Lue keskustelun säännöt.
10 vuotta sitten olin yliopisto-opiskelija, hoikka,
29.05.2013 |
kaunis, hyvässä työpaikassa, laaja ystäväpiiri, mielenkiintoisia harrastuksia jne. ... ja jostain selittämättömästä syystä masentunut.
Nyt olen ylipainoinen, työtön, huonossa avioliitossa, lähes varaton, lapsellani erityisvaikeuksia (onneksi lieviä). Mutta silti mieli on kirkas, olo optimistinen ja onnellinen.
Hassua.
Kommentit (6)
Ap:lla myös tuo jännä rauhan tunne. Olen ehkä jotenkin lopettanut tavoittelemasta "mitä pitäisi olla", otan vaan päivän kerrallaan. Ennen olin melkoinen stressaaja ja suorittaja.
Mutta joo, en tietenkään ole tyytyväinen työttömyyteen ja ylipainoon ym., mutta ne eivät silti saa minua tippaakaan masentuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää sai miut ajattelemaan. Itellä on jo yli vuoden ollut vaihtelevia masennusjaksoja. Nytkin on meneillään, vaikka miulla pitäisi kaikki olla "ulkoisesti" hyvin. Vakituinen työ, katto pään päällä, hieman rahaa, aviomies ja 3kk vanha lapsi. Silti sitä tavottelee vielä "jotain", joka tekisi elämästä täydellisen. Kunhan nyt vaan ymmärtäisi, ettei oikeesti tämän lisäksi enää muuta tarvitsisi..
10 vuotta sitten olin raskaana, naimisissa ja yliopisto-opiskelija. Kävin päivittäin vauvapalstalla.
Nyt olen perheenäiti, naimisissa ja yliopisto-opiskelija. Käyn päivittäin vauvapalstalla.
Ei vitsit!!!
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 15:43"]Tää sai miut ajattelemaan. Itellä on jo yli vuoden ollut vaihtelevia masennusjaksoja. Nytkin on meneillään, vaikka miulla pitäisi kaikki olla "ulkoisesti" hyvin. Vakituinen työ, katto pään päällä, hieman rahaa, aviomies ja 3kk vanha lapsi. Silti sitä tavottelee vielä "jotain", joka tekisi elämästä täydellisen. Kunhan nyt vaan ymmärtäisi, ettei oikeesti tämän lisäksi enää muuta tarvitsisi..[/quote]
mulla sama juttu, ja on vielä 3 kk ikäinen vauvakin :) tosin kun vauva oli kuukauden mulla oli varmaan joku synnytyksen jälkeinen masennus.
Minäkin olin yliopisto-opiskelija. Lisäksi olin joka päivä salilla treenaava ja jumpissa hikoileva MILF, yhden lapsen yh äiti. Tuhlaileva ja juhliva kaunis neito, joka otti vippejä ja eli yli varojensa.
Nykyisin olen 15kg painavampi ja maksan ulosoton kautta niitä vitun vippejä ja lainoja. Käyn töissä (liian pieni palkka!!) ja maksan lainoja :P
Mulla ihan sama juttu yleiislinjoiltaan eli nuorena kaikki ulkoisesti loistavasti mutta masennus ja paniikkihäiriö vaivasivat, nyt ulkoisesti asiat melko huonosti mutta rauhallinen ja tyytyväinen mieli. Periaatteessa minun pitäisi olla kai onneton koska ei ole yhtään ystävää, ei puolisoa, ei lasta, työpaikka meni loppusyksystä, asun ankeassa vuokrakämpässä, on 25 kg ylipainoa... Mutta tunnen syvää rauhaa ja onnea joka päivä ihan pienistä asioista, nyt kun on alkanut luonto puhjeta kukkaan ihan luonnon vehreydestäkin, tai siitä että herään ja huomaan olevani elossa ja terve.