Kuinka äidit tulevat toimeen ilman Youtubea?

Traumatisoin 2-vuotiaan lapseni Youtubella. Poika osaa käyttää sujuvasti puhelintani ja iPadia etsiäkseen Youtuben ja katsoakseen sieltä traktoreita. Sillä välin saan rauhassa kuivata hiukseni ja meikata ilman, että kymmenen tavaraa on vessanpöntössä, koirat vapautettuna ulos, koirien juomavedet kaadettu, ripsivärit jossain muualla kuin silmässä ja naamani ei hohda burn outia.
Lisäksi iltapalan syömisessä oli kamalat tappelut, huutamiset, rääkymiset ja venkoilut, kunnes keksin Youtuben ihanuuden. Saan rauhassa syötettyä pojalle iltapuuron ilman, että lusikka lentää pitkin seiniä ja puuroa saa hinkata lattiasta, syöttötuolista, vastapestystä pojasta ja seiniltä. Poika saa vatsansa täyteen, eikä herää yöllä, kun on nälkä.

Parempihan se on traumatisoida lapsensa kuin äiti.
Onko teillä aseena Youtube vai joku muu härveli lapsien hämäämiseksi? Kertokaa niksinne.