Isovanhempana alkoholisti - vauvan tapaaminen

Et ole.

Et ole kohtuuton.

Itselläni oli alkoholisti-isä joka asui omassa asunnossaan, ja mä en mennyt hänen luonaan käymään jos soittaessa kuulin äänesä hänen olevan kännissä. Pidin tiukasti tuon linjan, ja menikin monta vuotta että isä katkaisi ryyppyputkensa jos tiesi minun olevan tulossa käymään parin päivän päästä.  Aina se ei onnistunut, valitettavasti.

Mutta sun pyyntösi on ihan ok ja heidän on sitä kunnioitettava. 

Et ole ollenkaan kohtuuton. Mutta onko äitisi raitis, vai juoko hän? Et voi antaa vauvaa tuonne yökyläänkään, ikinä.

Et ole millään lailla kohtuuton. Tuohan on ihan normaali käytäntö, oli sitten alkoholisti tai ei.

Jos se ei isällesi sovi, niin omapa on asiansa.

Miksi isäsi ei tule? Oletko varma, että se alkoholi on se syy?

Et ole. Mieheni vanhemmat ovat "tuurijuoppoja", eivätkä koskaan ole saanet humalassa tulla meille. Siispä lapset ovat viettäneet monet synttärit ilman isovanhempia...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:30"]

Et ole ollenkaan kohtuuton. Mutta onko äitisi raitis, vai juoko hän? Et voi antaa vauvaa tuonne yökyläänkään, ikinä.

[/quote]

En voikaan! Äiti juo myös, mutta raskaudestani kuultuaan hän on jättänyt juomisen minimiin, eikä seurassani juo ollenkaan. Isän juomisen - ja äidin repsahtamisriskin vuoksi en tule koskaan jättämään lastani keskenään heidän kanssaan.

Varsinainen syy juomiskieltooni onkin omassa reaktiossani heidän juomiseensa. Ahdistun välittömästi huomattuani heidän juoneen enkä ainakaan näin pian synnytyksen jälkeen (ne hormonit...) voi altistaa itseäni sellaiselle pelolle ja turvattomuuden tunteelle.

Sisarusteni mielestä vaatimukseni on kohtuuton - eihän vauvalle vanhempieni juomisesta koidu mitään haittaa kun en tosiaan ole lasta heidän hoitoonsa jättämässä. Minusta minulla kuitenkin on oikeus suojella itseäni ja olla nyt itsekäs.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:36"]

Miksi isäsi ei tule? Oletko varma, että se alkoholi on se syy?

[/quote]

Isä ei enää hankkiudu sellaisiin tilanteisiin, joissa ei saa juoda. Töissä joutuu olemaan selvinpäin ja se riittää hänelle.

Osasyynä kuitenkin on myös se, että minä vanhimpana lapsena olen aina ollut se perheen kiltein joka on suostunut kaikkeen ja jota on aina saatu alistaa. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen suoraan ilmoittanut että minun kotonani ei noudateta isän sääntöjä vaan minun. Luulen että isäni käy nyt asiasta myös valtataistelua.

-Huomasin että edellisestä vastauksestani jäi pois yksi tärkeä pointti. Syy miksi haluan suojella itseäni negatiivisilta tunnereaktioilta juuri nyt, on se että minä olen vauvan pääasiallinen turvan lähde. Mieheni toki myös, mutta minä olen se, joka vauvan ruokkii joten olen eniten hänen kanssaan kosketuksissa. Koen, että jos minä olen ahdistunut ja/tai vihainen, se säteilee myös vauvaan ja siksi minulle on tärkeää minimoida mahdolliset stressitekijät.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:22"]

Kyselisin mielipidettä tällaiseen asiaan kun minulle syntyi viimein odotettu vauva. Isäni on alkoholisti, ja kasvoin itse tietäen että viina on aina tärkeämpi kuin minä tai sisarukseni. Isä hoitaa kuitenkin työnsä ja arjen ihan ok, joten lyhyet selvät ajat ovat hänelle mahdollisia.

Ilmoitin lapseni synnyttyä, että en tule sallimaan isovanhempien - tai kenenkään - vierailuja alkoholin vaikutuksen alaisena. Kotiimme ei tuoda alkoholia eikä sairaalaan saa tulla humalassa. Korostin toivovani vanhempieni vierailua mutta sanoin että tultava on ilman viinaa.

Isäni ilmoitti ettei tule. Viina on siis tärkeämpää. Olenko kohtuuton?

[/quote]

No et helvetissä ole kohtuuton. Itselläni on sama tilanne, ja aion toimia täsmälleen samoin. Siitä päätöksestä en lipsu enkä todellakaan tunne huonoa omatuntoa asiasta. Miksi pitäisi? Ajatteleeko itsekäs alkoholisti, miten juomisellaan loukkaa läheisiään? Ei. Miksi minun pitäisi? Jos ei sen verran voi olla selvänä, että lapsenlastaan tulee katsomaan, niin oma on vikansa.

