan kekkereihin.
Koen ne sosiaaliset tilanteet vaan äärettömän energiaa vievinä. Joten miksi turhaan rasittaa itseään?
T. onnellinen perheellinen erakko:)
[/quote]
Täälläpä toinen samanlainen, ei vaan jaksa .
Minä en myöskään ole jaksanut enään aikuisiällä tutustua uusiin ihmisiin. En jaksa tehdä selontekoa elämänhistoriastani ja alkaa arpomaan onko tapaamani ihminen mieleinen ym.. Mulla ei oo yhtään kaveria koska lapsuuden/nuoruuden kaverit on muuttuneet/tippuneet matkasta. Mies on joskus murehtinut asiaa, mutta koska hänkään ei juuri pidä yhteyttä kavereihinsa, niin ei nyt sit outona pidä :)
En minäkään halua. On kauhean rasittavaa tutustua ihmisiin enkä muutenkaan välitä seurustelusta. En pidä itseäni mitenkään outona, mutta anoppi pitää. Ihan sama mulle.
Niillähän jo pärjää elämässä, parilla hyvällä kaverilla ja muutamalla tutlla :)
Mä kyllä tykkään heidän kans kahvitella, muttei mitään tarvetta saada uusia ystäviä tai tuttavuuksia.
Ihanaa, kun täältä sentää löytyy joku, joka on samanlainen kuin minäkin :) Minulla vaanon murheena aivan toisenlaisesti sosiaalinen puoliso...keskenään kyllä tulemme toimeen, mutta minä ahdistun hänen "laumastaan" enkä jaksaisi yhtään seurustella :( Mutta omissa oloissani olen onnellisimmillani!
Joulun tulo vähän taas ahdistaa..se kun on muka perheen ja suvun tapaamista ja yhdessäoloa varten..miksi sitten toivotellaan rauhallista joulua, jos kaikki pilataan ihmisjoukoilla, jos on pakko kestää perhettä ja sukua kyläilemässä?
Täällä yksi erakko. Mulla ei ole ketään tuttua eikä ystävää, vanha äiti nyt joskus soittelee. Enkä kaipaakaan ketään ihmisiä elämääni, viihdyn yksikseni. Töissä pakollinen ihmisten kanssa kommunikointikin tuntuu joskus rasittavalta, haaveilen joskus kunnon korpierakon elämästä.