Missään tapauksessa sun AP ei tarvitse päästää juonutta ihmistä kotiisi saatika vauvan lähelle. Lapsen syntymä tuo naiselle kaikki omat lapsuuden tunteet ja muistot pintaan joten sulla on täysi oikeus suojella itseäsi koska vauva tuntee ahdistuksesi. Te olette vauvan kanssa yhtä vielä pitkään synnytyksen jälkeen ja vauva tulee reagoimaan koska ei ymmärrä sun tunnetiloja.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:34"]

Et ole millään lailla kohtuuton. Tuohan on ihan normaali käytäntö, oli sitten alkoholisti tai ei.

Jos se ei isällesi sovi, niin omapa on asiansa.

[/quote]

Tämä oli kyllä niin vapauttava kommentti, kiitos siitä! Olen näköjään niin uppoutunut omaan napaani (ja sen takaa saapuneeseen pieneen poikaan) etten ollut edes ajatellut että eiväthän normaalitkaan ihmiset salli alkoholilla läträämistä lapsen seurassa :)

.Ap

Pidä vaan pääsi, teet aivan oikein ja suojelet lastasi. Minun isäni oli alkoholisti, joka raitistui. Muistan kyllä, minkälaista lapsena oli pelätä humalaista, joka käyttäytyi täysin eri tavoin, kuin selvinpäin.

Puolisoni tuli kaatokännissä kotiin lapsemme ollessa 2-v., pikkujouluista. Melu oli sen mukaista, kun "maantie ei ollut tarpeeksi leveä". Lapsi heräsi kolinaan ja tiedusteli, mikä ikkällä on, onko ikkä mennyt rikki? Aamullakin tutki isiä aika tarkkaan, ja selitti monta päivää, miten isi oli rikki, mutta nyt se on taas ehjä.

Ei humalaisia lapsen lähelle.

mieheni vanhemmat ovat kummatkin alkoholisteja ja he eivät ole edes kunnolla nähneet meidän lapsia. Mieheni hommasi heille tälläisen ohjelman, johon tulee valokuvakehykseen kuvia ja lähettääkin sinne lähes päivittäin kuvia. Sairaalassa toinen kävi, en tiedä kumpi, ikkunan takaa oli näytetty vauvaa, siinä kaikki.

Aina pitää olla vähän maistissa ja jos on ns selvinpäin, on kuitenkin alkoholin haju järkyttävä. Mieheni käy vanhempien luona muutaman kerran kuussa, esim on hakenut sieltä ristiäislahjat, synttärilahjat jne. Alkoholi on niin voimakas heillä ettei edes pieneksi hetkeksi halua olla ilman.

Minä olin hyvin ehdoton, olenhan muutaman kerran nähnyt appivanhempani erittäin humalassa ja tämän takia esim. emme voineet pitää isoja häitä. Mieheni on 4 lapsisen katraan nuorin ja kaikissa 3 häissä ovat käyttäytyneet jossain vaiheessa huonosti, ekoissa häissä pääsivät kumpikin putkaan.

Minun vakaamusta ei tarvittu, mieheni on niin ehdoton asiassa, ei humalaisia samaan huoneeseen lapsen kanssa. Lapset tietävät isovanhemmista, mutta he asuvat niin kaukana, n 10 km päässä, ei olla asiasta jääty vielä kiinni lapsille, hyvä niin. Ihmettelen kovasti jos elävät vielä 10 vuotta. Se alkoholimäärä on pakko vaikuttaa ja paljon

Et todellakaan ole kohtuuton. Itse olen ton saman käynyt läpi jo 8v sitten, kun ilmoitin, ettei meille ole asiaa humalassa tai krapulassa, meille ei tuoda alkoholia ollenkaan missään muodossa eikä muuallekaan mun lasteni näkyville, me emme vieraile (koska ei huvita ajella 300-1000 km vain nähdäkseen, että täällä onkin vedelty vähän vettä vahvempaa) mutta meilllä voi vierailla, kunhan sääntöjä noudattaa. Äitini kieltäytyi tulemasta meille mutta jatkoi meidän kyläänpyytelyä, ja aina kun totesin, ettemme tule, kylille kertoi miten minä oon kohtuuton ja kiittämätön kakara. Isäni jonkun aikaa marmatti, miten kohtuuton ja ilkeä olen, mutta taipui sitten, kun totesin, että mulle on se ja sama miltä hänestä tuntuu, mua kiinnostaa vain ja ainoastaan lasteni hyvinvointi ja haluan suojella heitä oman lapsuuteni kokemuksilta. 

Komppaan edellisiä kirjoittajia. Vaatimuksesi ei todellakaan ole kohtuuton.

Oman esikoiseni on nyt reilun vuoden ikäinen. Vuosi sitten kävin samaa kamppailua kuin sinäkin. Vanhempani ovat kummatkin alkoholisteja. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni etten anna heidän tavata lastani.

Olen ajatellut asian niin, että sen annan anteeksi itselleni, jos lapseni joku päivä on minulle vihainen siitä etten antanut hänen tavata isovanhempiaan. Mutta sitä en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos veisin lapseni vanhemmilleni kylään ja jotain sattuisi lapselle siksi, että ovat kännissä. 

Minä olen antanut juoppoäitini tavata lastani myös humalassa, en kuitenkaan missään änkyrähumalassa. Olen myös itse ollut humalassa lapseni kanssa ollessani, en minäkään missään änkyrähumalassa. Päihtyneen äitini huomaan en ole lastani yksin päästänyt/jättänyt. Minulle oli kuitenkin tärkeää, että lapseni oppisi tuntemaan myös mumminsa, kaikkine vikoineen.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 18:41"]

Minä olen antanut juoppoäitini tavata lastani myös humalassa, en kuitenkaan missään änkyrähumalassa. Olen myös itse ollut humalassa lapseni kanssa ollessani, en minäkään missään änkyrähumalassa. Päihtyneen äitini huomaan en ole lastani yksin päästänyt/jättänyt. Minulle oli kuitenkin tärkeää, että lapseni oppisi tuntemaan myös mumminsa, kaikkine vikoineen.

[/quote]

Olen kyllä miettinyt asiaa tältäkin kannalta. Tällä hetkellä tuntuu siltä että niin kauan kun itse ahdistun vanhempieni juomisesta, on parempi etten tapaa heitä lapseni kanssa. Jos saan itseni rauhoitettua asian suhteen, voin antaa heidän tavata lasta kunhan olen itse puskurina välissä. Tosin heidän välisensä suhde tulee olemaan kerrasta poikki, eli yhden mokan jälkeen en tule toista mahdollisuutta antamaan. Haluaisin kuitenkin yrittää antaa lapselle isovanhemmat, myös sen papan.

Ei varmaan tule yllätyksenä että itse en juo :)

-Ap

Ap, sinä olet toiminut ainoalla oikealle tavalla. Pidä kiinni periaatteistasi. Kaikkea hyvää sinulle, puolisollesi ja pienelle vauvallenne!

et ole. Minulla kummatkin vanhemmat alkoholisteja. He vierailevat meillä vain selvinpäin ja mekin heillä vain niin, että he ovat selvinpäin. Tietty ei vedetä narua liian tiukalle eli vierailut kestää max 5 tuntia. Jos ollaan heillä yötä, yöpyvät he mökillä ja me heillä kotona.

onhan se todella surullista, että viina vie voiton monista asioista mutta he yrittävät kuitenkin muutaman kerran vuodessa näiden muutamien tuntien aikana panostaa lapsenlapsiin.

lapset ei myöskään ole koskaan ilman meitä isovanhempien seurassa, koska uskon isovanhempien alkavan juoda silloin.

Hieman hiprakassa olevat isovanhemmat tai isovanhempi tuskin traumatisoi lasta, jos tosiaan äiti/isä pysyy rauhallisena, ja tapaaminen on lyhytkestoinen. Mutta jos vanhemmat asuvat kaukana lyhytkestoista tapaamista on tuskin järkeä järjestää.

Toisaalta ymmärrän sinun ratkaisusi hyvin. Oma äitini, joka oli alkoholisti kuoli ennen lapsenlapsien tuloa. Olisin kuitenkin pitänyt sitä hyvin vastenmielisenä, että lapseni olisi nähnyt hänet humalassa, toisaalta hän oli viimeisenä vuotenaan ilman humalaakin melko sekavan oloinen (lääkkeistä yms.)

Miettisin sinuna kuitenkin teetkö ratkaisusi lapsesi parasta ajatellen vai onko lasten näkemisen kieltäminen tapasi kostaa omassa lapsuudessa kärsimäsi vääryydet? Itselleni oli tärkeää kun annoin mielessäni äidilleni anteeksi. Ei hän ollut alkoholisti pahuuttaan tai ilkeyttään. En silti näe häntä viattomana uhrinakaan, hän oli erehtyväinen ja heikko ihminen. Ja olen pohjattoman surullinen, ettei hän ehtinyt koskaan nähdä lapsenlapsiaan.Olisin halunnut sen pienen ilon hänelle suoda, sillä näin hänen elämänsä hyvin lohduttomana ja surullisena.

Mutta tilanteet ja suhteet ovat aina hyvin erilaisia, ja sinulla voi olla isäsi kanssa hyvin erilainen suhde kuin minulla äitini kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä on se, että he ovat molemmat alkoholisteja. Kerroit, että olet ollut kiltti ja sitä on käytetty hyväksi. Itse varsinkin teini-iän saavutettuani olen pitänyt puoliani hyvin vahvasti ja sen jälkeen äitini ei ole päässyt minua suoranaisesti enää satuttamaan. Tietysti se satutti mitä hän teki itselleen.